Siirry pääsisältöön

Rakkautta, retkahduksia ja roihuava esiintymisen palo (Liza Minnelli muistelee)


 Voi Liza... showbusiness on rankkaa elämää, varsinkin jos siitä tekee rankan, ja on suoraan sanoen ihme, että Liza Minnelli on vielä keskuudessamme. Viinaa, huumeita ja aviomiehiä on nautittu enemmän kuin kohtuullisesti. Liza on aina nauttinut työnteosta ja showelämästä, mutta nyt kasikymppisenä on edessä julma totuus: mihin katosivat terveys ja rahat?! Liza Minnellillä onkin yksi tärkeä neuvo: pitäkää huolta kropistanne, sillä koskaan ei tiedä kuinka vanhaksi sitä tulee elämään.

Mutta se elämä… Minnelli viittaa usein netistä löytyviin videopätkiin, joihin on taltioitu hänen esityksiään ja niitä katsellessa ymmärtää sen esiintymisen palon, joka on selvästikin ohjannut Minnellin elämää. Mutta sitten tuli kuvaan mukaan myös huumeet ja lääkkeet, jopa ne nyt jälkiviisaasti pelätyt opioidit, jota Minnelli käytti särkylääkkeenä lääkkeen tullessa markkinoille. Seuraa sarja noloja tilanteita, rehab-viikkoja, uusia retkahtamisia, yhä nolompia tilanteita. Minnelli kuvaa miten hän kerran jopa romahtaa kadulle keskellä New Yorkia ihmisten kävellessä välinpitämättöminä hänen ohitseen. Tämä tapaus vaikuttaa olleen jonkinlainen rajan ylitys Minnellille itselleenkin ja nähtävästi hän lopulta saa riippuvaisuutensa jokseenkin aisoihin.

Minnelli on ollut naimisissa neljä kertaa, joista viimeinen oli täydellinen katastrofi. Minnelli on aallon pohjalla kun hän tapaa miehen, joka lupaa hänelle kuun taivaalta ja loistavan uran. Mies järjestää myös suureelliset häät, joissa Hollywood-tähtiä vilisee kuin Vilkkilässä kissoja. Minnelli tiesi saman tien, että nyt tuli tehtyä vikapäätös ja olisi ollut valmis avio-eroon samantien, mutta mies saa pitkitettyä prosessia, johon menee aikaa lopulta useita vuosia.

Muita miehiään Minnelli muistelee sitten sitäkin lämpimämmin ja hän vaikuttaa pysyneen ystävänä kaikkien ex-miestensä kanssa - paitsi elokuvaohjaaja Martin Scorsesen, joka Minnellin suureksi järkytykseksi ei suostu tervehtimään häntä kun he sattuvat nokakkain joillakin kekkereillä. Mutta Scorsesen ja Minnellin romanssia väritti ennen kaikkea holtiton huumeiden käyttö ja Scorsese halusi ehkä jättää sen vaiheen taakseen. Sympatiapisteet siis hänelle.

Myrskyisä ja jokseenkin kaoottinen oli myös lyhyt romanssi brittinäyttelijä Peter Sellarsin kanssa. Tämän romanssin vähintäänkin sekavia tunnelmia voi aistia myös netistä löytyvästä haastattelusta vuodelta 1973. Muutenkin Minnellin rakkauselämä on ollut monivivahteinen, itse yllätyin esimerkiksi kun joukkoon liittyi myös Charles Aznavour!

Minelli muistelee miehiään hellyydellä, mutta ihmettelee itsekin vauhtia:

If this is confusing to you, how the hell do you think I felt!? I was married to a gay man at the same time I was engaged to two other men!

Niin, Minnellin ensimmäinen aviomies oli homoseksuaali, mutta nuorta paria yhdisti rakkaus musiikkiin ja alkoholistivanhemman värittämä lapsuus. Lisäksi Minnellin äiti, Judy Garland, oli ihastunut nuoreen Peter Alleniin ja patisti tytärtään aloittamaan suhteen. Liitto oli harmoninen ja jatkui pitkään, siitäkin huolimatta, että Minnelli löysi järkytyksekseen Peterin sängystä toisen miehen kanssa.

