Siirry pääsisältöön

Lukumaniaa ja kevätkävelyjä

 


Olen joutunut lukumanian kouriin! Kirjoja on levällään pitkin huushollia, niistä sitten aina nappaan lukumoodiin kulloinkin sopivan teoksen. Joskus joku kirjoista tulee luettua ihan loppuunkin asti - se on sen merkki, että kirja on ollut hyvä.

Pari sellaista kirjaa esittelen nyt pikaisesti (lukumanian iskiessä en jaksa erityisemmin alkaa analysoida lukemaani, kunhan lukea läyskytän). Ja näitä kahta kirjaa muuten suosittelen, jos etsitte mielenkiintoista ruotsalaista nykykirjallisuutta. Molemmat kirjat ovat herättäneet huomioita ja keskustelua omalla tavallaan, mutta niitä yhdistää yksi olennainen tekijä - niissä puhutaan ruuasta ennennäkemättömällä tunteella!


Maria Maunsbachin esikoisteos "Bara ha roligt" kohautti neljä vuotta sitten ilmestyessään erittäin realistisilla (ja tiuhaan esiintyvillä) yhdyntäkuvauksillaan. Malmössä asuva Lydia on sinkku ja etsii hyvää ja toimivaa suhdetta ja erinäisten Tinder-yritysten jälkeen hän iskee silmänsä Johannekseen. Tämän suhteen on pakko onnistua! 

Lukijan sydäntä kuitenkin kylmää Lydian analysoidessa suhdetta ja yrittäessä parhaansa. Johannes on oman tiensä kulkija ja jo suhteen alussa on selvät merkit siitä, että koko juttu on tuhoon tuomittu. Mutta Maunsbach kirjoittaa kirjaansa harvinaisen yhdistelmän tragediaa, komediaa ja parodiaa, vaikkakaan aina en ole selvillä, millä tasolla milloinkin liikutaan.  

Mutta nyt siis se kirjan menyy: kirjassa tarjoillaan skoonelaisia herkkuja kuten äggakakaa ja skoonelaista omenapiirakkaa. Eikä nyt puhuta todellakaan mistään uusavuttomasta pullamössönuoresta, vaan täysverisestä Julia Childin opetuslapsesta! Ja kun Johannes tarjoaa Lydialle itsevalmistamaansa maksapataa, tiedämme heti, että tämä oli nyt tässä.  Pariskunnan kulinaristiset kemiat eivät tulee kohtamaan missään vaiheessa.


Tämän kevään hitti täällä Ruotsissa on puolestaan Karolina Ramqvistin "Bröd och mjölk", jossa kirjailija kertoo nuoren tytön tarinan juuri ruokamuistojen kautta. Ja taas mennään! Kirjailija kattaa eteemme mummon kalopsit ja riisipuddingit ja kertoo miten tehdään oikeaoppinen Bolognese-kastike (loraus valkoviiniä mutta ei missään nimessä valkosipulia). Ramqvist tarkastelee maailmaa ruuan kautta ja saa elämän maistumaan ja tuoksumaan. Tämä kirja oli todella makunystyröitä kutkutteleva lukuelämys! Lisäksi kirja on saanut loistavat arvostelut, ehkäpä se yltää jopa August-ehdokkuuteen asti?

Maaliskuussa havahduin siihen, että verenpaine kolkutteli taas kattolukemia ja arkiliikunta oli jäänyt vähiin. Piti ottaa jälleen itseään niskasta kiinni ja ryhtyä kyttäämään askelmittaria. Huhtikuussa olinkin sitten taivaltanut peräti 156 kilometrin verran! Tein kävelyprojektini merkeissä myös pari kaupunkireissua, joista vielä pari kuvaa tähän loppuun. (Ensimmäiset kolme kuvaa ovat Uppsalasta, jälkimmäiset kolme Ystadista.)

Nyt on ihan kohta kesä!








