Siirry pääsisältöön

Kuorolaulua ja japanilaista slow-kirjallisuutta

 

Onpa ollut hieno toukokuu! Olen onnistunut saavuttamaan jopa hieman sellaisen zenimäisen olotilan. Kaikki alkoi kävelyprojektistani, jonka tuloksena kävelin huhtikuussa 156 km. Sitten aloitin paikallisessa kirkkokuorossa kakkosalttona ja pitkäaikainen unelmani toteutui. Lukumanianikin rauhoittui, sillä löysin hienon japanilaisen romaanin, jonka luokittelisin mielelläni slow-kirjallisuudeksi, jos sellaista genreä nyt ylipäänsä on.

Kirjan löytymisestä voin jälleen kerran kiittää suomalaisia kirjablogeja, joista tämän kirjan bongasin. Sekä Kirja vieköön -blogi että Kartanon kruunaamaton lukija kirjoittivat tästä Kikuko Tsumuran englanniksi käännetystä kirjasta niin kiinnostavasti, että varasin sen paikallisesta kirjastosta (onneksi löytyi!). Ja liityn todellakin kaikkiin kehuviin arvioihin, tämä kirja oli kerrassaan mainio ja ennen kaikkea ennalta arvaamaton. 

Kirjan päähenkilö, nimettömäksi jäävä nainen, on jättänyt pitkäaikaisen työpaikkansa burnoutin takia ja menee työnvälitystoimistoon kysymään työpaikkaa, joka olisi lähellä kotia, ei vaatisi pahemmin ajatustyötä ja jota tehtäisiin mieluiten istuen. Ja työpaikkojahan löytyy! Tosin nainen joutuu jokaisessa työssä vähintäänkin omituisiin tilanteisiin, mutta se ei ole välttämättä se kirjan juju. 

"There's no such thing as an easy job" on pikemminkin tarina sisäisestä muutoksesta kuin ulkoisista olosuhteista. Ja kirjan lopussa nainen toteaakin, että oikeastaan ihan sama mitä sitä tekee, aina tapahtuu jotain odottamatonta ja se täytyy vain hyväksyä. Zen!! 

Tätä kirjaa oli todella rauhoittavaa lukea! Ja vaikka kirjan tapahtumat ovat välillä jopa hiukan surrealistisia niin tunnelma ei missään vaiheessa muutu ahdistavaksi. Lisäksi kirjassa on hauska Suomi- ja Skandinaviayhteys, josta lisäpisteitä!

Toukokuu jatkuu vielä onneksi, tämä vihreys on huumaavaa kaiken talven harmauden jälkeen. Tuolta sivupalkista löytyy muuten myös uusi soittolistani, jossa on monia itselleni ajankohtaisia lauluja. Harjoittelemme nimittäin kuumeisesti kuoromme kesäkonserttiin ja siellä kuullaan ainakin Monica Zetterlundia ja Kentiä. 

Kaunista kevään jatkoa!!







Kommentit

  1. Minä olen aika huono lukemaan hitaasti, sitäkin voisi opetella. Kaikkia kirjoja ei kannata hotkaista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, ehkä tuo slow-luokitteluni oli hiukan harhaanjohtava, tämä kirja tulee nimittäin luettua nopeasti koska on pakko tietää mitä seuraavaksi tapahtuu 😀 Mutta kirjan tunnelma on jännittävän hidassoutuinen, jotenkin zenimäinen!

      Poista
  2. Kiva että pidit Tsumuran kirjasta. Nainen oli mainio pähkäilyissään. Kevät on ihanaa aikaa. Kiitos kauniista kuvista.

    VastaaPoista
  3. Tässä oli myös hienosti kuvattu yhteisöllisyyden voima, mietin lopussa itsekin että samahan se on mitä tekee, kunhan on hyvien ihmisten ympäröimä 🤔

    VastaaPoista
  4. Monica Zetterlund on ihana! Sakta vi gå genom stan tuo elävästi mieleen kesäyön Tukholmassa. Ostin Monica Z (nimi olisi ehkä tänä keväänä muotoiltu toisin, Z yksin on saanut kolkon leiman) -elokuvan innoittamana cdllisen hänen musiikkiaan muutama vuosi sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monica Zetterlund on kyllä ikiklassikko! Meillä on ohjelmistossa juuri tuo Sakta vi gå, saan vetää alttona ihanaa duubiduu-stemmaa :)

