Siirry pääsisältöön

Lukumaniaa ja kevätkävelyjä

 


Olen joutunut lukumanian kouriin! Kirjoja on levällään pitkin huushollia, niistä sitten aina nappaan lukumoodiin kulloinkin sopivan teoksen. Joskus joku kirjoista tulee luettua ihan loppuunkin asti - se on sen merkki, että kirja on ollut hyvä.

Pari sellaista kirjaa esittelen nyt pikaisesti (lukumanian iskiessä en jaksa erityisemmin alkaa analysoida lukemaani, kunhan lukea läyskytän). Ja näitä kahta kirjaa muuten suosittelen, jos etsitte mielenkiintoista ruotsalaista nykykirjallisuutta. Molemmat kirjat ovat herättäneet huomioita ja keskustelua omalla tavallaan, mutta niitä yhdistää yksi olennainen tekijä - niissä puhutaan ruuasta ennennäkemättömällä tunteella!


Maria Maunsbachin esikoisteos "Bara ha roligt" kohautti neljä vuotta sitten ilmestyessään erittäin realistisilla (ja tiuhaan esiintyvillä) yhdyntäkuvauksillaan. Malmössä asuva Lydia on sinkku ja etsii hyvää ja toimivaa suhdetta ja erinäisten Tinder-yritysten jälkeen hän iskee silmänsä Johannekseen. Tämän suhteen on pakko onnistua! 

Lukijan sydäntä kuitenkin kylmää Lydian analysoidessa suhdetta ja yrittäessä parhaansa. Johannes on oman tiensä kulkija ja jo suhteen alussa on selvät merkit siitä, että koko juttu on tuhoon tuomittu. Mutta Maunsbach kirjoittaa kirjaansa harvinaisen yhdistelmän tragediaa, komediaa ja parodiaa, vaikkakaan aina en ole selvillä, millä tasolla milloinkin liikutaan.  

Mutta nyt siis se kirjan menyy: kirjassa tarjoillaan skoonelaisia herkkuja kuten äggakakaa ja skoonelaista omenapiirakkaa. Eikä nyt puhuta todellakaan mistään uusavuttomasta pullamössönuoresta, vaan täysverisestä Julia Childin opetuslapsesta! Ja kun Johannes tarjoaa Lydialle itsevalmistamaansa maksapataa, tiedämme heti, että tämä oli nyt tässä.  Pariskunnan kulinaristiset kemiat eivät tulee kohtamaan missään vaiheessa.


Tämän kevään hitti täällä Ruotsissa on puolestaan Karolina Ramqvistin "Bröd och mjölk", jossa kirjailija kertoo nuoren tytön tarinan juuri ruokamuistojen kautta. Ja taas mennään! Kirjailija kattaa eteemme mummon kalopsit ja riisipuddingit ja kertoo miten tehdään oikeaoppinen Bolognese-kastike (loraus valkoviiniä mutta ei missään nimessä valkosipulia). Ramqvist tarkastelee maailmaa ruuan kautta ja saa elämän maistumaan ja tuoksumaan. Tämä kirja oli todella makunystyröitä kutkutteleva lukuelämys! Lisäksi kirja on saanut loistavat arvostelut, ehkäpä se yltää jopa August-ehdokkuuteen asti?

Maaliskuussa havahduin siihen, että verenpaine kolkutteli taas kattolukemia ja arkiliikunta oli jäänyt vähiin. Piti ottaa jälleen itseään niskasta kiinni ja ryhtyä kyttäämään askelmittaria. Huhtikuussa olinkin sitten taivaltanut peräti 156 kilometrin verran! Tein kävelyprojektini merkeissä myös pari kaupunkireissua, joista vielä pari kuvaa tähän loppuun. (Ensimmäiset kolme kuvaa ovat Uppsalasta, jälkimmäiset kolme Ystadista.)

Nyt on ihan kohta kesä!








