Lomalaitumen kevyet luetut

Täällä ollaan, vaikka blogissa onkin ollut hiljaista. Mutta olen temmeltänyt enemmän tuolla instan puolella, kirjoja on nimittäin tullut luettua kuin liukuhihnalta. Ja onko se kirja muuten nykyään edes luettu jos siitä ei ole raportoinut mihinkään?! Ainakin itse huomaan helposti unohtavani lukemani, jos en ole siitä edes muutamaa riviä kirjoittanut.

Ensimmäisen lomaviikon vietin vuokramökillä, tällä kertaa Ljusterön saarella Tukholman pohjoisessa saaristossa. Rakastuin tähän vanhaan laivamiehentorppaan välittömästi! Ympärillä oli pohjoinen luonto parhaimmillaan, tuntui kuin olisin nyt löytänyt oman "piskolani". Paitsi että Eeva Kilvellä olisi varmasti ollut naurussa pitelemistä jos olisi ollut näkemässä meidän "eloonjäämistaistelumme".

Merenrantaan pääsimme vain, jos polun varrella laiduntavat lehmät olivat suosiollisella tuulella. Tosin rannassa saattoi odottaa siellä asustava joutsenperhe, jonka isä ei halunnut meidän häiritsevän heidän kesäidylliänsä. Ensimmäisenä päivänä saimme mökkiimme myös kutsumattoman vieraan, joka oli käynyt syömässä teinien karkkivarastot. Vieras hävisi, kun turvasimme karamellit. Muista eväistämme se ei ollut kiinnostunut, taisi olla pahasti sokerikoukussa. Ja sitten ne punkit, jotka aiheuttivat jopa itkua ja hammastenkiristystä.

Jokainen eläin on subjekti. Se on: oman elämänsä keskipiste,  itsensä puolustaja, varuillaan joka suuntaan niinkuin sinä ja minä. Omanarvontuntoinen: ei sallisi itseään loukattavan. (Eeva Kilpi)

Mutta parin päivän jälkeen asetuimme osaksi maisemaa ja opimme eläinnaapuriemme tavat ja tottumukset. Ja sitten vain nautimme! Minä ennen kaikkea lukemisesta, sillä sain ripustettua riippumattoni sopivaan paikkaan, jossa oli hyvä pötkötellä. 

Olin ottanut mukaan useammankin kirjan, sillä eihän sitä etukäteen tiedä millä mielialalla kunakin päivänä herää. Lisäksi kirjat olivat kirpparilöytöjä, pokkareita, sillä kerran matkalle kadottamani kirjastokirjan opettamana ja siitä sakkomaksun maksaneena en ota enää moisia riskejä.

Lomanaloituskirjaksi osui tällä kertaa ruotsalaisen Emma Hambergin "Au revoir ja näkemiin, Agneta", joka osui silmään edellisellä kirpparikäynnillä. Hambergin Agneta-kirjoista olen nähnyt somessa vain positiivisia postauksia joten kirja kiinnosti. Tämä oli jatko-osa ja alussa sain hieman sinnitellä päästäkseni juoneen mukaan, mutta pian olin koukussa. Tarinassa oli juuri sopivan verran henkilöitä ja sivujuonteita, eikä missään vaiheessa menty överiksi - vaikka vaaranpaikkoja oli parissa kohtaa. Loistavaa viihdettä, jossa kirjailijan lämmin sydän välittyi lukijalle asti!

Agnetan jälkeen aloitin sen perinteisen lomanaloituskirjani, joka on yleensä Marian Keyesiä. "Anybody Out There" on tuttua ja turvallista, hauskaa, kaoottista, yllätyksellistä.. Mutta täytyy sanoa, että Emma Hambergin jälkeen en enää jaksanut innostua Marian Keyesin tyylistä. Yhtäkkiä vain ärsytti kaikki se ulkokultaisuus ja pinnallisuus. Toki Keyes kirjoittaa myös asiaa ja hänellä on aina hyviä pointteja kirjoissaan, mutta Hamberg tekee sen niin paljon paremmin. Tai sitten olen vain siirtynyt viihdelukijana "kypsempään" kastiin. Tämä siis taisi olla minun osaltani nyt "Näkemiin ja Au revoir, Marian Keyes". 

Mutta sitten olikin jo aika lukea se yhtä niin perinteinen lomadekkari. Sekin kirpparikierroksen satoa, Malin Persson Gioliton "Epäilyksen tuolla puolen". Persson Giolito on ammatiltaan juristi, jota asiantuntemusta hän käyttää myös dekkareissaan. Jos on siis kiinnostunut kurkistamaan kulissien taakse voin suositella. Aika pian käykin ilmi, että juristin arki on hyvin paljon kuivaa papereiden kopioimista ja lukemista. Lisäksi juuri tässä teoksessa Persson Giolito ottaa esille moraalisen aspektin juristin työssä - entäpä jos asiakas onkin oikeasti "paha" ihminen, saako häntä puolustaa?

Harmi vain, että kirjailijalla on ollut painetta lisäillä mukaan myös ihmissuhdekoukeroita, jotka eivät ainakaan tässä tarinassa ihan toimi. Mutta toisaalta, juuri tämä teos on Persson Gioliton alkupään tuotantoa ja pienet haparoinnit on helppo hypätä yli. 

Näiden hieman kevyempien lukemisten jälkeen alkoikin mieli jo sitten kaivata tukevampaa purtavaa ja tämä toinen kotoiluviikko on mennyt Edith Södergranin ja Marja-Liisa Vartion seurassa. Mutta niistä lisää myöhemmin!

PS. Tuossa aloituskuvan pinon alimmaisena on kirja, jota myös jo aloittelin, mutta totesin pian, että tätä teosta on luettava pieninä annoksina, hitaasti pureskellen. Steve Sem-Sandbergin romaanissa "De utvalda" (2016) kirjailija pureutuu jälleen kerran  Euroopan historiaan toisen maailmansodan aikana ja aihe on tietysti huippukiinnostava. Sem-Sandberg on täällä Ruotsissa erittäin arvostettu kirjailija ja olen häneltä onnistunut lukemaan yhden teoksen. Ja nytpä taas kiitos tämän blogini, että voin palata muutaman vuoden takaisiin tunnelmiin! Onneksi opin näköjään sen verran, että tämä uusi kirja on nyt hyllyssä omana eikä sitä tarvitse lukea kilpaa kirjaston palautuspäivämäärää uhmaten.

**

Emma Hamberg: Au revoir, Agneta (Piratförlaget 2024)

Marian Keyes: Anybody Out There (Penguin Books 2006)

Malin Persson Giolito: Bortom varje rimligt tvivel (Piratförlaget 2012)