      Poista
  5. Tsumuran kirja oli kyllä ihanan lempeän yllättävä. <3 Itse jäin nyt ihastelemaan noita kevät kuvia - taivaansinisenä hohtavaa järveä ja metsäpolkua järven rannalla. Minulla on kauhea ikävä järviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli tosiaan kevään kirjapinon iloisin yllätys! Kiitos (taas!!) vinkistä :)

      Poista
  6. Ihania keväisiä kuvia! Kiva kun sinulla on ollut monella tavalla niin hieno toukokuu ja löysit tuollaisen hyvän slow-romaaninkin. Itse olen tänä keväänä sairastellut milloin milläkin tavalla, eikä lukeminenkaan ole läheskään aina sujunut, vaikka lukuhaluja olisi kyllä ollut. Kirjastosta on noin 30 kirjaa lainassa (enemmän kuin koskaan, luulen), toivottavasti saan edes osan luettua... Aurinkoista kevään jatkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo sairastelu on tosi kurjaa, itselläni oli sellainen kausi syksyllä ja nyt helmikuussa. Siinä jäi kävelyt ja muut treenaamiset ja masennuin täysin.

      Kunnioitettava määrä kirjastolainoja!! Minulla taas kauhea stressi kun hain juuri kolme mielenkiintoista uutuuskirjaa, jotka olin varannut, ja kaikissa kahden viikon laina-aika! Nyt pistelen täällä hiki päässä menemään Saision Passiota...

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ingeborg Bachmann 100 vuotta – saksankielisen modernismin klassikko (Klassikkohaaste #23)

Tämänkertaiseen kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen pyörittelin mielessäni jo ihan toista kirjaa, kunnes yhtäkkiä tajusin, että nythän on Ingeborg Bachmann-juhlavuosi! Ja koska arvaan, että tämä saksankielisen kirjallisuuden moderni klassikkokirjailija ei ole kovin tuttu Suomessa, niin käytänpä tilaisuuden hyväkseni. Aloitetaan lyhyellä elämäkerralla: Ingeborg Bachmann syntyi 25. kesäkuuta 1926 Itävallan Klagenfurtissa. Bachmann aloitti opintonsa heti kun yliopistot avasivat ovensa sodan jälkeen aineinaan filosofia, psykologia ja germanistiikka ja hän väitteli tohtoriksi 1950 Martin Heideggeria käsittelevällä työllään. Opintojen jälkeen Bachmann työskenteli toimittajana, mutta oma kirjallinen ura sai vauhtia kun Bachmann tutustui Gruppe 47 -ryhmään, jossa hän tapasi saksankielisen kirjallisuuden huippunimiä, kuten Paul Celan, Heinrich Böll ja Günter Grass.  Bachmann julkaisi aluksi lyriikkaa ja radioteatterinäytelmiä ( Hörspiel oli sodanjälkeisessä Saksassa erittäin suosittu taid...

Kahden kulttuurin lähettiläät - Linn Ullmann ja Ranya ElRamly

Lokakuun lukuhelmiini kuuluvat nämä kaksi tytärten vanhemmistaan kirjoittamaa kirjaa. Toinen tyttärista on Liv Ullmannin ja Ingmar Bergmanin tytär Linn, kahden maan ja kahden kielen kasvatti. Toinen tytär on suomalainen Ranya Paasonen (joka julkaisi esikoiskirjansa tyttönimellään ElRamly), joka kertoo kasvamisesta kahden kulttuurin risteämässä, siinä välitilassa jossa pitää oppia vaikkapa kaksi erilaista tapaa kuoria appelsiini. Luin molemmat kirjat suurella mielenkiinnolla, kotonani on nimittäin kasvamassa tytär, joka kohtaa päivittäin nämä kulttuurien nokkakolarit. Kun isä vaatii, että syntymäpäiväsankarille tarjoillaan ruotsalaiseen tapaan aamupala sänkyyn ja äiti kauhistelee, että ei kai nyt sentään arkisena koulupäivänä. Tai kun jouluaattona klo 15 pitäisi katsoa miljoonien muiden ruotsalaisten tavoin tv:stä Kalle Ankaa samalla kun äiti hoputtaa joulusaunaan. Lisänä vielä kahden kielen lahja - tai taakka, riippuen aina tilanteesta. Linn Ullmann on omien sanojensa mukaan kir...

