Siirry pääsisältöön

Kirjabloggaajien joulukalenteri 2021 - luukku 12

 


Koronajoulu numero kaksi... odotukset ovat jo huomattavasti realistisemmat kuin vuosi sitten, jolloin yritin simuloida "oikeaa" joulua niin pitkälti kuin mahdollista. Nyt mennään kohti joulua matalalla profiililla sillä jos jotain opin viime joulusta niin juuri sen, että joulu tulee - koronasta huolimatta.

Eniten tässä pandemia-ajassa on harmittanut se,  että kohtaamiset muiden ihmisten kanssa ovat olleet niin vähissä. Suorastaan janoan uusia ihmisiä elämääni!

Kirjat ovat - tässäkin - ongelmassa tulleet avukseni. Olen tänä vuona saanut kävelylenkeilleni  seurakseni muutaman merkittävän naisen, joiden elämäkertoja olen kuunnellut. He ovat kaikki yllättäneet minut tavalla tai toisella ja jokainen heistä on jäänyt mieleeni pitkäksi aikaa. Lienee siis paikallaan lähettää heille pienet joulutervehdykset!


Dear Demi,

Olen monen monta kertaa miettinyt mitä sinulle nyt mahtaa kuulua, mutta uskon että voit hyvin. Näin ainakin kirjasi loppu antaa uskoa. Olit yksi parhaista kävelyseuralaisistani, ehkä juuri sen vuoksi että luit itse tarinasi. Kerroit elämäntarinasi niin sydäntäkouristavalla tavalla, että jouduin välillä pitämään jopa taukoa. Elämäsi on ollut todellakin kaikkea laidasta laitaan! Mutta ennen kaikkea kirjasi antaa uskoa ja lohdutusta. Muutos on mahdollinen, mutta sen pitää lähteä omasta sisimmästä. Juuri siksi tarinasi on suuri lahja, kiitos siitä! 

Merry Xmas sinulle ja perheellesi!


Voi Kirsti,

Eihän sinun vielä pitänyt lähteä, sinunhan piti elää ainakin satavuotiaaksi! Mitä me nyt teemme kun pyörremyrsky nimeltä Kirsti Paakkanen has left the building?! Kuuntelin sinusta tehdyn elämäkerran vasta nyt kun lähdit ja se pisti ajatukset liikkeelle. Olen saanut itseni jo muutaman kerran kiinni ajatuksesta, että "kannattaako tämä, olenhan jo yli 50". Mutta mitä tekee Kirsti! Ostaa päräyttää Ranskan talonsa kun on 78 ja tekee ison remontin Westendin talossaan kun on 90! Puhumattakaan siitä, että Marimekon ostaessasi olit 62-vuotias! Nolottaa siis nämä omat epäilyni, tottakai voin tehdä mitä haluan, missä iässä vain! Tätä sinun jättämääsi perintöä lupaan viedä eteenpäin ja yritän osaltani olla myös roolimalli nuoremmille naisille. 

Kiitos kaikesta, Kirsti!


Hyvä Kaari, 

Aivan ensimmäiseksi anteeksipyyntöni: olin yksi heistä, jotka pitivät tuotantoasi "viihdekirjallisuutena", siis juuri siinä alentuvassa sävyssä. Kunnes kuuntelin elämäsi tarinan ja tajusin, että samanlaisia ammattilaisia ei monia tästä maasta löytyne. Tahdonvoimasi ja periksiantamattomuutesi inspiroivat! Lisäksi olet jotenkin vain niin cool - otat asiat sellaisina kuin ne eteesi tulevat etkä tunnu turhista hätkähtävän. Arvaan, että sait tämän perusluottamuksen elämään jo lapsuudenperheeltäsi. Ja sitten elämääsi astui Kai Linnilä, jonka kanssa rakensitte yhden hienoimmista liitoista, joista olen koskaan saanut lukea. Jo senkin takia elämäkertasi oli liikuttavaa luettavaa. Onneksi olet erittäin aktiivinen facebookissa, jossa sinua myös seuraan. Tuokiokuvasi Somerniemen valtakunnastasi ovat aina helmiä!

