Siirry pääsisältöön

Kuorolaulua ja japanilaista slow-kirjallisuutta

 

Onpa ollut hieno toukokuu! Olen onnistunut saavuttamaan jopa hieman sellaisen zenimäisen olotilan. Kaikki alkoi kävelyprojektistani, jonka tuloksena kävelin huhtikuussa 156 km. Sitten aloitin paikallisessa kirkkokuorossa kakkosalttona ja pitkäaikainen unelmani toteutui. Lukumanianikin rauhoittui, sillä löysin hienon japanilaisen romaanin, jonka luokittelisin mielelläni slow-kirjallisuudeksi, jos sellaista genreä nyt ylipäänsä on.

Kirjan löytymisestä voin jälleen kerran kiittää suomalaisia kirjablogeja, joista tämän kirjan bongasin. Sekä Kirja vieköön -blogi että Kartanon kruunaamaton lukija kirjoittivat tästä Kikuko Tsumuran englanniksi käännetystä kirjasta niin kiinnostavasti, että varasin sen paikallisesta kirjastosta (onneksi löytyi!). Ja liityn todellakin kaikkiin kehuviin arvioihin, tämä kirja oli kerrassaan mainio ja ennen kaikkea ennalta arvaamaton. 

Kirjan päähenkilö, nimettömäksi jäävä nainen, on jättänyt pitkäaikaisen työpaikkansa burnoutin takia ja menee työnvälitystoimistoon kysymään työpaikkaa, joka olisi lähellä kotia, ei vaatisi pahemmin ajatustyötä ja jota tehtäisiin mieluiten istuen. Ja työpaikkojahan löytyy! Tosin nainen joutuu jokaisessa työssä vähintäänkin omituisiin tilanteisiin, mutta se ei ole välttämättä se kirjan juju. 

"There's no such thing as an easy job" on pikemminkin tarina sisäisestä muutoksesta kuin ulkoisista olosuhteista. Ja kirjan lopussa nainen toteaakin, että oikeastaan ihan sama mitä sitä tekee, aina tapahtuu jotain odottamatonta ja se täytyy vain hyväksyä. Zen!! 

Tätä kirjaa oli todella rauhoittavaa lukea! Ja vaikka kirjan tapahtumat ovat välillä jopa hiukan surrealistisia niin tunnelma ei missään vaiheessa muutu ahdistavaksi. Lisäksi kirjassa on hauska Suomi- ja Skandinaviayhteys, josta lisäpisteitä!

Toukokuu jatkuu vielä onneksi, tämä vihreys on huumaavaa kaiken talven harmauden jälkeen. Tuolta sivupalkista löytyy muuten myös uusi soittolistani, jossa on monia itselleni ajankohtaisia lauluja. Harjoittelemme nimittäin kuumeisesti kuoromme kesäkonserttiin ja siellä kuullaan ainakin Monica Zetterlundia ja Kentiä. 

Kaunista kevään jatkoa!!







Kommentit

  1. Minä olen aika huono lukemaan hitaasti, sitäkin voisi opetella. Kaikkia kirjoja ei kannata hotkaista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, ehkä tuo slow-luokitteluni oli hiukan harhaanjohtava, tämä kirja tulee nimittäin luettua nopeasti koska on pakko tietää mitä seuraavaksi tapahtuu 😀 Mutta kirjan tunnelma on jännittävän hidassoutuinen, jotenkin zenimäinen!

      Poista
  2. Kiva että pidit Tsumuran kirjasta. Nainen oli mainio pähkäilyissään. Kevät on ihanaa aikaa. Kiitos kauniista kuvista.

