Lomatervehdys Ruotsin länsirannikolta, jonne saavuimme eilen. Valitettavasti samaan aikaan paikkakunnalle saapui myös Floris-myrsky, joten tämä ensimmäinen päivä ollaan vietetty sisätiloissa. Tuuli on hirmuinen ja vanha puinen vuokratalomme huojuu ja natisee liitoksissaan.
Mutta ei hätää, tämän päivän seuralaisekseni sain belgialaisen kirjailijan Amélie Nothombin ja hänen uusimman ruotsinnetun teoksensa Psykopomp. Nothombin kirjoja on käännetty suomeksi ja ruotsiksi melko sattumanvaraisesti ja tämä olikin nyt viimeinen lukemani käännös. Eli tästä eteenpäin pitää sitten selviytyä ruostuneella ranskallani. Ja luettavaahan riittää, sillä Nothomb on julkaissut uuden romaanin joka vuosi sitten esikoisensa, joka ilmestyi 1992.
Psykopomp on Nothombin henkilökohtaisin teos. Kirja alkaa varhaislapsuuden muistoilla ja ensimmäisestä traumaattisesta kokemuksesta kun Japanissa syntynyt diplomaattiperheen tytär joutuu isänsä asemamaan vaihduttua jättämään rakkaan synnyinmaansa. Perhe muuttaa seuraavaksi Kiinaan ja sen jälkeen New Yorkiin, Bangladeshiin, Burmaan, Laosiin...
Nuorta Amélieta kiehtoo lintujen elämä ja hän alkaa tutkia niitä niin yksityiskohtaisesti, että alkaa jopa samastua niihin. Hän haluaa oppia lentämään, mutta ei yrityksistään huolimatta onnistu - kunnes Nothomb vanhemmiten löytää intohimon kirjoittamiseen, jota hän vertaa lentämiseen.
Bangladeshissa 12-vuotias Amélie joutuu seksuaalisen väkivallan uhriksi ja siitä 9 kuukauden kuluttua hän sairastuu anorexiaan. Alkaa muodonmuutos, uudelleensyntyminen, jonka lopputuloksena syntyy kirjailija. Kirjan toisessa osassa Nothomb kuvaileekin tarkasti kirjoittamisen filosofiaansa ja kirjoitusrutiinejansa.
Aivan lopussa Nothomb palaa vielä kahteen edelliseen kirjaansa, jolloin selittyy myös tämän kirjan mystinen nimi. Suomeksi termi on 'psykopompos', joka tarkoittaa henkiolentoa joka saattaa kuolleet tuonpuoleiseen. Nothomb kuvaa kuinka hän isänsä kuoleman jälkeen alkoi kirjoittaa tästä kirjaa ja kuinka hän kirjoitusprosessin aikana jopa keskusteli kuolleen isänsä kanssa. Nothomb kokee toimivansa juuri psykopompoksena ja hänen suhteensa kuolemaan on läheinen - jopa niin läheinen, että hän pystyy kommunikoimaan kuolleiden kanssa. (Nothomb antaa kirjassaan neuvoja miten tämä onnistuu.)
Luettuani kirjan tajuan, että joudun lukemaan sekä kirjan isästä (Premier sang, 2021) että Jeesuksesta (Soif, 2019) uudestaan, sillä yhdessä Psykopompoksen kanssa ne muodostavat trilogian ja etenkin Soif saa tämän valossa uusia merkityksiä. Psykopompos on vain 159 sivun mittainen, mutta se avaa oven Nothombin maailmaan, joka on kaikessa erityislaatuisuudessaan mieltä hivelevä kokemus. Tuo ovi kannattaa avata!
Amélie Nothomb: Psykopomp (Editions J. 2025) Ruotsinnos: Pär Svensson
Kuulostaa kyllä kiinnostavalta. Nothomb on tainnut sirotella oman elämänsä piirteitä moneenkin kirjaan, joskus suoremmin ja joskus verhotummin (ja tiedä sitten mikä on totta ja mikä väritettyä...)
VastaaPoistaOlen kanssa lukenut aika hyppien tuotantoaan, enemmän niitä vanhempia, joten kiinniotettavaa riittää.
Näin olen myös ymmärtänyt, esimerkiksi vastikään lukemani Nöyrin palvelijanne, jossa kirjan kertojalla on vuoden mittainen pesti japanilaisessa yrityksessä, melko kafkamaisissa tunnelmissa. Tähänkin kokemukseen Nothomb viittaa Psykopompissa.
PoistaLuin yhteen aikaan useita Nothombin teoksia suomeksi ja englanniksi. Kirjoituksesi nostaa taas intoa lukea lisää häneltä.
VastaaPoistaUseassa Nothombin kirjassa on samoja teemoja, mutta niin kiinnostavasti pohdiskeltuina, että ne eivät tule koskaan loppuun käsitellyiksi. Siispä - kirjaston sivuille katselemaan, mitä uutta löytyy.
Jaa-a, eipäs näytäkän olevan Nothombin uusista kirjoista käännöksiä suomeksi eikä englanniksikaan. Tutkin AdLibriksen tarjonnan myös, sama juttu kuin kirjastossa.
VastaaPoistaRuotsissa oltiin nopeita tämän Psykopompin kanssa.
Tämä kyseinen kustantamo on kääntänyt Nothombin kolme viimeisintä kirjaa ja toivottavasti jatkavat! Ainakin kirjaston varausjonojen perusteella kysyntää on. Nykyään on trendi ikävä kyllä se, että suuret kustantamot julkaisevat lähinnä anglosaksista käännöskirjallisuutta ja nämä muut kielet jäävät sitten pienempien kustantamoiden kontolle.
PoistaSama Floris pyöri Briteissäkin, hieman jännittää missä kunnossa pihamme on sen jäljiltä. :D Noh, se selvinnee sitten aikanaan kun palaan kotiin (nyt olen Suomessa).
VastaaPoistaTämä kuulostaa jälleen kiintoisalta Nothombilta. Voisin kyllä lukea mitä tahansa häneltä, jos vaan osuisi eteen. Joitakin olen lukenutkin ja tykännyt Nothombin tiiviistä tyylistä.
Oli kyllä hurja tuuli, täällä meidän lomaseudulla ei sattunut onneksi mitään suurempia vahinkoja mutta viranomaiset sanoivat hyvin selkeästi, että mihinkään ei kannata lähteä, pysykää sisätiloissa.
PoistaMitä enemmän Nothombia luen, sitä enemmän haluan tietää lisää hänen ajatusmaailmastaan. Yritän nyt vielä löytää englanninkielisiä käännöksiä ennenkuin alan räpiköidä ranskaksi 😅