Kommentit

  1. Anonyymi6/5/22 15:46

    Ihania kuvia! Kulinaristiset romaanit vievät kyllä kielen mennessään. Minullakin olisi toisaalta lukumania, olen nimittäin hamstrannut kirjastosta enemmän kirjoja kuin ehkä koskaan. Mutta onnetonta vain, että keskittymiskyky on nyt välillä pätkinyt. Tulee sitten hypittyä kirjasta toiseen senn mukaan, mitä milloinkin jaksaa lukea. Harmittaa vain kaikki ne ihanat kirjat, jotka tuossa ovat turhaan odottaneet vuoroaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan samassa kirjastokierteessä! Varailen mielenkiintoisen tuntuisia kirjoja ja alan lukea heti kun olen hakenut varauksen, vaikka keskeneräisiä kirjoja lojuu nurkat väärällään. Mutta sitten se mahtava tunne kun joku kirjoista lähtee vetämään, kuten nyt nämä kaksi. Nämä olivat muuten pohjimmiltaan aika surullisia kirjoja, mutta minä näin niissä nyt vain tämän kulinaristisen hurmoksen. Pitäisikin ehkä lukea molemmat kirjat uudestaan, toisilla "lukulaseilla"....

      Poista
  2. Kiva kuulla kuulumisiasi! Minulla on ollut hiljaiseloa lukemisessa, mutta jospa se taas elpyisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se elpyy!! Välillä tuntuu, että ei jaksa lukea riviäkään, sitten tulee taas näitä maanisia kausia kun haluaa lukea kaiken. Nyt luen taas enemmän jo senkin takia, että käyn toimistolla töissä. Siitä jo pelkästään tulee päivittäin 1h20min lukuaikaa kun istun tunnelbanassa!

      Poista
  3. Lukumania on niitä parhaita manioita. Samat rohmuamiset täällä. Välillä palautan kirjoja isosti kirjastoon, mutta tuon samalla varaushyllystä jopa puoli tusinaa juuri saapunutta kirjaa.
    Toivon, että nuo kaksi esittelemääsi kirjaa suomennettaisiin ja luulen, että Ramqvist suomennetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ramqvist toivottavasti suomennetaan, se menee jotenkin samaan kategoriaan kuin Alex Schulmannin kirjat, joten luulisin lukijoita löytyvän myös Ramqvistille.

      Minulla taas huomenna edessä reissu kirjastoon, siellä odottaa jälleen "muutama" kirja :)

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avioliitosta, ulkopuolisuudesta ja muukalaisuudesta (ja hieman myös kuningatar Silviasta)

  Tällä viikolla täällä Ruotsissa on juhlistettu kuningasparin kultahääpäivää, joka huipentui eilisen lauantain juhlallisuuksiin. Tavallisen kansalaisen elämään juhla ei ole vaikuttanut, mutta rojalistille on ollut tarjolla roimasti herkkupaloja. Itse en ole rojalisti, vaikkakin toki kiinnostunut kuningashuoneista, mutta lähinnä niiden historiallisen merkityksen vuoksi. Mutta kuten jo olen aiemmin mielipiteeni ilmaissut : sukusiteeseen perustuva valtainstituutio ei mielestäni kuulu nykyaikaan. Kuningatar Silviaa olen tarkkaillut kuitenkin suurella mielenkiinnolla, olemmehan molemmat Ruotsiin tulleita maahanmuuttajia. Omaksi onnekseni tulin maahan ilman sen suurempia paineita; tarkoitus oli tehdä töitä kahdeksan kuukautta ja sitten lähteä takaisin kotiin (tai jonnekin aivan uuteen paikkaan), mutta kohtalo puuttui peliin, niin kuin sanotaan, ja täällä ollaan edelleen. Ruotsi on ollut minulle hyvä paikka elää ja toteuttaa itseäni ja ilokseni olen saanut olla myös avoimesti oma itseni....

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen.  Lääkkeeksi Suomi-ikävääni  auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan  -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin  kirjassa  "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...