    VastaaPoista
  3. Tässä oli myös hienosti kuvattu yhteisöllisyyden voima, mietin lopussa itsekin että samahan se on mitä tekee, kunhan on hyvien ihmisten ympäröimä 🤔

    VastaaPoista
  4. Monica Zetterlund on ihana! Sakta vi gå genom stan tuo elävästi mieleen kesäyön Tukholmassa. Ostin Monica Z (nimi olisi ehkä tänä keväänä muotoiltu toisin, Z yksin on saanut kolkon leiman) -elokuvan innoittamana cdllisen hänen musiikkiaan muutama vuosi sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monica Zetterlund on kyllä ikiklassikko! Meillä on ohjelmistossa juuri tuo Sakta vi gå, saan vetää alttona ihanaa duubiduu-stemmaa :)

      Poista
  5. Tsumuran kirja oli kyllä ihanan lempeän yllättävä. <3 Itse jäin nyt ihastelemaan noita kevät kuvia - taivaansinisenä hohtavaa järveä ja metsäpolkua järven rannalla. Minulla on kauhea ikävä järviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli tosiaan kevään kirjapinon iloisin yllätys! Kiitos (taas!!) vinkistä :)

      Poista
  6. Ihania keväisiä kuvia! Kiva kun sinulla on ollut monella tavalla niin hieno toukokuu ja löysit tuollaisen hyvän slow-romaaninkin. Itse olen tänä keväänä sairastellut milloin milläkin tavalla, eikä lukeminenkaan ole läheskään aina sujunut, vaikka lukuhaluja olisi kyllä ollut. Kirjastosta on noin 30 kirjaa lainassa (enemmän kuin koskaan, luulen), toivottavasti saan edes osan luettua... Aurinkoista kevään jatkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo sairastelu on tosi kurjaa, itselläni oli sellainen kausi syksyllä ja nyt helmikuussa. Siinä jäi kävelyt ja muut treenaamiset ja masennuin täysin.

      Kunnioitettava määrä kirjastolainoja!! Minulla taas kauhea stressi kun hain juuri kolme mielenkiintoista uutuuskirjaa, jotka olin varannut, ja kaikissa kahden viikon laina-aika! Nyt pistelen täällä hiki päässä menemään Saision Passiota...

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lisää miehiä!

Hei pitkästä aikaa! Viimeksi kirjoitin tänne blogiini Markus Nummen loistavasta  Käräjät -kirjasta ja mitä lie nyt tapahtunut, mutta olen lukenut mieskirjailijoita enemmänkin! Ihmettelen aina vuoden lopussa lukutilastoani laatiessa miten lukemani kirjailijat ovat melkein 90%:sesti naisia. Mutta tänä vuonna tilastoihini saattaakin tulla yllättävä piikki... Viimeisin lukemani kirja on ohut ja pettävän kevyen oloinen Antti Röngän "Kiltti poika" . En ole jaksanut viimeiseen kuukauteen lukea mitään pidempää tekstikokonaisuutta ja tämä tuntui kirjastopinokirjoista siltä helpoimmalta. Mutta Röngän tajunnanvirtamainen teksti vaatii tarkkaavaisuutta ja keskittymistä, ja kirjan lukemiseen meni useampi päivä, vaikka sivuja on vain 160. "Kiltti poika" on kertomus muutaman vuorokauden mittaisesta ajanjaksosta, jona aikana päähenkilö täyttää 27 vuotta. Tästä on myös tarkoitus tulla se viimeinen syntymäpäivä. Kevät, itsemurhaajien vuodenaika. Että joutuu kuljettamaan kaikkea sitä ...

Döden, döden, döden...

Tunnetussa anekdootissa Astrid Lindgren kertoi kuinka hän vanhenevien sisarustensa kanssa aloitti aina puhelut sanoilla "döden, döden, döden...". Näin oli tämä ikävä mutta enenevissä määrin elämään kuuluva asia poiskäsitelty ja voitiin siirtyä mukavampiin aiheisiin. Uusi suosikkikirjailijani Maggie O'Farrell on myös tarttunut härkää sarvista ja kertoo tässä muistelmiksi luokitellussa kirjassaan 17 kerrasta, jolloin kuolema on liipaissut läheltä. Aihe saattaa kuulostaa synkältä, makaaberiltakin ehkä, mutta voin vakuuttaa, että O'Farrell on luonut näistä kertomuksista maagista luettavaa! There is nothing unique or special in a near-death experience. They are not rare; everyone, I would venture, has had them, at one time or another, perhaps without even realising it. The brush of a van too close to your bicycle, the tired medicin who realises that a dosage ought to be checked one final time, the driver who has drunk too much and is reluctantly persuaded to relinq...

