Siirry pääsisältöön

Kirjabloggaajien joulukalenteri 2021 - luukku 12

 


Koronajoulu numero kaksi... odotukset ovat jo huomattavasti realistisemmat kuin vuosi sitten, jolloin yritin simuloida "oikeaa" joulua niin pitkälti kuin mahdollista. Nyt mennään kohti joulua matalalla profiililla sillä jos jotain opin viime joulusta niin juuri sen, että joulu tulee - koronasta huolimatta.

Eniten tässä pandemia-ajassa on harmittanut se,  että kohtaamiset muiden ihmisten kanssa ovat olleet niin vähissä. Suorastaan janoan uusia ihmisiä elämääni!

Kirjat ovat - tässäkin - ongelmassa tulleet avukseni. Olen tänä vuona saanut kävelylenkeilleni  seurakseni muutaman merkittävän naisen, joiden elämäkertoja olen kuunnellut. He ovat kaikki yllättäneet minut tavalla tai toisella ja jokainen heistä on jäänyt mieleeni pitkäksi aikaa. Lienee siis paikallaan lähettää heille pienet joulutervehdykset!


Dear Demi,

Olen monen monta kertaa miettinyt mitä sinulle nyt mahtaa kuulua, mutta uskon että voit hyvin. Näin ainakin kirjasi loppu antaa uskoa. Olit yksi parhaista kävelyseuralaisistani, ehkä juuri sen vuoksi että luit itse tarinasi. Kerroit elämäntarinasi niin sydäntäkouristavalla tavalla, että jouduin välillä pitämään jopa taukoa. Elämäsi on ollut todellakin kaikkea laidasta laitaan! Mutta ennen kaikkea kirjasi antaa uskoa ja lohdutusta. Muutos on mahdollinen, mutta sen pitää lähteä omasta sisimmästä. Juuri siksi tarinasi on suuri lahja, kiitos siitä! 

Merry Xmas sinulle ja perheellesi!


Voi Kirsti,

Eihän sinun vielä pitänyt lähteä, sinunhan piti elää ainakin satavuotiaaksi! Mitä me nyt teemme kun pyörremyrsky nimeltä Kirsti Paakkanen has left the building?! Kuuntelin sinusta tehdyn elämäkerran vasta nyt kun lähdit ja se pisti ajatukset liikkeelle. Olen saanut itseni jo muutaman kerran kiinni ajatuksesta, että "kannattaako tämä, olenhan jo yli 50". Mutta mitä tekee Kirsti! Ostaa päräyttää Ranskan talonsa kun on 78 ja tekee ison remontin Westendin talossaan kun on 90! Puhumattakaan siitä, että Marimekon ostaessasi olit 62-vuotias! Nolottaa siis nämä omat epäilyni, tottakai voin tehdä mitä haluan, missä iässä vain! Tätä sinun jättämääsi perintöä lupaan viedä eteenpäin ja yritän osaltani olla myös roolimalli nuoremmille naisille. 

Kiitos kaikesta, Kirsti!


Hyvä Kaari, 

Aivan ensimmäiseksi anteeksipyyntöni: olin yksi heistä, jotka pitivät tuotantoasi "viihdekirjallisuutena", siis juuri siinä alentuvassa sävyssä. Kunnes kuuntelin elämäsi tarinan ja tajusin, että samanlaisia ammattilaisia ei monia tästä maasta löytyne. Tahdonvoimasi ja periksiantamattomuutesi inspiroivat! Lisäksi olet jotenkin vain niin cool - otat asiat sellaisina kuin ne eteesi tulevat etkä tunnu turhista hätkähtävän. Arvaan, että sait tämän perusluottamuksen elämään jo lapsuudenperheeltäsi. Ja sitten elämääsi astui Kai Linnilä, jonka kanssa rakensitte yhden hienoimmista liitoista, joista olen koskaan saanut lukea. Jo senkin takia elämäkertasi oli liikuttavaa luettavaa. Onneksi olet erittäin aktiivinen facebookissa, jossa sinua myös seuraan. Tuokiokuvasi Somerniemen valtakunnastasi ovat aina helmiä!

Rauhaisaa joulua Somerniemelle!


