Siirry pääsisältöön

Kirjabloggaajien joulukalenteri 2021 - luukku 12

 


Koronajoulu numero kaksi... odotukset ovat jo huomattavasti realistisemmat kuin vuosi sitten, jolloin yritin simuloida "oikeaa" joulua niin pitkälti kuin mahdollista. Nyt mennään kohti joulua matalalla profiililla sillä jos jotain opin viime joulusta niin juuri sen, että joulu tulee - koronasta huolimatta.

Eniten tässä pandemia-ajassa on harmittanut se,  että kohtaamiset muiden ihmisten kanssa ovat olleet niin vähissä. Suorastaan janoan uusia ihmisiä elämääni!

Kirjat ovat - tässäkin - ongelmassa tulleet avukseni. Olen tänä vuona saanut kävelylenkeilleni  seurakseni muutaman merkittävän naisen, joiden elämäkertoja olen kuunnellut. He ovat kaikki yllättäneet minut tavalla tai toisella ja jokainen heistä on jäänyt mieleeni pitkäksi aikaa. Lienee siis paikallaan lähettää heille pienet joulutervehdykset!


Dear Demi,

Olen monen monta kertaa miettinyt mitä sinulle nyt mahtaa kuulua, mutta uskon että voit hyvin. Näin ainakin kirjasi loppu antaa uskoa. Olit yksi parhaista kävelyseuralaisistani, ehkä juuri sen vuoksi että luit itse tarinasi. Kerroit elämäntarinasi niin sydäntäkouristavalla tavalla, että jouduin välillä pitämään jopa taukoa. Elämäsi on ollut todellakin kaikkea laidasta laitaan! Mutta ennen kaikkea kirjasi antaa uskoa ja lohdutusta. Muutos on mahdollinen, mutta sen pitää lähteä omasta sisimmästä. Juuri siksi tarinasi on suuri lahja, kiitos siitä! 

Merry Xmas sinulle ja perheellesi!


Voi Kirsti,

Eihän sinun vielä pitänyt lähteä, sinunhan piti elää ainakin satavuotiaaksi! Mitä me nyt teemme kun pyörremyrsky nimeltä Kirsti Paakkanen has left the building?! Kuuntelin sinusta tehdyn elämäkerran vasta nyt kun lähdit ja se pisti ajatukset liikkeelle. Olen saanut itseni jo muutaman kerran kiinni ajatuksesta, että "kannattaako tämä, olenhan jo yli 50". Mutta mitä tekee Kirsti! Ostaa päräyttää Ranskan talonsa kun on 78 ja tekee ison remontin Westendin talossaan kun on 90! Puhumattakaan siitä, että Marimekon ostaessasi olit 62-vuotias! Nolottaa siis nämä omat epäilyni, tottakai voin tehdä mitä haluan, missä iässä vain! Tätä sinun jättämääsi perintöä lupaan viedä eteenpäin ja yritän osaltani olla myös roolimalli nuoremmille naisille. 

Kiitos kaikesta, Kirsti!


Hyvä Kaari, 

Aivan ensimmäiseksi anteeksipyyntöni: olin yksi heistä, jotka pitivät tuotantoasi "viihdekirjallisuutena", siis juuri siinä alentuvassa sävyssä. Kunnes kuuntelin elämäsi tarinan ja tajusin, että samanlaisia ammattilaisia ei monia tästä maasta löytyne. Tahdonvoimasi ja periksiantamattomuutesi inspiroivat! Lisäksi olet jotenkin vain niin cool - otat asiat sellaisina kuin ne eteesi tulevat etkä tunnu turhista hätkähtävän. Arvaan, että sait tämän perusluottamuksen elämään jo lapsuudenperheeltäsi. Ja sitten elämääsi astui Kai Linnilä, jonka kanssa rakensitte yhden hienoimmista liitoista, joista olen koskaan saanut lukea. Jo senkin takia elämäkertasi oli liikuttavaa luettavaa. Onneksi olet erittäin aktiivinen facebookissa, jossa sinua myös seuraan. Tuokiokuvasi Somerniemen valtakunnastasi ovat aina helmiä!

Rauhaisaa joulua Somerniemelle!


