Onpa ollut hieno toukokuu! Olen onnistunut saavuttamaan jopa hieman sellaisen zenimäisen olotilan. Kaikki alkoi kävelyprojektistani, jonka tuloksena kävelin huhtikuussa 156 km. Sitten aloitin paikallisessa kirkkokuorossa kakkosalttona ja pitkäaikainen unelmani toteutui. Lukumanianikin rauhoittui, sillä löysin hienon japanilaisen romaanin, jonka luokittelisin mielelläni slow-kirjallisuudeksi, jos sellaista genreä nyt ylipäänsä on.
Kirjan löytymisestä voin jälleen kerran kiittää suomalaisia kirjablogeja, joista tämän kirjan bongasin. Sekä Kirja vieköön -blogi että Kartanon kruunaamaton lukija kirjoittivat tästä Kikuko Tsumuran englanniksi käännetystä kirjasta niin kiinnostavasti, että varasin sen paikallisesta kirjastosta (onneksi löytyi!). Ja liityn todellakin kaikkiin kehuviin arvioihin, tämä kirja oli kerrassaan mainio ja ennen kaikkea ennalta arvaamaton.
Kirjan päähenkilö, nimettömäksi jäävä nainen, on jättänyt pitkäaikaisen työpaikkansa burnoutin takia ja menee työnvälitystoimistoon kysymään työpaikkaa, joka olisi lähellä kotia, ei vaatisi pahemmin ajatustyötä ja jota tehtäisiin mieluiten istuen. Ja työpaikkojahan löytyy! Tosin nainen joutuu jokaisessa työssä vähintäänkin omituisiin tilanteisiin, mutta se ei ole välttämättä se kirjan juju.
"There's no such thing as an easy job" on pikemminkin tarina sisäisestä muutoksesta kuin ulkoisista olosuhteista. Ja kirjan lopussa nainen toteaakin, että oikeastaan ihan sama mitä sitä tekee, aina tapahtuu jotain odottamatonta ja se täytyy vain hyväksyä. Zen!!
Tätä kirjaa oli todella rauhoittavaa lukea! Ja vaikka kirjan tapahtumat ovat välillä jopa hiukan surrealistisia niin tunnelma ei missään vaiheessa muutu ahdistavaksi. Lisäksi kirjassa on hauska Suomi- ja Skandinaviayhteys, josta lisäpisteitä!
Toukokuu jatkuu vielä onneksi, tämä vihreys on huumaavaa kaiken talven harmauden jälkeen. Tuolta sivupalkista löytyy muuten myös uusi soittolistani, jossa on monia itselleni ajankohtaisia lauluja. Harjoittelemme nimittäin kuumeisesti kuoromme kesäkonserttiin ja siellä kuullaan ainakin Monica Zetterlundia ja Kentiä.
Kaunista kevään jatkoa!!
Minä olen aika huono lukemaan hitaasti, sitäkin voisi opetella. Kaikkia kirjoja ei kannata hotkaista. :)
VastaaPoistaHeh, ehkä tuo slow-luokitteluni oli hiukan harhaanjohtava, tämä kirja tulee nimittäin luettua nopeasti koska on pakko tietää mitä seuraavaksi tapahtuu 😀 Mutta kirjan tunnelma on jännittävän hidassoutuinen, jotenkin zenimäinen!
PoistaKiva että pidit Tsumuran kirjasta. Nainen oli mainio pähkäilyissään. Kevät on ihanaa aikaa. Kiitos kauniista kuvista.
VastaaPoistaTässä oli myös hienosti kuvattu yhteisöllisyyden voima, mietin lopussa itsekin että samahan se on mitä tekee, kunhan on hyvien ihmisten ympäröimä 🤔
VastaaPoistaMonica Zetterlund on ihana! Sakta vi gå genom stan tuo elävästi mieleen kesäyön Tukholmassa. Ostin Monica Z (nimi olisi ehkä tänä keväänä muotoiltu toisin, Z yksin on saanut kolkon leiman) -elokuvan innoittamana cdllisen hänen musiikkiaan muutama vuosi sitten.
VastaaPoistaMonica Zetterlund on kyllä ikiklassikko! Meillä on ohjelmistossa juuri tuo Sakta vi gå, saan vetää alttona ihanaa duubiduu-stemmaa :)
PoistaTsumuran kirja oli kyllä ihanan lempeän yllättävä. <3 Itse jäin nyt ihastelemaan noita kevät kuvia - taivaansinisenä hohtavaa järveä ja metsäpolkua järven rannalla. Minulla on kauhea ikävä järviä!
VastaaPoistaTämä oli tosiaan kevään kirjapinon iloisin yllätys! Kiitos (taas!!) vinkistä :)
PoistaIhania keväisiä kuvia! Kiva kun sinulla on ollut monella tavalla niin hieno toukokuu ja löysit tuollaisen hyvän slow-romaaninkin. Itse olen tänä keväänä sairastellut milloin milläkin tavalla, eikä lukeminenkaan ole läheskään aina sujunut, vaikka lukuhaluja olisi kyllä ollut. Kirjastosta on noin 30 kirjaa lainassa (enemmän kuin koskaan, luulen), toivottavasti saan edes osan luettua... Aurinkoista kevään jatkoa sinne!
VastaaPoistaTuo sairastelu on tosi kurjaa, itselläni oli sellainen kausi syksyllä ja nyt helmikuussa. Siinä jäi kävelyt ja muut treenaamiset ja masennuin täysin.
PoistaKunnioitettava määrä kirjastolainoja!! Minulla taas kauhea stressi kun hain juuri kolme mielenkiintoista uutuuskirjaa, jotka olin varannut, ja kaikissa kahden viikon laina-aika! Nyt pistelen täällä hiki päässä menemään Saision Passiota...