Kirjan mielenkiintoisin osuus on Minnellin kauniit kuvailut äidistä ja ennenkaikkea isästä! Vincente Minnelli vaikuttaa olleen hyvä vanhempi ja osallistuva isä, joka osaltaan onnistui luomaan tasapainoisen lapsuuden Lizalle. Minnelli kertoo avoimesti myös äitinsä päihderiippuvaisuudesta ja siitä aiheutuneista ongelmista, mutta hän on hyvin lojaali ja puolustaa äitiään viimeiseen asti.

Mitä tästä sitten opimme? Itselleni tuli tunne, että taisin oppia enemmän kuin Minnelli itse. Varsinkin kirjan lopussa herää epäilys, että muistelmien päähenkilö ei ehkä kuitenkaan osaa tarkastella elämäänsä sen vaatimalla jälkiviisaudella. Tästä esimerkkinä olkoon episodi Lady Gagan kanssa, josta löytyy runsaasti materiaalia netistä. Lady Gaga onnistui loukkaamaan Minnelliä syvästi vuoden 2022 Oscarien jakotilaisuudessa, mutta kun katson parin lavaesiintymistä, sympatiani kääntyvät Lady Gagan puolelle.

Suosittelen kirjan alkuosaa kaikille showbusineksen historiasta kiinnostuneille. Jälkiosa jääköön enemmän Liza Minnellin tosifaneille, sen verran runsaasti oli namedroppingia, etten enää innostunut. Kirjaa olisi myös voinut editoida rankemmallakin kädellä, nyt se on lähinnä suoraan taltioitua Minnellin tajunnanvirtaa.

Mutta niin, mitä opin? Sano elämälle ”Kyllä”, mutta huumeille tiukasti ”EI”. Kannattaa myös hoitaa omat raha-asiat kuntoon, vaikka olisi minkälainen tähti. Eikä varsinkaan luovuttaa täysiä valtuuksia aviomiehelle. Ja sitten tosiaan se tärkein eli pidä huolta kropastasi. Kun eihän sitä tiedä kuinka kauan täällä saa olla. Liza Minnelli itse on syvästi yllättynyt selviydyttyään tänä vuonna peräti 80 vuoden ikään asti.

 

Life keeps happenin' every day

Say "Yes"

When opportunity comes your way

**

Liza Minnelli: My Memoir. Kids, Wait Till You Hear This! as told to Michael Feinstein with Josh Getlin & Heidi Evans (Hodder & Stoughton 2026)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avioliitosta, ulkopuolisuudesta ja muukalaisuudesta (ja hieman myös kuningatar Silviasta)

  Tällä viikolla täällä Ruotsissa on juhlistettu kuningasparin kultahääpäivää, joka huipentui eilisen lauantain juhlallisuuksiin. Tavallisen kansalaisen elämään juhla ei ole vaikuttanut, mutta rojalistille on ollut tarjolla roimasti herkkupaloja. Itse en ole rojalisti, vaikkakin toki kiinnostunut kuningashuoneista, mutta lähinnä niiden historiallisen merkityksen vuoksi. Mutta kuten jo olen aiemmin mielipiteeni ilmaissut : sukusiteeseen perustuva valtainstituutio ei mielestäni kuulu nykyaikaan. Kuningatar Silviaa olen tarkkaillut kuitenkin suurella mielenkiinnolla, olemmehan molemmat Ruotsiin tulleita maahanmuuttajia. Omaksi onnekseni tulin maahan ilman sen suurempia paineita; tarkoitus oli tehdä töitä kahdeksan kuukautta ja sitten lähteä takaisin kotiin (tai jonnekin aivan uuteen paikkaan), mutta kohtalo puuttui peliin, niin kuin sanotaan, ja täällä ollaan edelleen. Ruotsi on ollut minulle hyvä paikka elää ja toteuttaa itseäni ja ilokseni olen saanut olla myös avoimesti oma itseni....

