Siirry pääsisältöön

Lopun ajan kirjat

 


Katselin näin sunnuntaiaamun ratoksi kirjahyllyäni ja selailin kirjoja sillä silmällä mikä sieltä mahtaisi tuntua sopivalta juuri nyt. Ja silloin, yht'äkkiä, masentava ajatus valtasi mieleni: en tule koskaan ehtimään lukea kaikkia kirjoja, jotka haluaisin lukea! Hyllystäni toki ehkä kyllä, jos ei niitä penteleen kirjoja ilmestyisi koko ajan lisää.

Hetken henkeäni haukottuani istahdin sohvalle ja aloin pohtia asiaa rationaalisesti. Jos en kerran ehtisi lukea kaikki kirjoja niin täytyy sitten tehdä selvät linjaukset miten niitä kirjoja loppuelämäni ajan valitsen. 

Dekkareita luen nykyään enää hyvin harvoin ja sen linjan aion pitää. Luen lähinnä jonkin satunnaisen dekkarin silloin tällöin ja yleensä lomanaloituskirjana. Mutta pienen dekkarisuman jälkeen tuntui jo siltä, että kaikki dekkaristit kertovat samaa tarinaa. Lisäksi väkivalta ei kiinnosta -  tämän maailmanmenon aikana tuntuu todellakin aivan turhalta lukea yhtään mitään väkivaltaista kirjallisuutta.

Enemmän elämäkertoja! Luen ja varsinkin kuuntelen elämäkertoja paljon, aina on jokin tarina menossa (tällä hetkellä esimerkiksi Katri-Helena ja Bitte Westerlund). Hyvin kerrottu elämäntarina auttaa avartamaan omankin elämän perspektiiviä. Esimerkiksi Astrid Lindgrenin elämänvaiheet ja hänen elämänfilosofiansa ovat vaikuttaneet myös omaan elämänkatsomukseeni. Uudemmista elämäkerroista taas Martti Suosalon itsensä lukema omaelämäkerta sykähdytti erityisesti! Se auttoin minua yllättäen muistamaan myös omia nuoruusvuosiani.

Saksalaista nykykirjallisuutta haluan lukea niin paljon kuin vain ehdin. Yliopisto-opintojeni myötä saksankielen osaamiseni on kehittynyt vihdoin sille tasolle, että voin melko vaivatta lukea uutta kirjallisuutta. Ja mikä pandoran lipas sieltä avautuukaan, niin paljon erilaisia ja jännittäviä teemoja!

Muunkin kielistä nykykirjallisuutta haluan ehdottomasti lukea, mutta aika ei valitettavasti riitä kaikkeen. Eri kirjapalkintojen ehdokaslistat lienevät järkevin paikka etsiä mielenkiintoista nykykirjallisuutta. Kirjablogit on kuitenkin edelleen yksi tärkeimmistä, ellei tärkein, lähde kun haluan tarkistaa onko jokin kirja lukemisen väärtti. Lisäksi kirjablogeista saa aina uusia, yllättäviä kirjavinkkejä.

Lopuksi vielä yksi tärkeä teos, jonka hankin hyllyyni viime keväänä - syvästi ihailemani David Bowien sadan kirjan lista, jonka toivon ehtiväni vielä kahlata läpi. Muutaman olen siltä jo ehtinyt lukea, mutta Bowien kirjavalinnat ovat sen verran yllätyksellisiä, että niitä saa oikeasti hakea. Ne eivät noin vain tupsahda eteen, kuten monet muut kirjat niin usein tekevät (kuten nyt vaikkapa ne dekkarit).

Näillä kriteereillä siis eteenpäin! Ja olisi muuten todella mielenkiintoista kuulla millaisia tienviittoja teillä muilla on kun etsitte uutta luettavaa? Mietittekö jo elämän rajallisuutta vai synkistelenkö aivan turhaan?

**

John O'Connell: Bowie's Books. The Hundred Literary Heroes Who Changed His Life (Bloomsbury Publishing 2019)

Tämän sunnuntain maisemat äänikirjakävelyltäni.

Kommentit

  1. Mielenkiintoista ja järkevää pohdintaa. Ihan hyvää tekisi miettiä asiaa, mutta 29-vuotiaana ei vielä kunnolla tajua, että se aika on oikeasti rajallinen... Nuorena on niin tottunut nuoruuteen ja tulevaisuuden olemassaoloon.

