Katselin näin sunnuntaiaamun ratoksi kirjahyllyäni ja selailin kirjoja sillä silmällä mikä sieltä mahtaisi tuntua sopivalta juuri nyt. Ja silloin, yht'äkkiä, masentava ajatus valtasi mieleni: en tule koskaan ehtimään lukea kaikkia kirjoja, jotka haluaisin lukea! Hyllystäni toki ehkä kyllä, jos ei niitä penteleen kirjoja ilmestyisi koko ajan lisää.
Hetken henkeäni haukottuani istahdin sohvalle ja aloin pohtia asiaa rationaalisesti. Jos en kerran ehtisi lukea kaikki kirjoja niin täytyy sitten tehdä selvät linjaukset miten niitä kirjoja loppuelämäni ajan valitsen.
Dekkareita luen nykyään enää hyvin harvoin ja sen linjan aion pitää. Luen lähinnä jonkin satunnaisen dekkarin silloin tällöin ja yleensä lomanaloituskirjana. Mutta pienen dekkarisuman jälkeen tuntui jo siltä, että kaikki dekkaristit kertovat samaa tarinaa. Lisäksi väkivalta ei kiinnosta - tämän maailmanmenon aikana tuntuu todellakin aivan turhalta lukea yhtään mitään väkivaltaista kirjallisuutta.
Enemmän elämäkertoja! Luen ja varsinkin kuuntelen elämäkertoja paljon, aina on jokin tarina menossa (tällä hetkellä esimerkiksi Katri-Helena ja Bitte Westerlund). Hyvin kerrottu elämäntarina auttaa avartamaan omankin elämän perspektiiviä. Esimerkiksi Astrid Lindgrenin elämänvaiheet ja hänen elämänfilosofiansa ovat vaikuttaneet myös omaan elämänkatsomukseeni. Uudemmista elämäkerroista taas Martti Suosalon itsensä lukema omaelämäkerta sykähdytti erityisesti! Se auttoin minua yllättäen muistamaan myös omia nuoruusvuosiani.
Saksalaista nykykirjallisuutta haluan lukea niin paljon kuin vain ehdin. Yliopisto-opintojeni myötä saksankielen osaamiseni on kehittynyt vihdoin sille tasolle, että voin melko vaivatta lukea uutta kirjallisuutta. Ja mikä pandoran lipas sieltä avautuukaan, niin paljon erilaisia ja jännittäviä teemoja!
Muunkin kielistä nykykirjallisuutta haluan ehdottomasti lukea, mutta aika ei valitettavasti riitä kaikkeen. Eri kirjapalkintojen ehdokaslistat lienevät järkevin paikka etsiä mielenkiintoista nykykirjallisuutta. Kirjablogit on kuitenkin edelleen yksi tärkeimmistä, ellei tärkein, lähde kun haluan tarkistaa onko jokin kirja lukemisen väärtti. Lisäksi kirjablogeista saa aina uusia, yllättäviä kirjavinkkejä.
Lopuksi vielä yksi tärkeä teos, jonka hankin hyllyyni viime keväänä - syvästi ihailemani David Bowien sadan kirjan lista, jonka toivon ehtiväni vielä kahlata läpi. Muutaman olen siltä jo ehtinyt lukea, mutta Bowien kirjavalinnat ovat sen verran yllätyksellisiä, että niitä saa oikeasti hakea. Ne eivät noin vain tupsahda eteen, kuten monet muut kirjat niin usein tekevät (kuten nyt vaikkapa ne dekkarit).
Näillä kriteereillä siis eteenpäin! Ja olisi muuten todella mielenkiintoista kuulla millaisia tienviittoja teillä muilla on kun etsitte uutta luettavaa? Mietittekö jo elämän rajallisuutta vai synkistelenkö aivan turhaan?
**
John O'Connell: Bowie's Books. The Hundred Literary Heroes Who Changed His Life (Bloomsbury Publishing 2019)
Mielenkiintoista ja järkevää pohdintaa. Ihan hyvää tekisi miettiä asiaa, mutta 29-vuotiaana ei vielä kunnolla tajua, että se aika on oikeasti rajallinen... Nuorena on niin tottunut nuoruuteen ja tulevaisuuden olemassaoloon.
