Siirry pääsisältöön

Klassikkohaaste 18 - Erich Kästner: Tuuliajolla Berliinissä

 

Olen parin viime vuoden aikana tutustunut oikein urakalla saksalaisin klassikoihin. Kiitos siitä kuuluu sattumanvaraiselle neronleimaukselleni, jonka johdosta aloin opiskella yliopistolla  saksan kieltä ja kulttuuria. Ja mitä klassikkoja sieltä onkaan pulpahtanut esiin! Vaikkapa nyt tämä Erich Kästnerin Fabian vuodelta 1931.

Täytyy myöntää, että kirjallisuuskurssimme alkaessa Kästnerin teos oli se, jota ehkä kaikkein vähiten odotin. Olihan siellä tarjolla myös Mannia ja Kafkaa. Mutta kurssin lopussa se kirja, joka sitten kuitenkin eniten jäi päätäni vaivaamaan, oli juuri Fabian.

Laitetaanpa tähän heti alkuun hyvät uutiset: kirja on suomennettu viime vuonna, joten jos tämän postaukseni jälkeen haluaa tutustua kirjaan tarkemmin siihen löytyy Vesa Tapio Valon tuore (ja hyvä!) suomennos vuodelta 2023 (Aviador). Suomeksi kirja on saanut tarinaa hyvin kuvaavan nimen "Tuuliajolla Berliinissä". 

Jakob Fabian on kolmekymppinen kirjallisuustieteilijä, joka elättää itsensä erilaisilla hanttihommilla Berliinissä 20-luvun lopulla. Kirjan alussa Fabian työskentelee mainostoimistossa, josta hän saa kuitenkin pian potkut. Näin hänkin liittyy työttömien miljoonapäiseen joukkoon ja ryhtyy kuljeksimaan. 

Saamme seurata varsin värikästä henkilökavalkadia, joiden persoonat Kästner kuvaa 1920-luvun vallitsevan taidesuuntauksen, ns. 'uusasiallisuuden' (Neue Sachlichkeit) mukaisesti eli objektiivisesti, yksityiskohtaisesti, mutta samalla usein ironialla höystettynä. Kolme henkilöä Fabianin elämässä nousee kuitenkin ylitse muiden - Fabianin paras ystävä Labude, ystävätär Cornelia sekä äiti - ja juuri heidän kauttaan heijastuvat kirjan moraaliset kannanotot - tärkeä osa sekin uusasiallisuutta. 

Kästnerin teosta on luonnehdittu autenttiseksi ajankuvaksi Weimarin tasavallan viimeisistä ajoista, juuri ennen Hitlerin valtaannousua. Kästner itse selitti kirjansa olevan "moraalinen varoitus". 1920-luvun Saksaa leimasi helpotus ensimmäisen maailmansodan päättymisestä ja uuden ajan alkamisesta. Ihmiset eivät kaikessa elämänilossaan ehtineet ajoissa huomata poliittisen ilmapiirin vaivihkaista muutosta ja kansallissosialistisen aatteen nousua.  

Kirjan keskeinen kaksikko Fabian ja Labude luonnehtii itseään moralisteiksi, mutta siinä missä Labude yrittää toiminnallaan parantaa yhteiskuntaa, Fabian tarkastelee maailmaa kyynisin katsein. Tapahtumapaikka on 20-luvun "iloinen" Berliini. Fabian kuljeksii ympäriinsä, yökerhosta ja bordellista toiseen, joissa "iloisuus" on kuitenkin lopulta vain päälleliimattu kulissi. Ken on nähnyt saksalaisen tv-sarjan "Babylon Berlin" tunnistaa nämä kulissit.

Kirjaa lukiessani tuli muuten mieleen takautumia myös eräästä toisesta ajasta. Elin nuoruuteni aikana, jota leimasi ensin 80-luvun juppikulttuuri ja joka lopulta luhistui 90-luvun alun syvään lamaan. Flaneeratessani Fabianin lailla - Helsingissä, hanttihommasta toiseen - mieleeni piirtyivät kaupungin leipäjonot, panttilainaamot ja topless-baarit. Kyynisyys oli silloinkin yksi tapa selviytyä ankeasta ajanhengestä. Mutta kuten Kästner kirjallaan näyttää, kyynisyydestä ei synny mitään rakentavaa.