    Olen kyllä ajoittain tänä vuonna pohtinut lukemistani. Uutuuksiin olen tosi hyytynyt, tosin muutenkin lukeminen on muuttunut vähän kausittaiseksi. Usein pohdin siirtymistä vanhempiin kirjoihin, ehkäpä Keltaiseen kirjastoon. Sitten kuitenkin tulee vastaan se tosiasia, että minulla on huono itsekuri. Minulla on jo valmiiksi pari kirjalistahaastetta blogissa ja ne etenevät surkeasti. Herkästi lähtee lukuhalut, jos päättää jo ennalta luettavat kirjat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan myös kuinka sitä nuorempana vain mennä porskutti, mutta sitten jossain vaiheessa iski tajuntaan että tämä kaikkihan loppuukin jossakin vaiheessa. Siinä vaiheessa aloin hiukan enemmän suunnitella tekemisiäni :) Mutta en myöskään halua suunnitella liian tarkasti, en elämääni enkä lukemisianikaan - olen myös huomannut, että lukuhalu häviää jos on pitkä lista kirjoja jotka "pitää " lukea.

      Poista
  2. Älä nyt tuommoisia lopun aikoja, sinä nuori ihminen!
    Minä luen aivan suunnittelematta mikä milloinkin alkaa houkuttaa. Kirjamaailmassa haahuilu on hauskaa. Kaikki jää kesken joskus, lukeminenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut! Ja tuosta viimeisestä kommentistasi muistui mieleeni vahva muistikuva kun isäni kuoli ja saimme sairaalasta kotiin hänen kassinsa. Eniten minua itketti se kun otin kassista kirjan, jonka väliin isä oli laittanut kirjanmerkin. Se kirja jäi siis kesken. Taisi muuten olla kaiken lisäksi sellainen vähän parjaamani dekkari :)

      Haahuilusta tykkään ja harrastan sitä myös lukemisissani. Ehkä pitäisi sitten vain oppia jättämään huonot kirjat heti kesken, ettei niihin hukkaisi turhaa aikaa...

      Poista
  3. En ajattele elämän rajallisuutta lukemisessani, muuten kyllä. Tunnen sen luissani entistä paremmin yli 7-kymppisenä. Listat ovat hyviä, niistä voi aina napata suosituksia, jos sattumalta tulee lukemisessa tyhjä hetki. Niitä tulee harvemmin nykyään kuin aiemmin, kiitos kirjaston varaussysteemin, aina sieltä on joku tuloillaan. Kuten sinulle, minullekin blogit toimivat aktiivisina vinkin antajina. Kuten Ankille, minullekaan listojen systemaattinen läpikäynti ei oikein sovi, vaikka Helmet haastetta käynkin sopivin osin läpi. Jos niissä on jokin vähemmän kiinnostava tai liian haastava, jää vain lukematta, listasta viis... Blogien lisäksi Hesarin kirja-arviot ovat minulle antoisia.

    Ihana maisema lenkiltäsi! Talvi näyttäisi tulevan aikaisin tänä vuonna, ellei sitten vain tullut käymään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että nämä ajatukset askarruttavat sen takia, että muutama läheinen työkaverini on jäänyt vastikään eläkkeelle. Olen jotenkin havahtunut siihen, että kyllähän minäkin jään jossakin vaiheessa eläkkeelle ja että pitäisi ehkä alkaa suunnitella jo sitäkin aikaa. Ei niinkään "sitten kun" vaan enemmänkin sitä, että olenko ehtinyt tehdä kaikki ne jutut mitä haluan elämässäni tehdä. Ja eilen iski sitten tuo kirjastressi :) Mutta ehkä juuri tämä lukeminen pitäisi nimenomaan rauhoittaa kaikelta stressiltä ja antaa mennä vain!

      Poista
  4. minulla on David Bowie's Bookshelf: The Hundred Books That Changed David Bowie's Life. Minusta on hullua miettiä et tehtäis jotain erikoista eläkeellä, tai ennen sitä...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Carolina Setterwall: Toivotaan parasta (Låt oss hoppas på det bästa) (2018)

Jotkut kirjat on vain pakko lukea! Kun näin ensimmäisen jutun Carolina Setterwallin esikoiskirjasta Låt oss hoppas på det bästa (Toivotaan parasta) laitoin samantien varauksen kirjastoon. Kirja perustuu Setterwallin omaan elämään ja kokemukseen ja alkuasetelma on sydäntä raastava: eräänä aamuna kirjailija huomaa avopuolisonsa ja pienen vauvansa isän kuolleen äkillisesti yön aikana. Alkaa henkilökohtainen inferno, jota kirjailija purkaa kirjassaan lähes minuutin tarkkuudella, tuskallisen realistisesti. Kirja on hyvin lähellä Tom Malmquistin pari vuotta sitten ilmestynyttä kirjaa  Joka hetki olemme yhä elossa.  Puolison äkillinen kuolema ja pieni lapsi on yhdistelmä, joka jo ajatuksena järkyttää. Mutta kaikesta selviää, siitä nämä molemmat kirjat ovat tärkeitä todistuskappaleita. Malmquist ja Setterwall kuljettavat lukijansa läpi kiirastulen kohti katharsista ja molemmissa tapauksissa suljin kirjan takakannen rauhallisin mielin. Setterwallin tarinassa yksi pääteemoista on...