Kommentit

  1. Ihania kuvia! Kulinaristiset romaanit vievät kyllä kielen mennessään. Minullakin olisi toisaalta lukumania, olen nimittäin hamstrannut kirjastosta enemmän kirjoja kuin ehkä koskaan. Mutta onnetonta vain, että keskittymiskyky on nyt välillä pätkinyt. Tulee sitten hypittyä kirjasta toiseen senn mukaan, mitä milloinkin jaksaa lukea. Harmittaa vain kaikki ne ihanat kirjat, jotka tuossa ovat turhaan odottaneet vuoroaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan samassa kirjastokierteessä! Varailen mielenkiintoisen tuntuisia kirjoja ja alan lukea heti kun olen hakenut varauksen, vaikka keskeneräisiä kirjoja lojuu nurkat väärällään. Mutta sitten se mahtava tunne kun joku kirjoista lähtee vetämään, kuten nyt nämä kaksi. Nämä olivat muuten pohjimmiltaan aika surullisia kirjoja, mutta minä näin niissä nyt vain tämän kulinaristisen hurmoksen. Pitäisikin ehkä lukea molemmat kirjat uudestaan, toisilla "lukulaseilla"....

      Poista
  2. Kiva kuulla kuulumisiasi! Minulla on ollut hiljaiseloa lukemisessa, mutta jospa se taas elpyisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se elpyy!! Välillä tuntuu, että ei jaksa lukea riviäkään, sitten tulee taas näitä maanisia kausia kun haluaa lukea kaiken. Nyt luen taas enemmän jo senkin takia, että käyn toimistolla töissä. Siitä jo pelkästään tulee päivittäin 1h20min lukuaikaa kun istun tunnelbanassa!

      Poista
  3. Lukumania on niitä parhaita manioita. Samat rohmuamiset täällä. Välillä palautan kirjoja isosti kirjastoon, mutta tuon samalla varaushyllystä jopa puoli tusinaa juuri saapunutta kirjaa.
    Toivon, että nuo kaksi esittelemääsi kirjaa suomennettaisiin ja luulen, että Ramqvist suomennetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ramqvist toivottavasti suomennetaan, se menee jotenkin samaan kategoriaan kuin Alex Schulmannin kirjat, joten luulisin lukijoita löytyvän myös Ramqvistille.

      Minulla taas huomenna edessä reissu kirjastoon, siellä odottaa jälleen "muutama" kirja :)

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miten voikin kirja mennä näin ihon alle!

  Alku oli todella lupaava. Tapasin kirjailijan paikallisen kirjastomme joulukuussa 2022 järjestämässä Antti Jalava  -illassa. jossa kirjailija kertoi olevansa suuri Suomen ystävä ja kirjoittaneensa juuri oman versionsa Aleksi Kiven "Seitsemästä veljeksestä". Mielenkiintoista! Ja kun kirjapiirini ehdotti nyt tätä kirjaa luettavaksemme, innostuin tietysti välittömästi.  Mutta mitä tapahtuikaan... Aloitin lukemisen innolla, mutta jo ensimmäisten sivujen jälkeen alkoi sisälläni kiehua. Miten kukaan jaksaa tällaista lukea? Raakaa kieltä, seksuaalista väkivaltaa, juopottelua, nälkää, sairautta... Vastenmielinen kirja! Aina tämä iänikuinen suomalaisten juopottelu ja väkivalta. Olen asunut Tukholmassa pian jo neljännesvuosisadan ja toiminut koko sen ajan kunniallisena toimihenkilönaisena. Osallistunut järjestötoimintaan, liittynyt kirkkokuoroon, maksanut veroni... Eikö minun tekemisilläni ole sitten mitään merkitystä? Edelleen vain ne samat Slussenin sissit näköjään hallitsevat ruot

Levoton lukija

  Nyt on taas sellainen hetki, että sanat eivät tunnu riittävän. Ja tämä koskee sekä lukemaani kirjallisuutta että elämää ylipäänsä. Ajatukset ovat Vantaalla ja siellä sattuneessa kouluampumisessa... Tämä postaukseni saa nyt olla pinnan raapaisuja, ohimeneviä ajatuksia, jotka ovat sujahtaneet lukemisteni lomassa. Sillä ajatuksia, niitä on totisesti riittänyt viimeisen parin viikon lukuorgiani tuoksinassa! Pari viikkoa sitten luin peräperää kaksi Juli Zehin ajankohtaista teosta. Saksalainen Zeh on kirjoittanut jo vuosituhannen vaihteesta lähtien, mutta nyt hänen kirjojaan vilahtaa siellä sun täällä. Saksassa Zeh tunnetaan kansalaisaktivistina ja aktivismi näkyy myös selkeästi näissä tuoreimmissa kirjoissa Yli-ihmisiä (Über Menschen, 2021) ja Zwischen Welten (2023, kirjoitettu yhdessä Simon Urbanin kanssa). Jos etsitte ajankohtaista yhteiskuntakritiikkiä, Juli Zeh is your woman! Palaan toivottavasti Juli Zehin maailmaan myöhemmin, tällä hetkellä sen kartoittaminen tuntuu ylivoimaiselta.

