Siirry pääsisältöön

Tove Alsterdal punoo menneisyyden kiehtoviksi kertomuksiksi

 


Miten olinkin onnistunut unohtamaan Tove Alsterdalin! Luin häneltä joskus aikoinaan dekkarin I tystnaden begravd (suomennos "Haudattu hiljaisuudessa") vuodelta 2012, mutta koska tämä oli kauan ennen kirjablogini perustamista niin en muista kirjasta muuta kuin, että se oli hyvä. Nyt olen onneksi löytänyt Alsterdalin uudestaan ja olen jälleen kerran otettu.

Tosin Alsterdalin vuonna 2019 ilmestyneestä (ja tänä vuonna suomennetusta) dekkarista Blindtunnel (Salakäytävä) jäi vähän ristiriitaiset ajatukset. Alsterdal onnistuu erinomaisesti kirjan historiallisessa taustoituksessa ja löysin kirjan alunperin juuri siksi, että tarina sijoittuu entisen Sudeettialueen, nykyisen Tšekin tasavallan alueelle. 

Salakäytävä-dekkarissa ruotsalainen aviopari Sonja ja Daniel etsivät uutta suuntaa elämäänsä erinäisten takaiskujen jälkeen ja päätyvät ostamaan vanhan ja ränsistyneen viinitilan yhdestä itäisen Euroopan maaseutukylistä. Eipä aikaakaan ja pariskunta on keskellä murhavyyhteä, jonka juuret ulottuvat toisen maailmansodan aikaisiin tapahtumiin.

Historiallisten romaanien ystävälle tämä kirja oli täysosuma, varsinkin jos on kiinnostunut Euroopan 1900-luvun tapahtumista. Alsterdal on mestari liittämään historian tapahtumat osaksi nykyhetkeä. Ja kaikkien Berliiniin sijoittuvien historiallisten romaanien jälkeen on virkistävää saada lukea sellaisestakin tärkeästä, mutta unohduksiin jääneestä alueesta kuin Sudeettimaa!

Tarina itsessään oli vähän sekava ja keskivaiheilla tapahtumat jäivät junnaamaan. Loppu taas oli sitten sen verran vauhdikas, että jäin ihmettelemään kuka lopulta tappoi ja kenet... Henkilöhahmoihin olisin myös toivonut enemmän henkilökuvausta, etenkin kun kertojaminän Sonjan kohdalla siihen olisi ollut erittäin hyvät ainekset.

Kun sitten aloin tutkia löytyisikö Alsterdalilta jotain muuta mielenkiintoista luettavaa huomasin, että häneltä on ilmestynyt tänä syksynä uusi teos. Ja yllättäen se onkin autofiktiivinen romaani kirjailijan omasta perheestä. Jag önskar dig lagom lycklig -kirjaa ei ole vielä suomennettu mutta toivon totisesti, että se käännetään pian sillä kirja on loistava! Vai mitä sanotte siitä, että olin suunnitellut kirjaa syysloman junamatkan seuralaiseksi, mutta kun aloin lukea kirjan ensimmäistä kappaletta se vei mukanaan samantien.

Tarina vie 50- ja 60-lukujen Malmöhön (ja vähän Kööpenhaminaan, Berliiniin ja Amsterdamiin). Alsterdalin isä Alvar, nuori aviomies ja uraa aloitteleva sanomalehtimies, aloittaa salasuhteen kollegansa Ingerin kanssa - samana päivänä kun vaimo on synnyttänyt parin ensimmäisen lapsen! Tästä alkaa tapahtumien sarja, joka kulkee punaisena lankana näihin päiviin asti.

Eniten ihmettelen sitä kuinka tasapainoisesti Alsterdal pystyy kirjoittamaan oman lapsuudenperheensä suuresta salaisuudesta. Hän sijoittaa myös itsensä hyvin luontevaksi osaksi tarinaa - ensin pikku-Tovena ja lopulta aikuisena, äitinsä tukena toimivana tyttärenä.