Ruotsalaisia rakastajia, suomalaisia Tukholmassa ja universumin sitkein ötökkä

  Nyt ollaan jo syvällä syksyssä, Tukholmassa on satanut viime päivät kaatamalla ja muutenkin on ankean harmaata. Onneksi pääsin piristämään itseäni pari viikkoa sitten Turun kirjamessuille. Ehdin sinne tosin vain puoleksi päiväksi, mutta ohjelma oli suunniteltu niin sujuvaksi, että sain mahdutettua käyntiini neljä mielenkiintoista keskustelua. Kirjojakin olisin ostanut vaikka kuinka, mutta nämä Tukholman kotikirjastoni ovat taas vaihteeksi kunnostautuneet suomalaisten uutuuskirjojen hankinnassa, joten ei tarvitse enää kantaa Suomesta kirjoja varastoon.  Tässä muutama viime viikkojen kirjastovaraukseni, jotka ylsivät luettujen listalle: Amanda Romare: Halva Malmö består av killar som dumpat mig (Puolet kaupungin miehistä on jättänyt mut, Johnny Kniga 2023) Ensin kirjavinkki täältä Ruotsinmaalta, tai oikeammin Skånesta. Luin kesällä Amanda Romaren uusimman romaanin Judas, jossa hän on pitkän sinkkuajan jälkeen löytänyt vihdoin rakkauden. Ihastuin kirjan huumoriin ja erityises...

Rakas vihattu lähiöni

Kun aikoinaan muutimme mieheni kanssa yhteen ei vaihtoehtoja ollut kovinkaan monta. Jotta Tukholmassa saisi vuokra-asunnon on jonossa oltava, alueesta riippuen, 5-25 vuotta. Miehelläni oli vuokrakaksio mutta todennäköisyys, että joku haluaisi vaihtaa isomman asuntonsa pienempään tuntui aika olemattomalta. Niinpä lähdimme etsimään kotia yhdessä pankin kanssa. Mielessämme oli heti alue, jolla olimme käyneet monta kertaa kylässä ystäviemme rivitaloasunnossa. Asunnot olivat tilavia ja lähellä oli paljon metsää ja vettä. Ja kuinka ollakaan, unelmakotimme löytyi nopeasti! Muutimme syksyllä 2006 ja kotiuduimme nopeasti. Alue on luonnonkaunista ja naapurusto hauskasti monikulttuurista. Ainoa ongelma on se, että asumme "pahamaineisessa" tukholmalaislähiössä. Meille aikuisille siitä oli lähinnä vain hyötyä sillä asunnot olivat noin miljoona kruunua edullisempia kuin muilla alueilla. Mutta miehen teinityttäret huomasivat pian, että keskustassa asuvia kavereita oli vaikea saada ky...

Kun Greta Gustafsson Hollywoodiin lähti

Gurra ja Moje oli sellainen pari, että 1920-luvun tukholmalaisympyrät olivat heille auttamattomasti liian pienet. Moje eli Mauritz Stiller oli ohjannut suurfilmin Gösta Berlingin taru, johon hän oli löytänyt nuoren teatteriopiskelijan Gurran eli Greta Gustafssonin. Tuosta ajasta kertoo esimerkiksi Lena Einhorn kirjassaan   Blekingegatan 32 . Gretalla oli suhde opiskelijaystäväänsä Mimi Pollackiin mutta se ei estänyt häntä tuntemasta vetoa temperamentiseen Mauritziin. Ja tunne oli molemminpuolinen, Stillerin homoseksuaalisuudesta huolimatta. Stiller oli päättänyt tehdä Gretasta tähden ja ensimmäinen etappi tällä tiellä vei Berliiniin, jossa Greta tähditti 1925 tehtyä skandaalielokuvaa  Die freudlose Gasse . Seuraava elokuvaprojekti oli jo sovittu, mutta Konstantinopolissa aloitetut kuvaukset jouduttiin keskeyttämään talousvaikeuksien vuoksi. Tässä vaiheessa avautuu uusi ovi - Hollywood. Ja juuri tästä hetkestä alkaa tarina kirjailijapari  Kerstin Gezeliuksen ja A...