Liebe Angela,

Nyt on kieltämättä tyhjä olo, kun Mutter Europa poistuu näyttämöltä. Olet ollut esikuva ja inspiraation lähde minulle ja monille muille naisille - kehen me nyt käännämme katseemme? Suorapuheisuudessasi ja arkipäiväisessä mutkattomuudessasi olet ollut meille keski-ikäisille naisille kuin oma suojeluspyhimys. Wir schaffen das!  Kirjasi luettuani ymmärrän, että juuri vahva sisäinen kompassisi on saanut sinut huokumaan itsevarmuutta ja rauhallisuutta. Taustasi papin tyttärenä ja "ossiena" eli Itä-Saksan kasvattina oli kieltämättä outo yhdistelmä kun astuit yhdistyneen Saksan politiikan palvelukseen. Jo pelkästään pukeutumisesi aiheutti huomiota. Eihän Itä-Saksassa ollut edes ollut mitään erityistä pukeutumiskulttuuria, joten jouduit opettelemaan kaiken alusta. Harmittelit sitä, miten miehet voivat esiintyä samassa puvussa päivän toisensa perään kun taas naisilta odotetaan jatkuvasti eleganttia olemusta ja uusia asuja. Pragmaattisena ihmisenä ratkaisit ongelman ostamalla kaapin täyteen erivärisiä jakkupukuja ja niillä sait arvostelijoiden suut suppuun. Puheet ulkoasustasi loppuivat ja pystyit keskittymään itse asiaan. Ylipäänsä olet pitänyt oven yksityiselämääsi tiukasti suljettuna - työ puhukoon puolestaan. Ja sitä se on todella tehnyt!

Danke für alles und Frohe Weihnachten!

**

Tämä kirjoitus on osa Kirjabloggaajien perinteistä joulukalenteria. Eilen Mai kertoi Kirjasähkökäyrä-blogissa Astrid Lindgrenin joulusta ja huomenna luukku avautuu Pirittan Kirjarouvan elämää -blogissa.

**

Leppoisaa joulunodotusta ja vinkkinä vielä, että hyvä elämäkerta on lyömätön lahja!

Demi Moore: Inside Out - A memoir (Harper Perennial 2020)

Ulla-Maija Paavilainen: Suurin niistä on rakkaus (Otava 2021)

Anna-Liisa Haavikko: Kaari (Siltala 2021)

Kati Marton: Merkel (WSOY 2021)

Kommentit

  1. Kiitos kivasta luukusta! Elämäkertoja on mukava lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anki, kun kävit lukemassa! Elämäkerrat ovat kyllä parhaita ja varsinkin äänikirjoina.

      Poista
  2. Kiva lähestymistapa kirjabloggaajien joulukalenteriin. Paakkasen ja Utrion elämäkerrat olen kuunnellut. Kunnioitettavia naisia molemmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Riitta! Utrion elämäkerta oli oikea knock-out, en ole vieläkään oikein toipunut siitä. En ollut yksinkertaisesti tajunnut minkälainen voimanainen hänessä piilee!

      Poista
  3. Utrion elämäkerran olen lukenut - vaikuttava kirja. Muutkin esittelemäsi kiinnostavat, varsinkin Merkel. Hyvää joulun odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää joulun odotusta myös sinulle, Margit! Merkeliä voin todella suositella, se kertoo myös paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia Saksan historiasta.

      Poista
  4. Onpa ihana luukku ja upea valikoima elämäkertoja! Demi on lukematta, Paakkasen ja Utrion tarinat olen lukenut ja Merkel on kesken.

    Mukavaa joulunodotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jonna kun kävit lukemassa ja hyvää joulunodotusta myös sinulle!

      Poista
  5. Elämäkertoja on mahtava lukea. Kun ikää tuli, alkoi elämäkertojen lukeminen kiinnostaa tosi paljon, aiemmin äitini luki niitä ja kertoi aina innolla sisällöstä mm. Liekehtivästä liekinvarresta. Olet koonnut mainion kattauksen elämäkertoja esille, kirjoja, joista on ollut sinulle iloa, kun olet tutustunut heihin. Korona-aikana kirjoista ja lukemisesta on suuri ilo.
    Kaari Utrion teokset kuuluivat nuoruudessa lempilukemistooni, sillä hän kirjoitti naisten historiaa esille mahtavalla tyylillä. Blogista löytyy ainakin pari Utrion teosta. Kaarin elämäkerta kuuluu siis ehdottomasti lukulistalleni.
    Mukavaa joulun odotusta Mari :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnistan todellakin tämän, että oman iän karttumisen myötä elämäkerrat ovat alkaneet kiinnostaa enemmän ja enemmän :) Utrion romaaneja en ole vielä ehtinyt lukea, käynkin katsomassa vinkkejä blogistasi!

