Viime postaukseni
lopussa mietin mihin mahdan päätyä seuraavan kirjan myötä. No, pääsin
hengailemaan mielenterveytensä kanssa kamppailevan nuoren naisen kanssa DDR:n
ajan Leipzigiin! Kirja on saksalaisen Angelika Klüssendorfin omaelämäpohjaisen
trilogian keskimmäinen osa, jossa sarjan keskushenkilö April elää nuoruusvuosiaan.
Harmittavasti
sarjan ensimmäistä ja kolmatta osaa ei löydy lähikirjastoni kokoelmista ja ”ison
kirkon” kirjastoon pääsen vasta kun tämä koronahässäkkä hellittää. Mutta tämän
toisen osan voi lukea myös itsenäisenä tarinana, sillä kirjailija tekee nopeita
vilkaisuja taaksepäin Aprilin lapsuuteen ja tämän vanhempien kyvyttömyyteen
toimia tytön huoltajina. Lisäksi pystyin onneksi muiden kirjan lukeneiden avulla
muodostamaan nopean kuvan siitä mitä kirjan ensimmäisessä osassa on tapahtunut,
hyvänä apuna tässä oli esimerkiksi Kiiltomato.
April on juuri ”kasvanut
ulos” lastenkodista ja hänelle osoitetaan asunto erään vanhan rouvan
alivuokralaisena. Lisäksi viranomaiset järjestävät hänelle työpaikan
toimistotyöntekijänä. April itse lähinnä ajelehtii paikasta toiseen, tapaa
ihmisiä, jotka ovat kukin omalla tavallaan rikkinäisiä. Hän joutuu jossain
vaiheessa mielisairaalaan - tai pikemminkin
”pääsee”, sillä sairausjakso antaa hänelle hyvän syyn olla pois vihaamastaan
toimistotyöstä. Sairaalajakson jälkeen Aprilille järjestyy uusi työpaikka, sekin
lähinnä pseudotyötä, tällä kertaa museosta. April kiinnostuu filosofisesta
kirjallisuudesta ja kirjoittaa itsekin. Kaiken tämän ohessa tapahtuu kaksi
Aprilin elämää mullistavaa tapahtumaa – hän saa lapsen ja myöhemmin luvan
matkustaa lapsen isän kanssa länteen, pois DDR:stä.
Tässä siis kirjan
ulkoiset tapahtumat. Kirjan tärkein taso kohdistuu kuitenkin Aprilin sisäiseen
maailmaan ja kehitykseen, jonka hän käy läpi. April etsii kiinnekohtaa ja
löytääkin tilapäisiä sellaisia, kunnes kyseinen henkilö syystä tai toisesta
poistuu paikalta. Hän etsii hapuillen keinoa ilmaista sisintään ja lopulta
kirjoittaminen on se keino. Ja vaikka lukijana olenkin enemmän kuin ärsyyntynyt
naisen kyvyttömyydestä ottaa elämä hallintaansa niin ymmärrän, että tässä on
nyt kyse jostain suuremmasta. Selviytymistarinasta kenties, jonka lopputulosta juuri
luen.
Klüssendorfin
teksti hämmensi minua. Kirjailija kirjoittaa Aprilin elämästä melko
fragmentaarisesti ja kylmäkiskoisesti. Myötätuntoa ei kirjailijalta heru mutta
ei myöskään tuomitsevaa asennetta. Hän yksinkertaisesti raportoi elämänkulkua
ja Aprilin ajatuksia. Silti April jää kummittelemaan mieleeni sillä ymmärrän
hänen olevan lapsuudenkokemuksiensa myötä syvästi traumatisoitunut. Tämän takia
suosittelenkin lukemaan ensin trilogian ensimmäisen osan, joka on ilmestynyt
myös suomeksi nimellä ”Tyttö” (Das Mädchen, 2011). Tämä jatko-osa on lukukokemuksena
varmasti sen jälkeen armollisempi, sekä lukijaa että Aprilia kohtaan.
Vaikka kirjan
kaksi ensimmäistä osaa tapahtuvat DDR:ssä niin mitään ”ostalgiaa” ei ole
tarjolla. DDR on ainakin tässä toisessa osassa häivytetty taustalle, vaikkakin
se muodostaa selkeän kulissin Aprilin elämälle. Jossain vilahtaa Erich
Honeckerin muotokuva ja Stasi on luonnollinen osa arkielämää mutta Aprilille
itselleen nämä puitteet ovat todellakin vain kulissi. Kulissit selkiytyvätkin tarkemmin
vasta kun April saapuu Länsi-Berliiniin. Yhtäkkiä ympärillä on valoja, värejä,
asunnottomia… April havainnoi kaiken sen, mikä puuttui tasaisen harmaasta
DDR:stä.
En tällä kertaa
analysoi tätä kirjaa tämän pidemmälle vaan hankin ensin käsiini sarjan muut
osat. Klüssendorf on saanut kirjoistaan ylistävää palautetta ja
kirjallisuuspalkintojakin kotimaassaan Saksassa ja vuonna 2018 ilmestyi sarjan
kolmas osa, Jahre später, jossa kuvataan Aprilin avioliittoa. Klüssendorf on
ehdottomasti tutustumisen arvoinen kirjailija vaikkakaan ei mikään helppo
kirjailija tutustua!
**
Angelika Klüssendorf: April
Ruotsiksi kääntänyt Jörn Lindskog
Bokförlaget Thoren & Lindskog 2017
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!