Siirry pääsisältöön

Hyvää lomaa minulle ja muista: Sei a Mensch!

 


Voi Eeva!! Anteeksi kun nyt näin puhuttelen sinua, mutta kun olen juuri lukenut Anna-Riikka Carlsonin kirjan, jossa hän puhuttelee sinua sinä-muodossa melkein 500 sivun verran niin se jää helposti päälle. Ja toisaalta, mielestäni Carlson edustaa kirjojesi lukijana meitä kaikkia, jotka luemme sinua, joten otan tämän vapauden.

Olin yllättynyt kun ilmaisit niin monesti epäuskosi siitä, että sinua muka luettaisiin. Mutta kyllä se vaan pitää paikkansa! Olen lukenut sinua koko ikäni, en järjestelmällisesti, mutta säännöllisesti. Usein silloin kun jokin tiukka paikka iskee eteen niin tiedän, että sinulta löytyy rohkaisevat ja uskoa antavat sanat. 

Minua on ehkä eniten kiehtonut kirjoissasi tuo karjalaisuus. En ole siellä koskaan asunut, mutta kolme neljästä isovanhemmastani on sieltä. Isäni oli koulupoika kun he lähtivät Viipurista evakkoon. Kahdesti. Joten Kolikkoinmäet ja Papulat ovat minulla muistoina päässä, vaikka en ole niissä paikoissa koskaan käynytkään.

Täällä Ruotsissa tämä karjalaisuuteni on sellainen salainen viitta. Täällä ei kukaan tiedä siitä mitään, ihmettelevät vain että onpas tuossa vilkas ja puhelias ihminen, vaikka on suomalainen. Tosin pari kuukautta sitten jouduin tilanteeseen, jossa paljastuin. Lääkärini kysyi tiukkaan sävyyn, olenko Karjalasta ja kun vastasin, että olen - ainakin 75 % perimästäni on sieltä, hän nyökkäili tyytyväisenä. Saatiin vastaus siihen miksi kolesteroliarvoni eivät laskeneet.

Iän myötä olen kasvanut kiinteämmäksi osaksi luontoa ja tämä tuo uusia tasoja myös sinun kirjojesi lukemiseen. Voi Eeva, olisit ollut ylpeä minusta jos olisit nähnyt miten taistelin täällä omalla asuinalueellani 50 vuotta vanhan puukujan puolesta. Asuntoyhtiön keskiäkäiset miehet olivat saaneet päähänsä, että vaahterat olivat tulleet tiensä päätökseen. En saanut pelastettua puita, mutta ne saatiin kaataa vasta kun oltiin haettu siihen lupa lääninhallitukselta. Samalla tuli ukaasi, että tilalle tuli istuttaa uudet puut.

Minun piti muuten lukea tämä Carlsonin kirja lomani alkajaisiksi, olin sitä oikein säästellyt. Tiedäthän se tunteen kun joku oikein hyvä kirja odottaa ja sitä nautintoa haluaisi vain pitkittää? Mutta sitten aloin vilkuilla ja selailla kirjaa ja yhtäkkiä olin keskellä sitä. Lomani alkaa tänään, kirja on jo luettu - mutta onneksi niitä kirjoja riittää. Löydän tuolta pinoistani varmasti toisenkin nautinnollisen teoksen.

Oli todella sydäntä pakahduttavaa lukea sinun ja Anna-Riikan ystävyydestä! Tiedätkö, minullakin on ollut kaksi sellaista ystävää, joiden kanssa meillä ei ehkä syntymävuosien kanssa mennyt yksi yhteen mutta sielumme löysivät toisensa. Heidän kanssaan sain kokea hurjia keskusteluja, historian siivet suorastaan lepattivat kun toinen ystävistäni kertoi parhaasta ystävästään vuosien takaa, "jonka eno oli muuten Eugen Schaumann". Tai kun tämä myöhempi ystäväni kertoi lapsuusvuosistaan 1930-luvun Berliinissä. Siinä saa perspektiiviä jos mitä!