VastaaPoistaOlen kyllä ajoittain tänä vuonna pohtinut lukemistani. Uutuuksiin olen tosi hyytynyt, tosin muutenkin lukeminen on muuttunut vähän kausittaiseksi. Usein pohdin siirtymistä vanhempiin kirjoihin, ehkäpä Keltaiseen kirjastoon. Sitten kuitenkin tulee vastaan se tosiasia, että minulla on huono itsekuri. Minulla on jo valmiiksi pari kirjalistahaastetta blogissa ja ne etenevät surkeasti. Herkästi lähtee lukuhalut, jos päättää jo ennalta luettavat kirjat.
Muistan myös kuinka sitä nuorempana vain mennä porskutti, mutta sitten jossain vaiheessa iski tajuntaan että tämä kaikkihan loppuukin jossakin vaiheessa. Siinä vaiheessa aloin hiukan enemmän suunnitella tekemisiäni :) Mutta en myöskään halua suunnitella liian tarkasti, en elämääni enkä lukemisianikaan - olen myös huomannut, että lukuhalu häviää jos on pitkä lista kirjoja jotka "pitää " lukea.
PoistaÄlä nyt tuommoisia lopun aikoja, sinä nuori ihminen!
VastaaPoistaMinä luen aivan suunnittelematta mikä milloinkin alkaa houkuttaa. Kirjamaailmassa haahuilu on hauskaa. Kaikki jää kesken joskus, lukeminenkin.
Totta puhut! Ja tuosta viimeisestä kommentistasi muistui mieleeni vahva muistikuva kun isäni kuoli ja saimme sairaalasta kotiin hänen kassinsa. Eniten minua itketti se kun otin kassista kirjan, jonka väliin isä oli laittanut kirjanmerkin. Se kirja jäi siis kesken. Taisi muuten olla kaiken lisäksi sellainen vähän parjaamani dekkari :)
PoistaHaahuilusta tykkään ja harrastan sitä myös lukemisissani. Ehkä pitäisi sitten vain oppia jättämään huonot kirjat heti kesken, ettei niihin hukkaisi turhaa aikaa...
En ajattele elämän rajallisuutta lukemisessani, muuten kyllä. Tunnen sen luissani entistä paremmin yli 7-kymppisenä. Listat ovat hyviä, niistä voi aina napata suosituksia, jos sattumalta tulee lukemisessa tyhjä hetki. Niitä tulee harvemmin nykyään kuin aiemmin, kiitos kirjaston varaussysteemin, aina sieltä on joku tuloillaan. Kuten sinulle, minullekin blogit toimivat aktiivisina vinkin antajina. Kuten Ankille, minullekaan listojen systemaattinen läpikäynti ei oikein sovi, vaikka Helmet haastetta käynkin sopivin osin läpi. Jos niissä on jokin vähemmän kiinnostava tai liian haastava, jää vain lukematta, listasta viis... Blogien lisäksi Hesarin kirja-arviot ovat minulle antoisia.
VastaaPoistaIhana maisema lenkiltäsi! Talvi näyttäisi tulevan aikaisin tänä vuonna, ellei sitten vain tullut käymään...
Luulen, että nämä ajatukset askarruttavat sen takia, että muutama läheinen työkaverini on jäänyt vastikään eläkkeelle. Olen jotenkin havahtunut siihen, että kyllähän minäkin jään jossakin vaiheessa eläkkeelle ja että pitäisi ehkä alkaa suunnitella jo sitäkin aikaa. Ei niinkään "sitten kun" vaan enemmänkin sitä, että olenko ehtinyt tehdä kaikki ne jutut mitä haluan elämässäni tehdä. Ja eilen iski sitten tuo kirjastressi :) Mutta ehkä juuri tämä lukeminen pitäisi nimenomaan rauhoittaa kaikelta stressiltä ja antaa mennä vain!
Poista