Toinen yllätys oli se, että empaattisimman katseen kirjassa saa Inger, isän "toinen nainen". Häntä ei kuvata pahana tai laskelmoivana vaan päinvastoin inhimillisenä ja järkevänä, joka joutuu yhtä lailla valheiden uhriksi kuten vaimo Elsakin. Alvar osoittautuu nimittäin varsinaiseksi sarjarakastajaksi. Ei pahuuttaan vaan heikkouttaan. Kirjan lopussa kirjailija paljastaa vaivihkaa, että on itsekin ollut joskus samassa roolissa ja silloin ymmärrän, miksi juuri Inger kuvataan näin aidontuntuisesti ja lämpimästi.

Att förälska sig i en gift man och tro att han snart ska skilja sig. Inte vilja slita sig från drömmen, för att allt blir så kallt och hopplöst då. Att gång på gång omförhandla villkoren för sig själv. All den kärlek man redan har investerat, skulle den vara bortkastad och förgäves? Jag vet, för jag har själv varit där ---"
Tärkeä osa Alsterdalin kirjoja on miljöön ja aikakauden kuvaus ja niin tässä uusimmassakin. Sotkuista ihmissuhdekuviota selittää paljolti se, kuinka ahdas naisen rooli oli 1950-luvulla. Abortit ja avioerot olivat tabu ja samalla kuitenkin todellinen osa naisten arkea.

Kirjan miljöö Malmö ja Kööpenhamina on kiehtonut minua jo pitkään ja olen siellä lomaillutkin säännöllisesti. Sinne vie matka tälläkin kertaa lyhyelle syyslomalle!

**
Tove Alsterdal: Blindtunnel (suom. Salakäytävä, Aula Co, 2025)
Tove Alsterdal: Jag önskar dig lagom lycklig (Lind & Co, 2025)


Kommentit

  1. Kuulostaa kiinnostavalta! Luen muuten tätä blogiasi juuri Malmön keskustassa, lounastauolla Triangelin ostoskeskuksessa. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurautan siitä huomenna ohi, tällä kertaa jää Malmö välistä. Mutta olin siellä viimeksi heinäkuussa!

      Poista
  2. Hyvää syyslomaa!

    Aivan uusi tuttavuus minulle tämä Tove Alsterdal. Sait minut kiinnostumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marjatta!! Täällä Kööpenhaminassa pääsee hyvin syystunnelmaan 🍂🎃

      Tove Alsterdalin dekkareita on onneksi suomennettu useampikin. Hän löytää mielenkiintoisia historiallisia taustoja niihin - kannattaa tutustua, varsinkin jos on jo kyllästynyt "perusdekkareihin"!

      Poista
  3. Kiitos vinkistä, laitoin muistiin lagom lycklig --teoksen. Autofiktio päihittää minun lukemistossani mennen tullen kaikki murhamysteerit 👌

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin autofiktio päihittää murhat - mysteerioista tykkään kyllä ja tässä Alsterdalin perhetarinassa sitä oli juuri sopiva määrä. Todellakin lukemisen arvoinen teos!

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Carolina Setterwall: Toivotaan parasta (Låt oss hoppas på det bästa) (2018)

Jotkut kirjat on vain pakko lukea! Kun näin ensimmäisen jutun Carolina Setterwallin esikoiskirjasta Låt oss hoppas på det bästa (Toivotaan parasta) laitoin samantien varauksen kirjastoon. Kirja perustuu Setterwallin omaan elämään ja kokemukseen ja alkuasetelma on sydäntä raastava: eräänä aamuna kirjailija huomaa avopuolisonsa ja pienen vauvansa isän kuolleen äkillisesti yön aikana. Alkaa henkilökohtainen inferno, jota kirjailija purkaa kirjassaan lähes minuutin tarkkuudella, tuskallisen realistisesti. Kirja on hyvin lähellä Tom Malmquistin pari vuotta sitten ilmestynyttä kirjaa  Joka hetki olemme yhä elossa.  Puolison äkillinen kuolema ja pieni lapsi on yhdistelmä, joka jo ajatuksena järkyttää. Mutta kaikesta selviää, siitä nämä molemmat kirjat ovat tärkeitä todistuskappaleita. Malmquist ja Setterwall kuljettavat lukijansa läpi kiirastulen kohti katharsista ja molemmissa tapauksissa suljin kirjan takakannen rauhallisin mielin. Setterwallin tarinassa yksi pääteemoista on...

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen.  Lääkkeeksi Suomi-ikävääni  auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan  -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin  kirjassa  "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...