Lukunautinto, pitkästä aikaa! (Markus Nummi: Käräjät)

Sain pitkästä aikaa kokea oikean lukunautinnon! Mikä sopikin hyvin tähän parhaillaan menevän lukuviikon teemaan "löydä lukufiilis!". Oma salaisuuteni lukufiiliksen takaamiseksi oli pitkä viikonloppu, paksu kirja ja rentouttava miljöö. Tämä yhtälö toteutuu yleensä juuri näin pääsiäisenä - muistan esimerkiksi Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläisen olleen juuri tällainen täysosuma. Olin tässä jo useamman viikon säästellyt kirjastosta varaamaani Markus Nummen Käräjät-teosta, joka tuli sen verran ajoissa, että jouduin sen lainaa jo pari kertaa pidentämään. Mutta aikataulu piti ja ehdin lukea kirjan ennen kuin lopullinen palautuspäivä tuli eteen. Tämä Käräjät tosin oli vähän riskaabeli valinta. Ensinnäkin se on paksu, melkein 600 sivua. En mielelläni ryhdy tällaisiin luku-urakoihin jos ei ole taetta siitä, että kirja on oikeasti hyvä. Siitä kirjan hyvyydestä olin kyllä saanut paljon vinkkejä kirjasomea ja -blogeja selatessani, mutta siitä tuli se toinen mutta... olen aika monta kertaa ...

Ann Napolitanin "Kaunokaisia" - raportti eletystä elämästä

  Seuraan tiiviisti myös saksankielisiä kirjallisuusmarkkinoita ja huomasin juuri ennakkopostauksen sveitsiläisen Charles Lewinskyn tänä syksynä ilmestyvästä kirjasta "Täuschend echt" (Petollisen todellinen), jossa mainostoimiston copywriter menettää kaiken - työn, rakkauden ja rahat. Hän onnistuu kuitenkin tekoälyn avulla tuottamaan romaanin, "tositarinan", josta tulee suurmenestys. On kuitenkin yksi henkilö, entinen rakastettu, joka tietää että tarina ei ole totta...  Mieltä kutkuttava aihe! Vaikka samalla iskee mieleen ajatus, että kuinkakohan monta tekoälyllä tuotettua romaania tuolla maailmalla jo liikkuukaan? Minulla on itse asiassa jo yksi vahva ehdokas, enkä ole edes yksin epäilykseni kanssa, minkä huomasin kun tutkin asiaa. Kyseessä on ehkä tällä hetkellä kirjasomen eniten hehkutettu kirja, amerikkalaisen Ann Napolitanon "Hello Beautiful" (Kaunokaisia), jonka myös lukupiirimme päätti lukea. Huom! Jos haluat välttää juonipaljastuksia tai jos pidit ...

Henkiin herätetyt

  Tämän tekstini otsikko voisi kuvailla minua tällä hetkellä. Olen nimittäin lomalla, jo kolmatta päivää, ja olo on kuin henkiin herätetyllä! Runon ja suven päivänä, joka sattui ensimmäiselle lomapäivälleni, löysin kirjahyllyni uumenista Aaro Hellaakosken runon Heinäkuu, joka saakin olla tämän heinäkuisen lomani motto. Sulkekoon luonto minut sylihinsä ja huumatkoon metsä pääni! Mutta varsinainen tarkoitukseni oli esitellä kaksi kirjaa, jotka molemmat osaltaan herättävät henkiin jo unohdettuja ihmiskohtaloita. Wivi Lönn ei tosin liene niinkään unohdettu, ovathan hänen piirtämänsä rakennukset kiinteä osa suomalaista arkkitehtuurin historiaa. Mutta ihmisenä Lönn on tuotu suomalaisten tietoisuuteen vasta aivan viime aikoina. Naisten kohtalona taitaa olla tasavuosien odottelu ennen kuin valokeila heilahtaa heihin päin. Wivi Lönnkin viettää tänä vuonna 150-vuotisjuhlaansa. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, itse ainakin tykkään kun on näitä esimerkiksi Canthin ja Joenpellon kalta...