Siirry pääsisältöön

Lukumaniaa ja kevätkävelyjä

 


Olen joutunut lukumanian kouriin! Kirjoja on levällään pitkin huushollia, niistä sitten aina nappaan lukumoodiin kulloinkin sopivan teoksen. Joskus joku kirjoista tulee luettua ihan loppuunkin asti - se on sen merkki, että kirja on ollut hyvä.

Pari sellaista kirjaa esittelen nyt pikaisesti (lukumanian iskiessä en jaksa erityisemmin alkaa analysoida lukemaani, kunhan lukea läyskytän). Ja näitä kahta kirjaa muuten suosittelen, jos etsitte mielenkiintoista ruotsalaista nykykirjallisuutta. Molemmat kirjat ovat herättäneet huomioita ja keskustelua omalla tavallaan, mutta niitä yhdistää yksi olennainen tekijä - niissä puhutaan ruuasta ennennäkemättömällä tunteella!


Maria Maunsbachin esikoisteos "Bara ha roligt" kohautti neljä vuotta sitten ilmestyessään erittäin realistisilla (ja tiuhaan esiintyvillä) yhdyntäkuvauksillaan. Malmössä asuva Lydia on sinkku ja etsii hyvää ja toimivaa suhdetta ja erinäisten Tinder-yritysten jälkeen hän iskee silmänsä Johannekseen. Tämän suhteen on pakko onnistua! 

Lukijan sydäntä kuitenkin kylmää Lydian analysoidessa suhdetta ja yrittäessä parhaansa. Johannes on oman tiensä kulkija ja jo suhteen alussa on selvät merkit siitä, että koko juttu on tuhoon tuomittu. Mutta Maunsbach kirjoittaa kirjaansa harvinaisen yhdistelmän tragediaa, komediaa ja parodiaa, vaikkakaan aina en ole selvillä, millä tasolla milloinkin liikutaan.  

Mutta nyt siis se kirjan menyy: kirjassa tarjoillaan skoonelaisia herkkuja kuten äggakakaa ja skoonelaista omenapiirakkaa. Eikä nyt puhuta todellakaan mistään uusavuttomasta pullamössönuoresta, vaan täysverisestä Julia Childin opetuslapsesta! Ja kun Johannes tarjoaa Lydialle itsevalmistamaansa maksapataa, tiedämme heti, että tämä oli nyt tässä.  Pariskunnan kulinaristiset kemiat eivät tulee kohtamaan missään vaiheessa.


Tämän kevään hitti täällä Ruotsissa on puolestaan Karolina Ramqvistin "Bröd och mjölk", jossa kirjailija kertoo nuoren tytön tarinan juuri ruokamuistojen kautta. Ja taas mennään! Kirjailija kattaa eteemme mummon kalopsit ja riisipuddingit ja kertoo miten tehdään oikeaoppinen Bolognese-kastike (loraus valkoviiniä mutta ei missään nimessä valkosipulia). Ramqvist tarkastelee maailmaa ruuan kautta ja saa elämän maistumaan ja tuoksumaan. Tämä kirja oli todella makunystyröitä kutkutteleva lukuelämys! Lisäksi kirja on saanut loistavat arvostelut, ehkäpä se yltää jopa August-ehdokkuuteen asti?

Maaliskuussa havahduin siihen, että verenpaine kolkutteli taas kattolukemia ja arkiliikunta oli jäänyt vähiin. Piti ottaa jälleen itseään niskasta kiinni ja ryhtyä kyttäämään askelmittaria. Huhtikuussa olinkin sitten taivaltanut peräti 156 kilometrin verran! Tein kävelyprojektini merkeissä myös pari kaupunkireissua, joista vielä pari kuvaa tähän loppuun. (Ensimmäiset kolme kuvaa ovat Uppsalasta, jälkimmäiset kolme Ystadista.)

Nyt on ihan kohta kesä!