Hyvin sinä pärjäsit! (Näyttelijälegenda Anthony Hopkins muistelee)

  On teatterielämäkertoja, kuten Seela Sellan lähes 700-sivuinen opus, jossa käydään läpi koko tähänastinen elämä ja paljon muidenkin elämää. Ja sitten on Sir Anthony Hopkinsin 350-sivuinen tarkasti harkittu muistelo, johon on valittu käänteentekevät ja muuten vaan tärkeät kohtaukset elämästä. Pidän kummastakin tyylistä. Rakastin lukea Sellan höpötyksiä ja yhtä lailla pidin tästä Hopkinsin mörököllimäisestä murahtelusta. Kumpikin teos kuvastaa loistavasti tekijöidensä persoonia (tai ainakin niitä persoonia, joita he esittelevät julkisuudessa). Mainittakoon vielä, että molemmat näyttelijäsuuruudet ovat samaa ikäluokkaa: Sella täyttää 90 kuluvuna vuoden uudenvuoden aatonaattona, Hopkins saavuttaa merkkipaalun ensi vuoden uuden vuoden aattona. Lähes 90 vuotta onkin saatu puserrettua yllättävän pieneen tilaan, mutta Hopkins on tarkasti valinnut mitä haluaa julkisesti muistella. Pääpaino on lapsuudessa ja Hopkins ihmetteleekin edelleen, että miten hänestä, eteläwalesiläisen leipurin po...

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen.  Lääkkeeksi Suomi-ikävääni  auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan  -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin  kirjassa  "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...

Miten voikin kirja mennä näin ihon alle!

  Alku oli todella lupaava. Tapasin kirjailijan paikallisen kirjastomme joulukuussa 2022 järjestämässä Antti Jalava  -illassa. jossa kirjailija kertoi olevansa suuri Suomen ystävä ja kirjoittaneensa juuri oman versionsa Aleksi Kiven "Seitsemästä veljeksestä". Mielenkiintoista! Ja kun kirjapiirini ehdotti nyt tätä kirjaa luettavaksemme, innostuin tietysti välittömästi.  Mutta mitä tapahtuikaan... Aloitin lukemisen innolla, mutta jo ensimmäisten sivujen jälkeen alkoi sisälläni kiehua. Miten kukaan jaksaa tällaista lukea? Raakaa kieltä, seksuaalista väkivaltaa, juopottelua, nälkää, sairautta... Vastenmielinen kirja! Aina tämä iänikuinen suomalaisten juopottelu ja väkivalta. Olen asunut Tukholmassa pian jo neljännesvuosisadan ja toiminut koko sen ajan kunniallisena toimihenkilönaisena. Osallistunut järjestötoimintaan, liittynyt kirkkokuoroon, maksanut veroni... Eikö minun tekemisilläni ole sitten mitään merkitystä? Edelleen vain ne samat Slussenin sissit näköjään hallits...

Döden, döden, döden...

Tunnetussa anekdootissa Astrid Lindgren kertoi kuinka hän vanhenevien sisarustensa kanssa aloitti aina puhelut sanoilla "döden, döden, döden...". Näin oli tämä ikävä mutta enenevissä määrin elämään kuuluva asia poiskäsitelty ja voitiin siirtyä mukavampiin aiheisiin. Uusi suosikkikirjailijani Maggie O'Farrell on myös tarttunut härkää sarvista ja kertoo tässä muistelmiksi luokitellussa kirjassaan 17 kerrasta, jolloin kuolema on liipaissut läheltä. Aihe saattaa kuulostaa synkältä, makaaberiltakin ehkä, mutta voin vakuuttaa, että O'Farrell on luonut näistä kertomuksista maagista luettavaa! There is nothing unique or special in a near-death experience. They are not rare; everyone, I would venture, has had them, at one time or another, perhaps without even realising it. The brush of a van too close to your bicycle, the tired medicin who realises that a dosage ought to be checked one final time, the driver who has drunk too much and is reluctantly persuaded to relinq...