Rauhaisaa joulua Somerniemelle!


Liebe Angela,

Nyt on kieltämättä tyhjä olo, kun Mutter Europa poistuu näyttämöltä. Olet ollut esikuva ja inspiraation lähde minulle ja monille muille naisille - kehen me nyt käännämme katseemme? Suorapuheisuudessasi ja arkipäiväisessä mutkattomuudessasi olet ollut meille keski-ikäisille naisille kuin oma suojeluspyhimys. Wir schaffen das!  Kirjasi luettuani ymmärrän, että juuri vahva sisäinen kompassisi on saanut sinut huokumaan itsevarmuutta ja rauhallisuutta. Taustasi papin tyttärenä ja "ossiena" eli Itä-Saksan kasvattina oli kieltämättä outo yhdistelmä kun astuit yhdistyneen Saksan politiikan palvelukseen. Jo pelkästään pukeutumisesi aiheutti huomiota. Eihän Itä-Saksassa ollut edes ollut mitään erityistä pukeutumiskulttuuria, joten jouduit opettelemaan kaiken alusta. Harmittelit sitä, miten miehet voivat esiintyä samassa puvussa päivän toisensa perään kun taas naisilta odotetaan jatkuvasti eleganttia olemusta ja uusia asuja. Pragmaattisena ihmisenä ratkaisit ongelman ostamalla kaapin täyteen erivärisiä jakkupukuja ja niillä sait arvostelijoiden suut suppuun. Puheet ulkoasustasi loppuivat ja pystyit keskittymään itse asiaan. Ylipäänsä olet pitänyt oven yksityiselämääsi tiukasti suljettuna - työ puhukoon puolestaan. Ja sitä se on todella tehnyt!

Danke für alles und Frohe Weihnachten!

**

Tämä kirjoitus on osa Kirjabloggaajien perinteistä joulukalenteria. Eilen Mai kertoi Kirjasähkökäyrä-blogissa Astrid Lindgrenin joulusta ja huomenna luukku avautuu Pirittan Kirjarouvan elämää -blogissa.

**

Leppoisaa joulunodotusta ja vinkkinä vielä, että hyvä elämäkerta on lyömätön lahja!

Demi Moore: Inside Out - A memoir (Harper Perennial 2020)

Ulla-Maija Paavilainen: Suurin niistä on rakkaus (Otava 2021)

Anna-Liisa Haavikko: Kaari (Siltala 2021)

Kati Marton: Merkel (WSOY 2021)

Kommentit

  1. Kiitos kivasta luukusta! Elämäkertoja on mukava lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anki, kun kävit lukemassa! Elämäkerrat ovat kyllä parhaita ja varsinkin äänikirjoina.

      Poista
  2. Kiva lähestymistapa kirjabloggaajien joulukalenteriin. Paakkasen ja Utrion elämäkerrat olen kuunnellut. Kunnioitettavia naisia molemmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Riitta! Utrion elämäkerta oli oikea knock-out, en ole vieläkään oikein toipunut siitä. En ollut yksinkertaisesti tajunnut minkälainen voimanainen hänessä piilee!

      Poista
  3. Utrion elämäkerran olen lukenut - vaikuttava kirja. Muutkin esittelemäsi kiinnostavat, varsinkin Merkel. Hyvää joulun odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää joulun odotusta myös sinulle, Margit! Merkeliä voin todella suositella, se kertoo myös paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia Saksan historiasta.

      Poista
  4. Onpa ihana luukku ja upea valikoima elämäkertoja! Demi on lukematta, Paakkasen ja Utrion tarinat olen lukenut ja Merkel on kesken.

    Mukavaa joulunodotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jonna kun kävit lukemassa ja hyvää joulunodotusta myös sinulle!