Eric Kästner on edelleenkin hyvin tunnettu nimi, mutta suosion takana on ennen kaikkea hänen mainiot lastenkirjansa. Näistä mainittakoon erityisesti lastenkirjaklassikko "Emil und die Detektive" (suom. Pojat salapoliiseina). Kästnerin kirjasta "Das doppelte Lottchen" (suom. Lisen ja Lotten salaisuus) on tehty myös suosittuja elokuvaversioita, viimeksi 1998 (The Parent Trap, jossa pääosassa Lindsay Lohan).

Kästenerin kirja Fabianista ilmestyi 1931, mutta jo pari vuotta myöhemmin se heitettiin natsien kirjarovioon. Kästner ei kuitenkaan lähtenyt maanpakoon, kuten monet muut natsien "epäsaksalaisiksi" julistamat kirjailijat. Pääsyynä tähän arveltiin olevan Kästnerin läheinen suhde äitiinsä, jota kirjailija ei halunnut jättää yksin Saksaan. Kästner jatkoi kirjoittamista, mutta julkaisi myöhemmät teoksensa sveitsiläisen kustantamon kautta.

Fabianin tuore suomentaja Vesa Tapio valo taustoittaa kirjaa mielenkiintoisesti Ylen ohjelmassa Luomiskertomus. Lämmin suositus sekä sille että itse kirjalle, joka sekä aiheensa että kielensä kautta on edelleen hyvin ajankohtainen.

Alles, was gigantische Formen annimmt, kann imponieren, auch die Dummheit.

** 

Erich Kästner: Fabian. Die Geschichte eines Moralisten (1931)

Tuuliajolla Berliinissä, suomennos Vesa Tapio Valo (Aviador 2023)

**

Tämä artikkeli on osa kirjabloggaajien klassikkohaastetta, joka järjestetään nyt jo 18. kerran. Haaste järjestetään kaksi kertaa vuodessa ja tämänkertaisen haasteen klassikot löytyvät Ankin kirjablogista



Kommentit

  1. Tämä oli minustakin loistava. Luin sen samoihin aikoihin, kun siitä tehty uusi elokuva Fabian, moralistin tarina esitettiin tvssä. Kirjassa näkyy, kuinka harvinaisen terävästi kirjailija näkee yhteiskunnan tapahtumat jo aikalaisena. Sehän on kirjoitettu keskellä natsismin nousua ja joutui sensuuriin jo ennen kirjarovioon joutumista. - Suomennoksen nimi on todellakin osuva ja ehkä ottanut vaikutteita Christer Kihlmanin kirjasta Tuuliajolla tappion maisemissa vuodelta 1986.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aloin lukea tätä ensin saksaksi, mutta totesin että kielitaitoni ei vielä riitä ymmärtämään sen ironisia viitteitä, joten luin sen ensin ruotsiksi. Nyt kuuntelen suomennosta ja teoksen merkitys sen kuin syvenee!

      Poista
  2. Haa, tällainen on.
    Olen joku vuosi sitten lukenut pari Kästnerin lastenkirjaa (kuten tuon Lisen ja Lotten) ja ne viehättivät kyllä myös kuivakalla ironisuudella, joka toimi hyvin aikuiselle lukijalle, eli tämäkin kuulostaa siltä että pitäisin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla myös nyt listalla Kästnerin lastenkirjat, olen kuullut että ne tosiaan puhuttelevat myös aikuislukijoita. Tämä uusi suomennos on muuten todella mainio äänikirjana, lukijalla on siinä hyvä ote!

      Poista
  3. Hyvä nosto tämä! Laitan lukulistalle. Lisen ja Lotten salaisuus on lapsuuden lempikirjojani ja edelleen kirjahyllyssä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas puolestani laitoin tuon Lisen ja Lotten omalle listalleni 😊

      Poista
  4. Kiinnostava, minulle aivan uusi nimi! Tosi vähän tulee saksalaisia kirjailijoita luettua muutenkin. Saksaa en valitettavasti osaa, mutta hyvä kuulla, että tästä on tuore suomennos. Sopii vielä loistavasti Helmet-haasteen kohtaan "Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1920-luvulle", joten lukulistalle menee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, että sopii vielä Helmet-haasteeseenkin! Tähän kirjailijaan kannattaa todella tutustua!