Kommentit

  1. Anonyymi6/5/22 15:46

    Ihania kuvia! Kulinaristiset romaanit vievät kyllä kielen mennessään. Minullakin olisi toisaalta lukumania, olen nimittäin hamstrannut kirjastosta enemmän kirjoja kuin ehkä koskaan. Mutta onnetonta vain, että keskittymiskyky on nyt välillä pätkinyt. Tulee sitten hypittyä kirjasta toiseen senn mukaan, mitä milloinkin jaksaa lukea. Harmittaa vain kaikki ne ihanat kirjat, jotka tuossa ovat turhaan odottaneet vuoroaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan samassa kirjastokierteessä! Varailen mielenkiintoisen tuntuisia kirjoja ja alan lukea heti kun olen hakenut varauksen, vaikka keskeneräisiä kirjoja lojuu nurkat väärällään. Mutta sitten se mahtava tunne kun joku kirjoista lähtee vetämään, kuten nyt nämä kaksi. Nämä olivat muuten pohjimmiltaan aika surullisia kirjoja, mutta minä näin niissä nyt vain tämän kulinaristisen hurmoksen. Pitäisikin ehkä lukea molemmat kirjat uudestaan, toisilla "lukulaseilla"....

      Poista
  2. Kiva kuulla kuulumisiasi! Minulla on ollut hiljaiseloa lukemisessa, mutta jospa se taas elpyisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se elpyy!! Välillä tuntuu, että ei jaksa lukea riviäkään, sitten tulee taas näitä maanisia kausia kun haluaa lukea kaiken. Nyt luen taas enemmän jo senkin takia, että käyn toimistolla töissä. Siitä jo pelkästään tulee päivittäin 1h20min lukuaikaa kun istun tunnelbanassa!

      Poista
  3. Lukumania on niitä parhaita manioita. Samat rohmuamiset täällä. Välillä palautan kirjoja isosti kirjastoon, mutta tuon samalla varaushyllystä jopa puoli tusinaa juuri saapunutta kirjaa.
    Toivon, että nuo kaksi esittelemääsi kirjaa suomennettaisiin ja luulen, että Ramqvist suomennetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ramqvist toivottavasti suomennetaan, se menee jotenkin samaan kategoriaan kuin Alex Schulmannin kirjat, joten luulisin lukijoita löytyvän myös Ramqvistille.

      Minulla taas huomenna edessä reissu kirjastoon, siellä odottaa jälleen "muutama" kirja :)

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Klassikkohaaste #14: Antti Jalava – Asfalttikukka

  Vaikka Ruotsissa asuu meitä suomentaustaisia n. 7% väestöstä, näkyy se yllättävän vähän ruotsalaisessa kirjallisuuskentässä. Itse asiassa vain kolme kirjaa on onnistunut herättämään ruotsalaismedian mielenkiinnon. Susanna Alakosken Svinalängorna (suomennettuna ’Sikalat’) ilmestyi 2006, jolloin se voitti Ruotsin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, August-palkinnon ja kirjasta tehtiin myös elokuva muutamaa vuotta myöhemmin. Eija Hetekivi Olsson julkaisi 2011 esikoisromaaninsa ’Ingenbarnsland’, jossa hän kuvaa suomalaissiirtolaisten elämää Göteborgissa. Kirja oli August-palkintoehdokkaana ja se on myöhemmin kasvanut trilogiaksi. Mutta suomalaisen siirtolaiskirjallisuuden pioneeri oli Antti Jalava (1949-2021), jolta vuonna 1980 ilmestyi paljon puhuttu romaani ’Asfaltblomman’ (suom. Pentti Saarikoski ’Asfalttikukka’). Kirja ei ollut kuitenkaan Jalavan esikoisteos, hän oli aikaisemmin kirjoittanut kirjat ’Matti’ ja ’Jag har inte bett att få komma’. Etsin oman aamulehteni Dagens...

250‑vuotias Jane Austen olisi tunnistanut tämänkin ajan

  Lämpimät onnittelut tänään 250 vuotta täyttävälle Jane Austenille! Osallistun tällä kirjoituksellani Tuulevin lukublogin vetämään Jane Austen -haasteeseen.  What calm lives they had, those people! No worries about the French Revolution, or the crashing struggle of the Napoleonic wars. Only manners controlling natural passion so far as they could, together with cultured explanations of any mischances. Näin kommentoi Winston Churchill luettuaan Ylpeys ja ennakkoluulo -romaanin. Viittaus Napoleonin sotaan selittynee sillä, että Churchill luki kirjan vuonna 1943, keskellä toista maailmansotaa. Lisäksi Churchill luki kirjan sairastaessaan keuhkokuumetta, joten hän ei ehkä lukenut tarkasti.  Calm lives?! Jane Austenin aikana sopivan puolison löytäminen oli sekä kestävyyttä että hermoja koetteleva laji. Austenin romaaneissa nuoret naiset asuivat usein myös maaseudulla, jossa sopivien herrasmiesten tarjonta ei ollut runsasta. Ja varsinkin jos nainen oli vaatimattomista oloist...