      Mukavaa joulunodotusta myös sinulle, Mai!

      Poista
  6. Kiitos lämpimistä kirjeistäsi kiinnostaville naisille!
    Toivotan joulumieltä ja hyviä lukemisia edelleen.

    VastaaPoista
  7. Kiva idea luukussasi! Mukavaa joulun odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun kävit lukemassa, Piritta! Leppoisaa joulun odotusta myös sinulle!

      Poista
  8. Olipa mukava käydä taas lukemassa blogiasi! (Blogien lukeminen on jäänyt tänä vuonna vähemmälle, kun on ollut kiireisempää kuin ennen.) On kyllä totta, että näiltä naisilta voi oppia paljon, ja elämäkertojen lukeminen yleensäkin on mielenkiintoista. Ja minäkin suhtauduin Kaari Utrioon nuorempana vähättelevästi, kunnes tajusin miten taitava hän on. Demi Mooreen on vähän samanlainen asenne, mutta siinäkin olen varmasti väärässä. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kävit taas kylässä 😊

      Demi oli ehkä näistä neljästä se suurin yllättäjä! Hän on käynyt pitkän sisäisen matkan ja kirjoittaa elämästään raa'an rehellisesti. Mutta hän ei pelkästään kerro ongelmistaan vaan menee myös syvemmälle ongelmien syihin. Lisäksi hän on itse lukenut äänikirjan nauhalle joten kirjan kuuntelusta tulee todella intiimi kokemus. Suosittelen lämpimästi! (Ps. Ja sitten siellä on tietysti myös vähän Hollywood-juoruja 🤭)

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tammikuun luetut & Berliinin terveiset

  Tänä vuonna tammikuu oli osaltani harvinaisen jännittävä: toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja lähdin kolmeksi viikoksi Berliiniin opiskelemaan saksaa. Tavoitteena oli ylittää huiman korkealta tuntuva kynnys ja alkaa puhua saksaa. Tämä toteutuikin jo ensimmäisen viikon jälkeen! Jokin asetus napsahti aivoissa paikoilleen ja yliopistossa pandemian jälkeen oppimani saksa alkoi tulla ulos. Ei aina virheettömästi, mutta enpähän enää pelännyt puhua. Myös saksan kielen lukemiseen näyttää tulleen vauhtia lisää. Ostin lähes ensitöikseni Berliinin kirjakaupat löydettyäni Juli Zeh 'n romaanin "Über Menschen". Olin lukenut romaanin aiemmin jo suomeksi, mutta nyt sain siihen aivan uuden tuntuman ja kielikurssilla eteentulleita sanoja tuntui tupsahtelevan eteen joka rivillä. Onneksi olin myös ehtinyt unohtaa miten tarina päättyy, joten sain jälleen kerran yllättyä ja liikuttua. Menomatkan lukemisiksi yöjunaan olin ottanut mukaan ruotsalaisen Lena Einhornin romaanin "Siri". S...

Kun Suomen lapset lähtivät Ruotsiin - Anna Takanen: Sinä olet suruni

Tänään 15. joulukuuta on kulunut 80 vuotta ensimmäisen suomalaisia sotalapsia Tukholmaan kuljettaneen laivan lähdöstä. Ruotsiin lähti kaikkiaan sotaa pakoon  noin 70 000 lasta ja melkein neljäsosa heistä jäi palaamatta. Näihin lukuihin  mahtuu traagisia tarinoita, joita on kipuiltu sekä Suomessa että täällä Ruotsissa. Eikä asiasta ole sen kummemmin puhuttu, kummassakaan maassa. Yksi Ruotsiin jääneistä lapsista oli Anna Takasen Timo-isä, jonka tarinan Takanen on nyt kirjoittanut kirjaksi "Sörjen som blev". Mutta kirja ei ole pelkästään sotalapsen tarina sillä 80 vuoden takainen tragedia vaikuttaa monen perheen elämään edelleen. Takanen sanoo, että sotalapsen traumasta selviämiseen menee neljä sukupolvea. Tässä yhtälössä hän laskee itsensä kolmanneksi sukupolveksi. Anna Takanen eli lapsuutensa oudossa välitilassa. Hän oli syntynyt Ruotsissa ja puhui ruotsia, mutta sukunimensä vuoksi hänet luokiteltiin suomalaiseksi. Koulussa häntä kiusattiin juuri suomalaisuutensa takia...