      Poista
  5. Olipa kiva lukea tästä kirjasta, sillä ostin tuon suomennoksen itselleni syksyn Turun messuilta. Heräteostos, takakansiteksti vakuutti. Mutta enpä tunnistanut kirjailijan nimeä - Lisen ja Loten salaisuus oli nimittäin suosikkini lapsena. 😊 Pitää ottaa tämä keväällä lukuun.

    VastaaPoista
  6. Tosi hyvä nosto! Ikävä kyllä nyt sata vuotta myöhemmin on havaittavissa samaa kyynisyyttä ja ääriainesten nousua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta, valitettavasti! Todella hienoa, että kirja on nyt suomennettu, toivotaan että se löytää lukijoita.

      Poista
  7. Mainio löytö. Luin juuri Benjmin Carter Hettin hienon tietokirjan Demokratian kuolema, Kuinka Hitler nousi valtaan. Se kertoo myös tuosta ajasta (Weimarin tasavallan luhistuminen). Oletko lukenut Alfred Döblinin Berlin Alexanderplatzin? Siinä on myös 20-luun Berliinin kuvausta. Äärettömän kiinnostavaa. Tämä lähtee nyt listalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minä sain taas vastavuotoisesti kaksi uutta kirjaa omalle listalleni, kiitos vinkistä! Döblinin klassikkokirja on nimenä tuttu ja oliko siitä joku tv-sarjakin tehty, sitä muistan joskus nuorempana katselleeni.

      Poista
  8. Tuo kirjan ajankohta on kyllä mielenkiintoinen ku nyt eletään samankaltaista aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Ja hienoa, että sille löytyi suomentaja juuri nyt.

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pieni kirjakimara ja bonuksena ruotsinsuomalainen kirjakohu

Tukholmassa on nyt alkanut hanamin aika! Kävin eilen pyörähtämässä Kungsträdgårdenin kautta ja näpsäisemässä muutaman kuvan, minkä nyt siltä ihmismassalta pystyin. Ja aina edelleen tulee mieleen kevät 2020, jolloin sai kävellä lähes yksinään kukkivien kirsikkapuiden alla. Korona-nostalgiaa... It is important to be on the alert for "the decisive moment", says the man next to me who is talking to his date. I agree. The only difference is that he is talking about twentieth-century photography and I am talking about twenty-first-century everything. Yllä oleva ajatus on amerikkalaisen  Jenny Offillin kirjasta 'Weather'  (Ilmastoja) ja se kuvaakin hyvin kirjan hermostunutta tunnelmaa. Tätä kirjaa olin jo palauttamassa lukemattomana kirjastoon, mutta satuin selailemaan sitä muutaman sivun verran ja yhtäkkiä tunsin, että juuri tällaista kirjaa tarvitsin, juuri nyt. Sirpaleinen ja tajunnanvirtamainen teksti oli kuin lepokoti aivoille, jotka on viime viikkoina työstäneet sa...

Kevätsukkahousut jalassa matkaan monikielisyyden maailmoihin

  Mielessäni on pyörinyt viime päivinä Sinikka Nopolan pistämätön kirjan nimi "Tervehdin teitä kevätsukkahousuilla". En ole kyseistä kirjaa (vielä) lukenut, mutta tuo nimi on jäänyt mieleen. Siinä on jotain niin herkullisen suomalaista absurdia huumoria ja sanaleikittelyä. Ja joudun kerta kerran jälkeen toteamaan, että vaikka kuinka opiskelen näitä muita kieliäni ja vaikka pystyn niillä työhommatkin ihan asiallisesti hoitamaan, niin tätä oman kielen tuntua en niihin saa.  Se ei saa kuitenkaan lannistaa vieraiden kielten opiskelua, päinvastoin! Ihmettelyä riittää niissä muissakin kielissä, kuten nyt tässä minulle tällä hetkellä ajankohtaisessa saksan kielessä. Uudet kielet opastavat yllätyksellisille tutkimusmatkoille uusiin maailmoihin. Kuten edellisessä postauksessani mainitsin, nyt ei lueta kirjoja vaan kirjoitetaan lopputyötä. Tämä kevät menee monikielisyyden teorioiden parissa. Tutkielman runko on jo valmis, nyt pistetään paloja paikoilleen.  Ja täytyy sanoa, että tu...