Tästä Anna-Riikan (anteeksi, sinuttelen nyt sinuakin...) kirjasta jäi kuitenkin päällimmäisenä mieleen ihmisyyden ja hyvyyden puolustus. Siitä todellakin puhutaan aivan liian vähän, tajusin sen nyt kun luin tätä kirjaa ja - näin raamatullisesti ilmaisten - talletin sanat visusti sydämeeni. Tai lainatakseni sinua: "Tässä siirtyy oivalluksia. Aivoista." Lupaan viedä tämän oivalluksen eteenpäin ja otan sen nyt ihan ensimmäiseksi juuri alkaneen lomani motoksi. Kuten jiddishiksi sanotaan: Sei a mensch - ole ihmisiksi! Yritän...

**

Anna-Riikka Carlson: Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä (WSOY 2024)

Kommentit

  1. Yritin kuunnella tätä kirjaa äänikirjana, kun oli keväällä pieni jakso Storyteliä kokeilussa. Vaikka Carlson lukee itse, en oikein äänimuodossa pysynyt asiasta kärryillä. Mieluummin luen sitten joskus printtinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin hyvin kuvitella, että äänikirjana lukiessa tämä saattaa jäädä sekavaksi. Kirjan kronologia perustuu Carlsonin ja Kilven tapaamisiin, mutta muuten tässä hypellään tapahtumasta toiseen. Tässä on myös aika paljon "name droppingia" (mielestäni paikoin vähän liikaakin) ja kuunnellessa nimet menevät ainakin minulta helposti ohi. Suosittelen ehdottomasti paperiversiona tätä teosta 😊

      Poista
  2. Lämpimällä tatsilla kirjoitettu kirje-muotoinen juttu. Oli kiva lukea.
    Tämä kirja on minulla varauksessa.

    Monipuolista, antoisaa, villiä ja vapaata kesälomaa (varoituksista huolimatta)!
    Ehkä saamme lukea lomakuulumisia jossain välissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marjatta!! Loma on alkanut täysin eevakilpimäisessä hengessä, seuraava blogipostaus on jo muhimassa 😊

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voittiko paras?

  Täällä Ruotsissa yritetään nyt toipua viikonlopun Mello-yllätyksestä. Vilken skräll! Ruotsia edustaa toukokuun Euroviisuissa suomenruotsalainen huumoriryhmä KAJ, jolle ennakkosuosikki Måns Zelmerlöw hävisi loppupeleissä vaivaiset 8 pistettä. Kansan mielipide näyttää olevan syvästi jakautunut. Monet olivat tyytyväisiä - vihdoinkin jotain omaperäistä sen sijaan että oltaisiin taas lähetetty sitä iänikuista sapluunapoppia. Sitä paitsi ihmiset kaipaavat näinä synkkinä aikoina huumoria! Toinen puoli kansasta pitää tulosta häpeällisenä: voittoa ei tällä viisulla tavoitella, tokkopa päästään edes finaaliin. Ja jotkut näkevät synkän tulevaisuuden koko kisalle: kun viime vuonna lähetettiin kaksi norjalaista ja tänä vuonna kolme suomalaista niin mitä ensi vuonna sitten - joukko tanskalaisia? ** Taiteessa on totisesti vaikea kilpailla, samanlaisia keskusteluja herättävät säännöllisesti myös eri kirjapalkinnot. Kuten nyt viimevuotinen saksankielisen alueen suurin kirjapalkinto, Deutscher Buc...

Tarinoita eletystä elämästä (Rachel Cusk: Ääriviivat)

  Brittiläinen kirjailija Rachel Cusk on ollut nyt kovasti tapetilla (mm. täällä ja täällä) , joten oli todellakin korkea aika tutustua hänen tuotantoonsa. Outline vuodelta 2014 (suom. Ääriviivat) valikoitui lukupiirimme seuraavaksi kirjaksi ja täytyy sanoa, että jos Cuskin muukin tuotanto on näin mielenkiintoista tarinankerrontaa niin jatkan mielelläni hänen seurassaan. Mikä tässä sitten viehätti? Pidän kovasti tällaisesta Decamerone-tyyppisestä tarinankerronnasta ja Cusk vie sen todella huippuunsa. Kirjan kehyskertomus on aika simppeli: kirjailija Faye matkustaa Ateenaan pitämään kirjoittajakurssia. Matkansa aikana hän törmää ihmisiin, jotka kertovat hänelle tapahtumia elämiensä varrelta. Itse tarinat saattavat olla hyvinkin arkipäiväisiä, mutta Cusk vie ne niin pitkälle, että lähes jokainen tarina päättyy jonkinlaiseen ahaa-elämykseen.  Itselleni se suurin ahaa-elämys tämän kirjan kohdalla oli se, että tätähän se elämä parhaimmillaan on: ihmisten kohtaamista ja tarinoiden ...