Vuoden 2025 kirjapinossani oli monta yllätystä – tässä ne, jotka jäivät parhaiten mieleen

  Niin se taas mennä hupsahti vuosi menojaan. Ehdin lukea vuoden aikana 84 kirjaa, mikä on osoitus siitä, että olin pääosin hyvässä vireessä. Jos elämässä on liikaa stressiä en pysty yleensä keskittymään lukemiseen, mutta vuosi 2025 on siis ollut tasapainoinen vuosi kaikin tavoin. Mutta mitkä kirjoista jäivät erityisesti mieleen? Tässä omat ikimuistoisimmat: TAKINKÄÄNTÖ Olin jo vannonut, että en lue enää yhtään Sally Rooneyn teosta, mutta kuinkas sitten kävikään... Visa detta inlägg på Instagram Ett inlägg delat av Mari Karlsson (@mrs_karlsson_lukee) NOSTALGIATRIPPI Kirja, jonka luettuani tajusin olevani vanha! Visa detta inlägg på Instagram Ett inlägg delat av Mari Karlsson (@mrs_karlsson_lukee) KAUNEIN KANSI Tyylipuhdas suoritus! Tosin itse tarina ei ehkä ihan taivu kannen estetiikan mukaisesti, mutta se ei lukukokemustani haitannut. Visa detta inlägg på Instagram Ett inlägg delat av Mari Karlsson (@mrs_karlsson_lukee)...

Joulun pehmein paketti on Petri Tamminen

  "Nuori mies janoaa rakkautta ", lukee kirjan takakannessa. Ja kirjan alku onkin dramaattinen kun tämä kyseinen nuori mies ihastuu kihlajaismatkallaan Prahassa paikalliseen nuoreen naiseen. Kihlattu saa jäädä, kun tarinan Petri antautuu viettiensä valtaan. Eikä tässä kaikki: jossain vaiheessa mietin jo, että onpas tässä varsinainen sarjarakastaja. On Maria, Minnaa, Liisaa - ja sitten tosiaan vielä se H siellä Prahassa. Mutta, hold your horses, jos luulit että kyseessä on perinteinen nuoren miehen kosiomatkoista kertova kirja niin erehdyt. Kirjan on kirjoittanut Petri Tamminen! Ja jos olet jo lukenut Tammista tiedät, että tarina etenee aivan oman logiikkansa mukaan. Tarinan "Petri" on siis rakastunut. Ja rakkaus saa ainakin näennäisesti vastakaikua. Tamminen, tuo  kotimainen versio nolojen tilanteiden miehestä Mr. Beanistä, kuljettaa meitä niin Tampereella, Turussa, Helsingissä, Kööpenhaminassa ja Prahassa. Tunteiden palo ajaa miestä palaamaan Prahaan kerta toisensa...

Täytän tänään kymmenen!

  Havahduin sattumalta siihen tosiasiaan , että blogini täyttää pyöreät 10 vuotta! Ihme kyllä, tämä henkiraasu on vielä voimissaan, vaikka jossain vaiheessa tekstejä alkoi syntyä harvemmin. Korona-aika elvytti blogia mukavasti, kiitos etätyön ja kotosalla kykkimisen.  Viime aikoina olen huomannut Instagramissa keskustelua siitä, miten kirjapostausten kaupallisuus ja algoritmien oikullisuus eivät enää innosta monia kirjagrammaajia. Onpa jopa toivottu paluuta pidempiin blogiteksteihin ja tilaa keskusteluille. Onko vanha kunnon blogiformaatti kenties tekemässä paluun sosiaaliseen mediaan?  En sulje siis vielä tätä ovea ja varsinkin kun huomaan, miten erityisesti klassikoita käsitteleviä postauksiani luetaan edelleen säännöllisesti.  Pieni juhlapostaus olkoon siis paikallaan. Katselin näitä menneitä vuosia ja valitsin jokaiselta vuodelta jonkun itselleni mieluisan tai muuten vaan mieleen painuneen postauksen.  Muistojen polku siis, olkaa hyvä! 2015 Koska blogini ava...