Rakas vihattu lähiöni

Kun aikoinaan muutimme mieheni kanssa yhteen ei vaihtoehtoja ollut kovinkaan monta. Jotta Tukholmassa saisi vuokra-asunnon on jonossa oltava, alueesta riippuen, 5-25 vuotta. Miehelläni oli vuokrakaksio mutta todennäköisyys, että joku haluaisi vaihtaa isomman asuntonsa pienempään tuntui aika olemattomalta. Niinpä lähdimme etsimään kotia yhdessä pankin kanssa. Mielessämme oli heti alue, jolla olimme käyneet monta kertaa kylässä ystäviemme rivitaloasunnossa. Asunnot olivat tilavia ja lähellä oli paljon metsää ja vettä. Ja kuinka ollakaan, unelmakotimme löytyi nopeasti! Muutimme syksyllä 2006 ja kotiuduimme nopeasti. Alue on luonnonkaunista ja naapurusto hauskasti monikulttuurista. Ainoa ongelma on se, että asumme "pahamaineisessa" tukholmalaislähiössä. Meille aikuisille siitä oli lähinnä vain hyötyä sillä asunnot olivat noin miljoona kruunua edullisempia kuin muilla alueilla. Mutta miehen teinityttäret huomasivat pian, että keskustassa asuvia kavereita oli vaikea saada ky...

Kun uusi kieli aukenee, avautuu myös uusi kirjamaailma

  Olen juuri lukenut ensimmäisen saksankielisen romaanini! Viimeiset kahdeksan kuukautta olen treenannut lukiosaksaani ihan tosissani kun olen opiskellut saksaa internetin välityksellä koronakeväästä lähtien. Ja yhtäkkiä tuntuu siltä, että koodi aukeaa! Sanat alkavat sisältää merkityksiä ja verbit löytävät oikean paikkansa. Tämän merkkipaalun myötä kirjavalikoimani laajenee neljään kieleen -   suomen, ruotsin ja englannin lisäksi. Mutta mistä löytää mielenkiintoista saksankielistä luettavaa? Kirjaston valikoimat ovat pienet, joten joudun (itselleni asettamastani kirjaostokiellosta huolimatta) tilaamaan kirjoja nettikirjakaupoista. Olen kysellyt kirjavinkkejä molemmilta saksankielenopettajiltani, mutta toinen heistä vannoo Patricia Highsmithin nimeen ja toinen ei opiskeluiltaan juuri ehdi lukea, joten sieltä ei ole apua luvassa. Sosiaalisesta mediasta löysin sattumalta saksalaisen kirjapiirin, ’Der Leseclub’, jossa luetaan ajankohtaista kirjallisuutta, myös käännöskirjallis...

Nobel-huumaa! - Kirjabloggaajien joulukalenterin 2022 luukku nro 8

  Loistokasta Nobel-viikkoa täältä Tukholmasta! Nyt on taas se aika vuodesta kun tämä nykyinen kotikaupunkini hehkuu väriä ja loistetta ja televisiosta katsotaan kuinka kuninkaalliset syövät ja seurustelevat tuoreiden Nobel-palkittujen kanssa. Sekä tämä Nobel-hulina että Lucianpäivä tuovat kaivattua valoa alkutalven pimeyteen ja koleuteen. En tiedä kuinka paljon tämä Nobel-huuma näkyy muualla Ruotsissa, mutta täällä Tukholmassa siltä ei voi välttyä. Jo pelkästään kaupungilla kävellessä voi illan pimetessä nauttia valoshowsta, jonka tarjoaa Nobel Light Week. Sitä kävimme myös perheen kanssa heti avajaisiltana ihastelemassa. Nobel-museossa uskoisin nyt olevan kiivaimman sesongin tällä hetkellä. Museon perinne on yhteisnäyttely Beckmanin designkorkeakoulun kanssa, jossa ensimmäisen vuoden vaatesuunnittelijaopiskelijat tulkitsevat Nobel-voittajia muodin kautta. Tämän vuoden kirjallisuudenpalkinnon voittaja Annie Ernaux esimerkiksi saa potretikseen puvun, joka suunnittelijoiden Gustav F...