Kuolleen naisen ruumis kauppatavarana

  Olen joskus miettinyt, että entäpä jos minut murhataan. Yhtäkkiä kuvani ja epiteettini "Mari, 54" keikkuisivat jokaisen iltapäivä- ja verkkolehden etusivulla. Viimeiset elintuntini raportoitaisiin minuutin tarkkuudella, murhatapani analysoitaisiin, ruumiinosani kuvailtaisiin kaiken kansan kauhisteltavaksi. Ehkäpä mainittaisiin, että olen yhden lapsen äiti. Sehän myy aina hiukan lisää, jos äiti murhataan. Todennäköisesti tämän enempää ei elämästäni kerrottaisi. Mutta ruumiillani myytäisiin irtopainoksia.  Tämä tuli nyt taas mieleeni kun täällä Ruotsissa menneellä viikolla raportoitiin alkaneesta oikeudenkäynnistä, jossa uhrina oli 21-vuotias tyttö. Jos googlaan tytön nimen ja iän, saan heti esille hänen kuvansa ja kaikki yksityiskohdat tapauksesta. Erikoisen tästä tapauksesta tekee se seikka, että murhasta syytettyinä on kaksi samanikäistä nuorta naista. Esillä on myös kuvia, joissa uhri on yhdessä tulevan murhaajansa kanssa. Murhaajan kasvot on häivytetty, mutta uhrin kasvo...

Poimintoja kesäkirjapinosta - vuoden tähän mennessä paras, yllättävin sekä suurin pettymys

Lomatunnelmissa Nyt on kesä siinä vaiheessa, että loma on juuri alkanut ja edessä on ensimmäinen kesäreissu. Siitä lisää sitten myöhemmin. Mutta ennen kuin katoan lomakirjapinoni kanssa teille tietymättömille, lienee paikallaan käydä lyhyesti läpi mitä kirjapino on tähän mennessä tarjonnut. On hyvä saada lukemani kirjat tänne bloginkin arkistoihin koska, kuten olen jo niin monasti huomannut, muisti on lyhyt. Hämmästyn yhä vain useammin vanhoja blogipostauksiani lukiessani mitä kaikkea on tullutkaan luettua ja mitä ajatuksia kirjat minussa ovat herättäneet. Mukavaa kun saa yllättää itsensä näin jälkikäteen! *** Nautinnollinen elämäkerta taiteilijaparin elämästä ja rakkaudesta Aloitan tämän vuoden toistaiseksi parhaalla kirjalla: Siri Hustvedtin Ghost Stories . Se sai minulta Goodreadsin tilastoihin merkittynä peräti viisi tähteä. Täyttä tähtimäärää en usein anna, mutta tässä kirjassa osui kohdallani kaikki oikeaan: upea tarina ja vieläpä elämäkerta, hienosti kirjoitettu, mielenkiint...

Rakkautta, retkahduksia ja roihuava esiintymisen palo (Liza Minnelli muistelee)

 Voi Liza... showbusiness on rankkaa elämää, varsinkin jos siitä tekee rankan, ja on suoraan sanoen ihme, että Liza Minnelli on vielä keskuudessamme. Viinaa, huumeita ja aviomiehiä on nautittu enemmän kuin kohtuullisesti. Liza on aina nauttinut työnteosta ja showelämästä, mutta nyt kasikymppisenä on edessä julma totuus: mihin katosivat terveys ja rahat?! Liza Minnellillä onkin yksi tärkeä neuvo: pitäkää huolta kropistanne, sillä koskaan ei tiedä kuinka vanhaksi sitä tulee elämään. Mutta se elämä… Minnelli viittaa usein netistä löytyviin videopätkiin, joihin on taltioitu hänen esityksiään ja niitä katsellessa ymmärtää sen esiintymisen palon, joka on selvästikin ohjannut Minnellin elämää. Mutta sitten tuli kuvaan mukaan myös huumeet ja lääkkeet, jopa ne nyt jälkiviisaasti pelätyt opioidit, joita Minnelli käytti särkylääkkeenä lääkkeen tullessa markkinoille. Seuraa sarja noloja tilanteita, rehab-viikkoja, uusia retkahtamisia, yhä nolompia tilanteita. Minnelli kuvaa miten hän kerran jo...