      Poista
  5. Elämäkertoja on mahtava lukea. Kun ikää tuli, alkoi elämäkertojen lukeminen kiinnostaa tosi paljon, aiemmin äitini luki niitä ja kertoi aina innolla sisällöstä mm. Liekehtivästä liekinvarresta. Olet koonnut mainion kattauksen elämäkertoja esille, kirjoja, joista on ollut sinulle iloa, kun olet tutustunut heihin. Korona-aikana kirjoista ja lukemisesta on suuri ilo.
    Kaari Utrion teokset kuuluivat nuoruudessa lempilukemistooni, sillä hän kirjoitti naisten historiaa esille mahtavalla tyylillä. Blogista löytyy ainakin pari Utrion teosta. Kaarin elämäkerta kuuluu siis ehdottomasti lukulistalleni.
    Mukavaa joulun odotusta Mari :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnistan todellakin tämän, että oman iän karttumisen myötä elämäkerrat ovat alkaneet kiinnostaa enemmän ja enemmän :) Utrion romaaneja en ole vielä ehtinyt lukea, käynkin katsomassa vinkkejä blogistasi!

      Mukavaa joulunodotusta myös sinulle, Mai!

      Poista
  6. Kiitos lämpimistä kirjeistäsi kiinnostaville naisille!
    Toivotan joulumieltä ja hyviä lukemisia edelleen.

    VastaaPoista
  7. Kiva idea luukussasi! Mukavaa joulun odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun kävit lukemassa, Piritta! Leppoisaa joulun odotusta myös sinulle!

      Poista
  8. Olipa mukava käydä taas lukemassa blogiasi! (Blogien lukeminen on jäänyt tänä vuonna vähemmälle, kun on ollut kiireisempää kuin ennen.) On kyllä totta, että näiltä naisilta voi oppia paljon, ja elämäkertojen lukeminen yleensäkin on mielenkiintoista. Ja minäkin suhtauduin Kaari Utrioon nuorempana vähättelevästi, kunnes tajusin miten taitava hän on. Demi Mooreen on vähän samanlainen asenne, mutta siinäkin olen varmasti väärässä. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kävit taas kylässä 😊

      Demi oli ehkä näistä neljästä se suurin yllättäjä! Hän on käynyt pitkän sisäisen matkan ja kirjoittaa elämästään raa'an rehellisesti. Mutta hän ei pelkästään kerro ongelmistaan vaan menee myös syvemmälle ongelmien syihin. Lisäksi hän on itse lukenut äänikirjan nauhalle joten kirjan kuuntelusta tulee todella intiimi kokemus. Suosittelen lämpimästi! (Ps. Ja sitten siellä on tietysti myös vähän Hollywood-juoruja 🤭)

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mutta saako näin oikeasti kirjoittaa?

  Tällä kertaa haluan kirjoittaa kahdesta kirjasta, jotka ovat jääneet vaivaamaan mieltäni. Molemmissa  on käytetty henkilöhahmoina oikeita historian henkilöitä, mutta kyseiset kirjat eivät ole elämäkertoja vaan fiktion ja faktan sekoituksia. Saksalaisen Daniel Kehlmannin Lichtspiel (suomennettu nimellä Ohjaaja) kertoo mykkäelokuvakauden legendaarisesta elokuvaohjaajasta, W.G. Pabstista. Kirjassa häntä tituleerataan "Greta Garbon löytäjäksi" - väite, joka vetää mutkat suoriksi, sillä ensinhän Garbon löysi Mauritz Stiller . Jo tässä vaiheessa tuntosarveni alkavat väristä... W.G. Pabst palaa epäonnistuneen Hollywood-debyyttinsä jälkeen Eurooppaan, tarkoituksenaan vierailla vanhan äitinsä luona. Saksan poliittinen tilanne on kuitenkin kärjistynyt Pabstin poissaolon aikana ja hän ajautuu natsihallinnon propagandakoneiston sätkynukeksi. Kehlmann kuvaa jännittävästi natsi-Saksassa vallinneita realiteettejä, joiden pohjalta kukin joutui tekemään päätöksensä - olenko mukana vai leiki...

Kiitos tästä kesästä, Aulikki Oksanen!