Rakkautta, retkahduksia ja roihuava esiintymisen palo (Liza Minnelli muistelee)

 Voi Liza... showbusiness on rankkaa elämää, varsinkin jos siitä tekee rankan, ja on suoraan sanoen ihme, että Liza Minnelli on vielä keskuudessamme. Viinaa, huumeita ja aviomiehiä on nautittu enemmän kuin kohtuullisesti. Liza on aina nauttinut työnteosta ja showelämästä, mutta nyt kasikymppisenä on edessä julma totuus: mihin katosivat terveys ja rahat?! Liza Minnellillä onkin yksi tärkeä neuvo: pitäkää huolta kropistanne, sillä koskaan ei tiedä kuinka vanhaksi sitä tulee elämään. Mutta se elämä… Minnelli viittaa usein netistä löytyviin videopätkiin, joihin on taltioitu hänen esityksiään ja niitä katsellessa ymmärtää sen esiintymisen palon, joka on selvästikin ohjannut Minnellin elämää. Mutta sitten tuli kuvaan mukaan myös huumeet ja lääkkeet, jopa ne nyt jälkiviisaasti pelätyt opioidit, joita Minnelli käytti särkylääkkeenä lääkkeen tullessa markkinoille. Seuraa sarja noloja tilanteita, rehab-viikkoja, uusia retkahtamisia, yhä nolompia tilanteita. Minnelli kuvaa miten hän kerran jo...

Poimintoja kesäkirjapinosta - vuoden tähän mennessä paras, yllättävin sekä suurin pettymys

Lomatunnelmissa Nyt on kesä siinä vaiheessa, että loma on juuri alkanut ja edessä on ensimmäinen kesäreissu. Siitä lisää sitten myöhemmin. Mutta ennen kuin katoan lomakirjapinoni kanssa teille tietymättömille, lienee paikallaan käydä lyhyesti läpi mitä kirjapino on tähän mennessä tarjonnut. On hyvä saada lukemani kirjat tänne bloginkin arkistoihin koska, kuten olen jo niin monasti huomannut, muisti on lyhyt. Hämmästyn yhä vain useammin vanhoja blogipostauksiani lukiessani mitä kaikkea on tullutkaan luettua ja mitä ajatuksia kirjat minussa ovat herättäneet. Mukavaa kun saa yllättää itsensä näin jälkikäteen! *** Nautinnollinen elämäkerta taiteilijaparin elämästä ja rakkaudesta Aloitan tämän vuoden toistaiseksi parhaalla kirjalla: Siri Hustvedtin Ghost Stories . Se sai minulta Goodreadsin tilastoihin merkittynä peräti viisi tähteä. Täyttä tähtimäärää en usein anna, mutta tässä kirjassa osui kohdallani kaikki oikeaan: upea tarina ja vieläpä elämäkerta, hienosti kirjoitettu, mielenkiint...

Hyvin sinä pärjäsit! (Näyttelijälegenda Anthony Hopkins muistelee)

  On teatterielämäkertoja, kuten Seela Sellan lähes 700-sivuinen opus, jossa käydään läpi koko tähänastinen elämä ja paljon muidenkin elämää. Ja sitten on Sir Anthony Hopkinsin 350-sivuinen tarkasti harkittu muistelo, johon on valittu käänteentekevät ja muuten vaan tärkeät kohtaukset elämästä. Pidän kummastakin tyylistä. Rakastin lukea Sellan höpötyksiä ja yhtä lailla pidin tästä Hopkinsin mörököllimäisestä murahtelusta. Kumpikin teos kuvastaa loistavasti tekijöidensä persoonia (tai ainakin niitä persoonia, joita he esittelevät julkisuudessa). Mainittakoon vielä, että molemmat näyttelijäsuuruudet ovat samaa ikäluokkaa: Sella täyttää 90 kuluvuna vuoden uudenvuoden aatonaattona, Hopkins saavuttaa merkkipaalun ensi vuoden uuden vuoden aattona. Lähes 90 vuotta onkin saatu puserrettua yllättävän pieneen tilaan, mutta Hopkins on tarkasti valinnut mitä haluaa julkisesti muistella. Pääpaino on lapsuudessa ja Hopkins ihmetteleekin edelleen, että miten hänestä, eteläwalesiläisen leipurin po...