Ingeborg Bachmann 100 vuotta – saksankielisen modernismin klassikko (Klassikkohaaste #23)

Tämänkertaiseen kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen pyörittelin mielessäni jo ihan toista kirjaa, kunnes yhtäkkiä tajusin, että nythän on Ingeborg Bachmann-juhlavuosi! Ja koska arvaan, että tämä saksankielisen kirjallisuuden moderni klassikkokirjailija ei ole kovin tuttu Suomessa, niin käytänpä tilaisuuden hyväkseni. Aloitetaan lyhyellä elämäkerralla: Ingeborg Bachmann syntyi 25. kesäkuuta 1926 Itävallan Klagenfurtissa. Bachmann aloitti opintonsa heti kun yliopistot avasivat ovensa sodan jälkeen aineinaan filosofia, psykologia ja germanistiikka ja hän väitteli tohtoriksi 1950 Martin Heideggeria käsittelevällä työllään. Opintojen jälkeen Bachmann työskenteli toimittajana, mutta oma kirjallinen ura sai vauhtia kun Bachmann tutustui Gruppe 47 -ryhmään, jossa hän tapasi saksankielisen kirjallisuuden huippunimiä, kuten Paul Celan, Heinrich Böll ja Günter Grass.  Bachmann julkaisi aluksi lyriikkaa ja radioteatterinäytelmiä ( Hörspiel oli sodanjälkeisessä Saksassa erittäin suosittu taid...

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen.  Lääkkeeksi Suomi-ikävääni  auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan  -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin  kirjassa  "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...

Saksaa puolin ja toisin

  Loma alkoi vauhdikkaasti pienellä junareissulla Manner-Eurooppaan. Testasimme tänä keväänä aloitetun suoran junayhteyden Tukholma-Hampuri ja hyvinhän se toimi. Tosin junamatka venyi molempiin suuntiin, mutta koska meillä ei ollut kummassakaan päässä jatkoyhteyksiä odottamassa niin saatoimme istua rauhallisina ja vain nauttia matkanteosta. Ensimmäiseksi lomakirjakseni valikoitui moderni saksalaisklassikko. Muistan kun Patrik Süskindin "Parfyymi" ilmestyi v. 1985 ja siitä tuli yhtä suuri jättimenestys kuin Umberto Econ Ruusun nimestä. Econ kirjan luin tuoreeltaan, Süskind saikin sitten odottaa peräti 41 vuotta. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1700-luvun Ranskaan. Päähenkilö Grenouille syntyy äpäränä ja, kuten hylätyn vauvan ensimmäinen hoitaja huomaa, ilman ihmistuoksua. Sen sijaan lapsella itsellään on ällistyttävä hajuaisti ja -muisti. Alkaa omituinen elämäntarina, jota kirja kuvaa ulkopuolisen kertojan silmin. Eteemme piirtyy 1700-luvun hajukakofonia ja armoton sääty-yhte...

Kiitos tästä kesästä, Aulikki Oksanen!

  Olen myöhäisherännäinen monien asioiden suhteen, mutta kun löydän jotain innostavaa niin lähdenkin sitten täysillä mukaan. Ja tänä kesänä tämän palavan innostukseni herätti Aulikki Oksanen ! Kaikki alkoi siitä kun luin Helena Ruuskan viime vuonna ilmestyneen elämäkerran Aulikki Oksasesta. Olen lukenut Ruuskalta kaikki hänen kirjoittamansa elämäkerrat (Hugo Simberg, Marja-Liisa Vartio, Mary Gallen-Kallela ja Eeva Joenpelto) ja kaikki nämä kirjat ovat olleet huikeita aikamatkoja. Ruuska on taitava nitomaan tutkimansa henkilön elämänvaiheet suurempaan historiankehykseen samalla kun hän ripottelee matkan varrelle jännittäviä hippusia kunkin ajan arjesta ja omituisuuksista.  Oksanen eroaa muista Ruuskan kohteista sillä, että hän on vielä mitä suuremmiten elossa, jolloin hän on ollut itse mukana kirjan teossa. Koko prosessi vei kolme vuotta ja valmistui Oksasen 80-vuotispäiväksi. Ruuska sai haastatella koko Oksasen klaanin isompia lastenlapsia myöten ja paikoin lukija onkin kuin ...