Liebe Angela,

Nyt on kieltämättä tyhjä olo, kun Mutter Europa poistuu näyttämöltä. Olet ollut esikuva ja inspiraation lähde minulle ja monille muille naisille - kehen me nyt käännämme katseemme? Suorapuheisuudessasi ja arkipäiväisessä mutkattomuudessasi olet ollut meille keski-ikäisille naisille kuin oma suojeluspyhimys. Wir schaffen das!  Kirjasi luettuani ymmärrän, että juuri vahva sisäinen kompassisi on saanut sinut huokumaan itsevarmuutta ja rauhallisuutta. Taustasi papin tyttärenä ja "ossiena" eli Itä-Saksan kasvattina oli kieltämättä outo yhdistelmä kun astuit yhdistyneen Saksan politiikan palvelukseen. Jo pelkästään pukeutumisesi aiheutti huomiota. Eihän Itä-Saksassa ollut edes ollut mitään erityistä pukeutumiskulttuuria, joten jouduit opettelemaan kaiken alusta. Harmittelit sitä, miten miehet voivat esiintyä samassa puvussa päivän toisensa perään kun taas naisilta odotetaan jatkuvasti eleganttia olemusta ja uusia asuja. Pragmaattisena ihmisenä ratkaisit ongelman ostamalla kaapin täyteen erivärisiä jakkupukuja ja niillä sait arvostelijoiden suut suppuun. Puheet ulkoasustasi loppuivat ja pystyit keskittymään itse asiaan. Ylipäänsä olet pitänyt oven yksityiselämääsi tiukasti suljettuna - työ puhukoon puolestaan. Ja sitä se on todella tehnyt!

Danke für alles und Frohe Weihnachten!

**

Tämä kirjoitus on osa Kirjabloggaajien perinteistä joulukalenteria. Eilen Mai kertoi Kirjasähkökäyrä-blogissa Astrid Lindgrenin joulusta ja huomenna luukku avautuu Pirittan Kirjarouvan elämää -blogissa.

**

Leppoisaa joulunodotusta ja vinkkinä vielä, että hyvä elämäkerta on lyömätön lahja!

Demi Moore: Inside Out - A memoir (Harper Perennial 2020)

Ulla-Maija Paavilainen: Suurin niistä on rakkaus (Otava 2021)

Anna-Liisa Haavikko: Kaari (Siltala 2021)

Kati Marton: Merkel (WSOY 2021)

Kommentit

  1. Kiitos kivasta luukusta! Elämäkertoja on mukava lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anki, kun kävit lukemassa! Elämäkerrat ovat kyllä parhaita ja varsinkin äänikirjoina.

      Poista
  2. Kiva lähestymistapa kirjabloggaajien joulukalenteriin. Paakkasen ja Utrion elämäkerrat olen kuunnellut. Kunnioitettavia naisia molemmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Riitta! Utrion elämäkerta oli oikea knock-out, en ole vieläkään oikein toipunut siitä. En ollut yksinkertaisesti tajunnut minkälainen voimanainen hänessä piilee!

      Poista
  3. Utrion elämäkerran olen lukenut - vaikuttava kirja. Muutkin esittelemäsi kiinnostavat, varsinkin Merkel. Hyvää joulun odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää joulun odotusta myös sinulle, Margit! Merkeliä voin todella suositella, se kertoo myös paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia Saksan historiasta.

      Poista
  4. Onpa ihana luukku ja upea valikoima elämäkertoja! Demi on lukematta, Paakkasen ja Utrion tarinat olen lukenut ja Merkel on kesken.

    Mukavaa joulunodotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jonna kun kävit lukemassa ja hyvää joulunodotusta myös sinulle!

      Poista
  5. Elämäkertoja on mahtava lukea. Kun ikää tuli, alkoi elämäkertojen lukeminen kiinnostaa tosi paljon, aiemmin äitini luki niitä ja kertoi aina innolla sisällöstä mm. Liekehtivästä liekinvarresta. Olet koonnut mainion kattauksen elämäkertoja esille, kirjoja, joista on ollut sinulle iloa, kun olet tutustunut heihin. Korona-aikana kirjoista ja lukemisesta on suuri ilo.
    Kaari Utrion teokset kuuluivat nuoruudessa lempilukemistooni, sillä hän kirjoitti naisten historiaa esille mahtavalla tyylillä. Blogista löytyy ainakin pari Utrion teosta. Kaarin elämäkerta kuuluu siis ehdottomasti lukulistalleni.
    Mukavaa joulun odotusta Mari :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnistan todellakin tämän, että oman iän karttumisen myötä elämäkerrat ovat alkaneet kiinnostaa enemmän ja enemmän :) Utrion romaaneja en ole vielä ehtinyt lukea, käynkin katsomassa vinkkejä blogistasi!