Henrik Ibsen: Nukkekoti (Klassikkohaaste 11)

Olen tänä kesänä lukenut  Minna Canthin ja ruotsalaisen naisasianaisen Ellen Keyn elämäkertoja. Molemmat olivat aktiivisia 1800-luvun loppupuolella ja molempien kohdalla mainitaan useaan otteeseen yksi heihin merkittävällä tavalla vaikuttanut teos: Henrik Ibsenin näytelmä Nukkekoti. Tämä oli taas yksi sellainen klassikko, jota en ollut tietenkään lukenut joten valintani tämänkertaiseen klassikkohaasteeseen oli helppo. Lisäksi kirjastosta löytyi tuore ruotsalainen painos, johon kirjailija Klas Östergren on kääntänyt neljä Ibsenin näytelmää. Kirja on osa ruotsalais-tanskalais-norjalaista yhteisprojektia, jossa yksi kirjailija kustakin maasta on kirjoittanut oman versionsa johonkin Ibsenin hahmoista pohjautuen. Tähän tulen toivottavasti palaamaan vielä myöhemmin! Vuonna 1880 Suomalainen Teatteri esitti Ibsenin Nukkekodin, vain pari vuotta näytelmän kantaesityksen jälkeen. Näytelmästä tuli suuri menestys, nuori Ida Aalberg Noran roolissa. Minna Canth seurasi tarkkaan Suomen r...

Ann Napolitanin "Kaunokaisia" - raportti eletystä elämästä

  Seuraan tiiviisti myös saksankielisiä kirjallisuusmarkkinoita ja huomasin juuri ennakkopostauksen sveitsiläisen Charles Lewinskyn tänä syksynä ilmestyvästä kirjasta "Täuschend echt" (Petollisen todellinen), jossa mainostoimiston copywriter menettää kaiken - työn, rakkauden ja rahat. Hän onnistuu kuitenkin tekoälyn avulla tuottamaan romaanin, "tositarinan", josta tulee suurmenestys. On kuitenkin yksi henkilö, entinen rakastettu, joka tietää että tarina ei ole totta...  Mieltä kutkuttava aihe! Vaikka samalla iskee mieleen ajatus, että kuinkakohan monta tekoälyllä tuotettua romaania tuolla maailmalla jo liikkuukaan? Minulla on itse asiassa jo yksi vahva ehdokas, enkä ole edes yksin epäilykseni kanssa, minkä huomasin kun tutkin asiaa. Kyseessä on ehkä tällä hetkellä kirjasomen eniten hehkutettu kirja, amerikkalaisen Ann Napolitanon "Hello Beautiful" (Kaunokaisia), jonka myös lukupiirimme päätti lukea. Huom! Jos haluat välttää juonipaljastuksia tai jos pidit ...

Ilkka Remes: Pääkallokehrääjä (1997)

Nyt otetaan Ilkka Remes haltuun! Vuorossa on Remeksen esikoisromaani vuodelta 1997, Pääkallokehrääjä. Kirjan takakansi lupaa todella kutkuttavan asetelman - Suomi on ollut toisesta maailmansodasta lähtien  Neuvostoliiton miehittämä Suomen Demokraattinen Tasavalta mutta Tukholmassa asuva suomalaisemigrantti ja liikemies Heikki Ervasti on keksinyt keinon jolla vapauttaa Suomi. Remes käyttää tässä esikoisessa paljolti samoja aineksia kuin ensimmäisessä lukemassani remeksessä, Ruttokellot . Kuningasajatuksen saanut mies, jolla on myös rahaa toteuttaa suunnitelmansa. Paljon aseita, autoja ja lentokoneita. Jostain syystä näin tarinan mielessäni elokuvana eikä minä tahansa elokuvana vaan aitona Renny Harlin/Markus Selin-tuotantona! Tässähän on kaikki tyypilliset ainekset: autonrenkaiden kirskuntaa, aseiden räiskintää, isänmaallista paatosta (jääkärimarssi-soundtrack), yksiulotteisia naishahmoja ja tönkkö dialogi. Näin sieluni silmin jopa yhden slow motion- kohtauksen kun M15-ryhmä te...