  Olen myöhäisherännäinen monien asioiden suhteen, mutta kun löydän jotain innostavaa niin lähdenkin sitten täysillä mukaan. Ja tänä kesänä tämän palavan innostukseni herätti Aulikki Oksanen ! Kaikki alkoi siitä kun luin Helena Ruuskan viime vuonna ilmestyneen elämäkerran Aulikki Oksasesta. Olen lukenut Ruuskalta kaikki hänen kirjoittamansa elämäkerrat (Hugo Simberg, Marja-Liisa Vartio, Mary Gallen-Kallela ja Eeva Joenpelto) ja kaikki nämä kirjat ovat olleet huikeita aikamatkoja. Ruuska on taitava nitomaan tutkimansa henkilön elämänvaiheet suurempaan historiankehykseen samalla kun hän ripottelee matkan varrelle jännittäviä hippusia kunkin ajan arjesta ja omituisuuksista.  Oksanen eroaa muista Ruuskan kohteista sillä, että hän on vielä mitä suuremmiten elossa, jolloin hän on ollut itse mukana kirjan teossa. Koko prosessi vei kolme vuotta ja valmistui Oksasen 80-vuotispäiväksi. Ruuska sai haastatella koko Oksasen klaanin isompia lastenlapsia myöten ja paikoin lukija onkin kuin ...

Sirpaleita Anna-Leena Härkösen elämästä - ja vähän omastanikin...

Nyt se vihdoin tuli! Tilaamani Taskupainos! Kävin hakemassa kirjastosta ja 24 tuntia myöhemmin kirja oli luettu. Olisin lukenut nopeamminkin, jos työt ja kotihommat eivät olisi estäneet. Ja kirja oli muuten aivan liian lyhyt. Anna-Leena Härkösen tarinointia olisin jaksanut vähintään yhtä kauan kuin Pirkko Saisiotakin. Anna-Leena Härkönen on lempikirjailijani ja yksi niitä harvoja joita luen yhä uudestaan. Hän on myös lohtukirjailijani - samalla tavalla kuin makaronilaatikko on lohturuokani, jota pitää saada kun elämä kohtelee kaltoin. Katja Kallion ystävästään kirjoittama muistelmateos on onneksi täysosuma. Kirjan rakenne on tarkoituksella spiraalimainen, ei aikajärjestyksessä kerrottu ja se toimii todella hyvin. Kerronta on tajunnanvirtamaista - ikäänkuin istuisin saman pöydän ääressä kuuntelemassa Härkösen jutustelua.  Kirjan kerronta on puhtaasti Härköstä itseään, sillä Kallio ei tähän kirjaan ole halunnut haastatella muista ihmisiä. " Mua kiinnostaa sun kokemus elämästä. Että ...

Klassikkohaaste #14: Antti Jalava – Asfalttikukka

  Vaikka Ruotsissa asuu meitä suomentaustaisia n. 7% väestöstä, näkyy se yllättävän vähän ruotsalaisessa kirjallisuuskentässä. Itse asiassa vain kolme kirjaa on onnistunut herättämään ruotsalaismedian mielenkiinnon. Susanna Alakosken Svinalängorna (suomennettuna ’Sikalat’) ilmestyi 2006, jolloin se voitti Ruotsin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, August-palkinnon ja kirjasta tehtiin myös elokuva muutamaa vuotta myöhemmin. Eija Hetekivi Olsson julkaisi 2011 esikoisromaaninsa ’Ingenbarnsland’, jossa hän kuvaa suomalaissiirtolaisten elämää Göteborgissa. Kirja oli August-palkintoehdokkaana ja se on myöhemmin kasvanut trilogiaksi. Mutta suomalaisen siirtolaiskirjallisuuden pioneeri oli Antti Jalava (1949-2021), jolta vuonna 1980 ilmestyi paljon puhuttu romaani ’Asfaltblomman’ (suom. Pentti Saarikoski ’Asfalttikukka’). Kirja ei ollut kuitenkaan Jalavan esikoisteos, hän oli aikaisemmin kirjoittanut kirjat ’Matti’ ja ’Jag har inte bett att få komma’. Etsin oman aamulehteni Dagens...

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen.  Lääkkeeksi Suomi-ikävääni  auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan  -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin  kirjassa  "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...