      Mukavaa joulunodotusta myös sinulle, Mai!

      Poista
  6. Kiitos lämpimistä kirjeistäsi kiinnostaville naisille!
    Toivotan joulumieltä ja hyviä lukemisia edelleen.

    VastaaPoista
  7. Kiva idea luukussasi! Mukavaa joulun odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun kävit lukemassa, Piritta! Leppoisaa joulun odotusta myös sinulle!

      Poista
  8. Olipa mukava käydä taas lukemassa blogiasi! (Blogien lukeminen on jäänyt tänä vuonna vähemmälle, kun on ollut kiireisempää kuin ennen.) On kyllä totta, että näiltä naisilta voi oppia paljon, ja elämäkertojen lukeminen yleensäkin on mielenkiintoista. Ja minäkin suhtauduin Kaari Utrioon nuorempana vähättelevästi, kunnes tajusin miten taitava hän on. Demi Mooreen on vähän samanlainen asenne, mutta siinäkin olen varmasti väärässä. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kävit taas kylässä 😊

      Demi oli ehkä näistä neljästä se suurin yllättäjä! Hän on käynyt pitkän sisäisen matkan ja kirjoittaa elämästään raa'an rehellisesti. Mutta hän ei pelkästään kerro ongelmistaan vaan menee myös syvemmälle ongelmien syihin. Lisäksi hän on itse lukenut äänikirjan nauhalle joten kirjan kuuntelusta tulee todella intiimi kokemus. Suosittelen lämpimästi! (Ps. Ja sitten siellä on tietysti myös vähän Hollywood-juoruja 🤭)

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rakas vihattu lähiöni

Kun aikoinaan muutimme mieheni kanssa yhteen ei vaihtoehtoja ollut kovinkaan monta. Jotta Tukholmassa saisi vuokra-asunnon on jonossa oltava, alueesta riippuen, 5-25 vuotta. Miehelläni oli vuokrakaksio mutta todennäköisyys, että joku haluaisi vaihtaa isomman asuntonsa pienempään tuntui aika olemattomalta. Niinpä lähdimme etsimään kotia yhdessä pankin kanssa. Mielessämme oli heti alue, jolla olimme käyneet monta kertaa kylässä ystäviemme rivitaloasunnossa. Asunnot olivat tilavia ja lähellä oli paljon metsää ja vettä. Ja kuinka ollakaan, unelmakotimme löytyi nopeasti! Muutimme syksyllä 2006 ja kotiuduimme nopeasti. Alue on luonnonkaunista ja naapurusto hauskasti monikulttuurista. Ainoa ongelma on se, että asumme "pahamaineisessa" tukholmalaislähiössä. Meille aikuisille siitä oli lähinnä vain hyötyä sillä asunnot olivat noin miljoona kruunua edullisempia kuin muilla alueilla. Mutta miehen teinityttäret huomasivat pian, että keskustassa asuvia kavereita oli vaikea saada ky...

Rouva C, oletan?

Aivan ensimmäiseksi tämän lukijan piti päivittää sisäinen kuvansa Minna Canthista. Tiedättehän sen kuvan, jossa Canth istuu musta hattu päässä, suu viivana ja silmissä väsynyt katse. Sen, jossa Canth näyttää jo vanhukselta paitsi että hän ei ollut vanhus eikä koskaan edes yltänyt siihen ikään. Minna Canth kuoli vain 53-vuotiaana! Mutta seitsemän lasta, puolison varhainen kuolema ja taloushuolet olivat vanhentaneet Minnaa auttamattomasti. Minna Rytisalon Minna on nuori tyttö, opettajaseminaarilainen, kihlattu ja sittemmin aviovaimo. Vaimo, josta Ferdinand-puoliso salaa toivoo, että tämä olisi vähän enemmän kuin muut, "tasainen, vähempään tyytyvä". Mutta olihan hän kuitenkin alunperin rakastunut juuri Minnan temperamentiin, älykkyyteen ja nokkeluuteen. "Minä en ole vaimoni vartija", toteaa Ferdinand ja Rytisalo kuvaakin Canthien avioliiton harvinaisen lämpimänä - eikä pelkästään tuon ajan mittapuun mukaan. Rytisalon romaanissa kuvataan hyvin 1800-luvun asennei...