Loma! Ja dekkarit...

Ensimmäinen lomaviikko on nyt takana mutta kolme vielä edessä. Ja ilmatkin näyttävät alkavan lämmetä joten tunnelma on korkealla! Lomatunnelmaani kuuluvat myös dekkarit. En niitä yleensä lue kovin paljon koska nykydekkarit ovat mielestäni selkeästi raaistuneet. Muutos tapahtui kai Stieg Larssonin Millenium-sarjan myötä, jonka jälkeen monet keksivät tämän modernin version Klondikesta ja mahdollisuuden tehdä rahaa. Psykologiset trillerit ovat kuitenkin mieleistäni jännityskirjallisuutta ja muistelen edelleen lämmöllä viime kesän huippujännää lukukokemusta, Gillian Flynnin  Kiltti tyttö  -trilleriä. Joten kun näin tämän A.J. Finnin Nainen ikkunassa -kirjan seistä töröttävän kirjakaupan eniten myyvien kirjojen ykkösenä ja kannessa vieläpä Flynnin suositus "Amazing!" niin se oli siinä. No, se "Amazing" oli ehkä hiukan liioiteltua ja Flynnin nimen käyttäminen markkinoinnissa aika lailla harhaanjohtavaa. Yhteistä kirjoille oli toki mieleltään  enemmän tai vähemmän...

Onnea Viron kirjallisuus 500 vuotta! - Klassikkohaaste #20

  Tämänkertaisen klassikkohaasteen omistan Viron kirjallisuudelle. Ja ajankohta sopii täydellisesti, sillä eilen - kirjailija A.H. Tammsaaren syntymäpäivänä 30. tammikuuta - Virossa juhlittiin jälleen virolaisen kirjallisuuden päivää . Tällä kertaa päivästä tuli erityisen juhlallinen, sillä se oli samalla lähtölaukaus virolaisen kirjallisuuden juhlavuodelle . Tänä vuonna on nimittäin kulunut tasan 500 vuotta siitä kun ensimmäinen vironkielinen kirja ilmestyi. Lämpimät onnittelut siis kaikille virolaisille!  Kirjallisuuden arvostus on Virossa ollut käsittääkseni aina korkealla. "Oma kieli, oma mieli" oli elintärkeä motto neuvostovuosien aikana. Eikä kai ollut sattumaa, että uudelleen itsenäistyneen Viron ensimmäiseksi presidentiksi valittiin juuri kirjailija Lennart Meri. Maan oman kielen ja kulttuurin esille nostaminen oli presidentin tärkeimpiä tehtäviä kun entisen suurvallan raunioista rakennettiin uusi itsenäinen Viro. Meri on kuvannut kieltä "vahvaksi hirsitaloksi...

Tornionlaaksosta kajahtaa!

"Kronikka köyhästä suomalaisperheestä" (Expressen), "Nina Wähä kirjoittaa hauskasti helvetillisestä pimeydestä" (Dagens Nyheter), "Perheromaani joka muuttuu dekkariksi..." (Aftonbladet). Koko vuoden olen lukenut näitä ylistäviä lausuntoja alkuvuodesta ilmestyneestä Nina Wähän romaanista "Testamente" mutta olen tuntenut vastahakoisuutta tarttua kirjaan. Taasko yksi kuvaus suomalaisesta kurjuudesta, alkoholismista, väkivallasta? Miksi ruotsalaiset rakastavat näitä kuvauksia köyhistä suomalaisperheistä? Susanna Alakosken Sikalat, Eija Hetekivi Olssonin Ingenbarnsland... Mutta lokakuussa julkistettu August-palkintoehdokkuus mursi vastarintani. Pakkohan tämä on nyt lukea! Tosin kirja ei ole dekkari eikä edes kovin hauska, paitsi jos pitää pitää anttituurimaisesta huumorista. Mutta hurja tarina, sitä tämä on! Jo alkusivuilla huomaan olevani keskellä tornionlaaksolaista ihmissuhdehässäkkää. Kirjailija on ystävällisesti listannut tarinan henki...