Äänikirja soikoon!

Vuoden 2019 lopussa kirjailija Laura Lindstedt kirjoitti provosoivan puheenvuoron Helsingin Sanomissa.  Lindstedt käsitteli artikkelissaan yhä suositummaksi kasvavaa äänikirja-formaattia ja pohti mihin sen suosio tulee lopulta johtamaan. Tuleeko kirjallisuus tyhmistymään ja yksinkertaistumaan äänikirjan suosion myötä? En oikein osannut sanoa asiaan juuta taikka jaata sillä en ollut lukenut/kuunnellut yhtäkään äänikirjaa. Niin, saako tuosta äänikirjan kuuntelemisesta edes sanoa, että on "lukenut" kirjan? Jaoin Lindstedtin artikkelin Twitterissä ja kysyin, miten tähän äänikirjan "lukemiseen" pitäisi suhtautua. Monet reagoivat kysymykseeni ja huomasin välittömästi, että tämä on kuuma aihe! Joukosta löytyi kaltaisiani, jotka eivät olleet edes kokeilleet äänikirjoja ja vannoivat paperikirjan nimeen. Ja sitten oli heitä, jotka kuuntelivat paljon mutta jotka lukivat myös edelleen perinteisiä kirjoja. Monille äänikirjat tuntuivat olevan automatkojen viihdykettä. Ja

Mrs Orwellin näkymätön elämä - eli miten häivytetään nainen historiankirjoista

 Käytiin teinin kanssa hiihtolomalla Lontoossa. Hiihtämään ei sentään päästy, lomasta tuli enemmänkin kevätloma. Mutta olipa hienot neljä päivää, taas. Se kaupunki ei petä vierailijoitaan eivätkä varsinkaan sen asukkaat! Saatiin nauttia jälleen kerran lontoolaisesta asiakaspalvelusta ja smalltalkata ihan sielumme kyllyydestä.  Mikä siinä muuten onkin, että me täällä Pohjolassa niin ihannoimme tätä kasvotonta itsepalvelukulttuuria? Onhan se edullista ja tehokasta, mutta olemme kyllä onnistuneet tehokkaasti eliminoimaan myös kaiken inhimillisen ja kaikki hauskat ja yllättävät kohtaamiset. Siis kaiken sen elämänsuolan!  Mutta nyt asiaan...  ** Kirjallisena seuranani Lontooseen matkusti Anna Funder teoksellaan "Wifedom". Kävin ennen matkallelähtöä aika kovaa jaakobinpainia itseni kanssa, sillä oikeasti olisin halunnut ottaa mukaan ainakin viisi eri kirjaa. Mutta järki voitti, yhden kirjan taktiikalla lähdin matkaan ja se toimi hyvin. Kirja oli tarpeeksi hyvä ja tarpeeksi mielenki

Oman elämänsä kuningatar - David Ritz: The Life of Aretha Franklin (2014)

Elokuussa keskuudestamme poistunut soulkuningatar Aretha Franklin oli totisesti särmikäs persoona. Ulospäin hän halusi pitää yllä onnellisen elämän kulisseja viimeiseen asti mutta lähipiiri näki itsepäisen, suruunsa ruokaa ahmivan ja epävarman naisen. Mutta myös superlahjakkaan taiteilijan, jolla aina lopuksi oli kuitenkin sydän paikallaan kaikista erimielisyyksistä huolimatta. David Ritzin alkuperäinen idea oli tehdä tämä muistelmateos yhdessä itsensä Franklinin kanssa mutta jonkin aikaa tähden kanssa työskenneltyään Ritzin oli todettava, että tuloksena olisi vain suuren luokan satukirja. Kaksikon tiet erosivat ja Franklin jatkoi omia muistelmiansa, joista tuloksena syntyi kirja 'From These Roots'. David Ritz sai kuitenkin Franklinin sisarukset puolelleen ja suurelta osin juuri heidän ansiostaan syntyi  tämä elämäkerta, jota yleisesti pidetään todenmukaisempana kuin Franklinin omaa kirjaa. Franklinin sokeat pisteet oman elämänsä suhteen olivat lähipiirin tiedossa, joka