Kevätsukkahousut jalassa matkaan monikielisyyden maailmoihin

  Mielessäni on pyörinyt viime päivinä Sinikka Nopolan pistämätön kirjan nimi "Tervehdin teitä kevätsukkahousuilla". En ole kyseistä kirjaa (vielä) lukenut, mutta tuo nimi on jäänyt mieleen. Siinä on jotain niin herkullisen suomalaista absurdia huumoria ja sanaleikittelyä. Ja joudun kerta kerran jälkeen toteamaan, että vaikka kuinka opiskelen näitä muita kieliäni ja vaikka pystyn niillä työhommatkin ihan asiallisesti hoitamaan, niin tätä oman kielen tuntua en niihin saa.  Se ei saa kuitenkaan lannistaa vieraiden kielten opiskelua, päinvastoin! Ihmettelyä riittää niissä muissakin kielissä, kuten nyt tässä minulle tällä hetkellä ajankohtaisessa saksan kielessä. Uudet kielet opastavat yllätyksellisille tutkimusmatkoille uusiin maailmoihin. Kuten edellisessä postauksessani mainitsin, nyt ei lueta kirjoja vaan kirjoitetaan lopputyötä. Tämä kevät menee monikielisyyden teorioiden parissa. Tutkielman runko on jo valmis, nyt pistetään paloja paikoilleen.  Ja täytyy sanoa, että tu...

Klassikkohaaste #14: Antti Jalava – Asfalttikukka

  Vaikka Ruotsissa asuu meitä suomentaustaisia n. 7% väestöstä, näkyy se yllättävän vähän ruotsalaisessa kirjallisuuskentässä. Itse asiassa vain kolme kirjaa on onnistunut herättämään ruotsalaismedian mielenkiinnon. Susanna Alakosken Svinalängorna (suomennettuna ’Sikalat’) ilmestyi 2006, jolloin se voitti Ruotsin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, August-palkinnon ja kirjasta tehtiin myös elokuva muutamaa vuotta myöhemmin. Eija Hetekivi Olsson julkaisi 2011 esikoisromaaninsa ’Ingenbarnsland’, jossa hän kuvaa suomalaissiirtolaisten elämää Göteborgissa. Kirja oli August-palkintoehdokkaana ja se on myöhemmin kasvanut trilogiaksi. Mutta suomalaisen siirtolaiskirjallisuuden pioneeri oli Antti Jalava (1949-2021), jolta vuonna 1980 ilmestyi paljon puhuttu romaani ’Asfaltblomman’ (suom. Pentti Saarikoski ’Asfalttikukka’). Kirja ei ollut kuitenkaan Jalavan esikoisteos, hän oli aikaisemmin kirjoittanut kirjat ’Matti’ ja ’Jag har inte bett att få komma’. Etsin oman aamulehteni Dagens...

Kun Suomen lapset lähtivät Ruotsiin - Anna Takanen: Sinä olet suruni

Tänään 15. joulukuuta on kulunut 80 vuotta ensimmäisen suomalaisia sotalapsia Tukholmaan kuljettaneen laivan lähdöstä. Ruotsiin lähti kaikkiaan sotaa pakoon  noin 70 000 lasta ja melkein neljäsosa heistä jäi palaamatta. Näihin lukuihin  mahtuu traagisia tarinoita, joita on kipuiltu sekä Suomessa että täällä Ruotsissa. Eikä asiasta ole sen kummemmin puhuttu, kummassakaan maassa. Yksi Ruotsiin jääneistä lapsista oli Anna Takasen Timo-isä, jonka tarinan Takanen on nyt kirjoittanut kirjaksi "Sörjen som blev". Mutta kirja ei ole pelkästään sotalapsen tarina sillä 80 vuoden takainen tragedia vaikuttaa monen perheen elämään edelleen. Takanen sanoo, että sotalapsen traumasta selviämiseen menee neljä sukupolvea. Tässä yhtälössä hän laskee itsensä kolmanneksi sukupolveksi. Anna Takanen eli lapsuutensa oudossa välitilassa. Hän oli syntynyt Ruotsissa ja puhui ruotsia, mutta sukunimensä vuoksi hänet luokiteltiin suomalaiseksi. Koulussa häntä kiusattiin juuri suomalaisuutensa takia...