Siirry pääsisältöön

Michelle Obama: Becoming


Kun Barack Obama valittiin presidentiksi 2008 olin innoissani. En niinkään ajatellut sitä, että hän oli ensimmäinen tummaihoinen virkaan valittu. Näin Barack ja Michelle Obamassa ennen kaikkea ikätoverini, suhteellisen vaatimattomista kotioloista maailmalle ponnistaneen ja koulutuksen voimaan uskovan "tavallisen" pariskunnan. Säästin Dagens Nyheterin numeron, jonka kannessa Obaman perhe vilkutti iloisina, muistona päivästä jolloin saimme kokea uuden poliittisen aikakauden synnyn.

Näin juhlallisesti todella ajattelin enkä voinut kuvitellakaan, että kahdeksan vuoden kuluttua olisimmekin sitten jo aivan toisenlaisen aikakauden alussa. Avasin myös tämän Michelle Obaman kirjan hyvin juhlallisella mielellä. Michelle on ollut esikuvani kaikki nämä vuodet ja muistan erityisesti hänen sanansa kun seuraavan presidentin ala-arvoinen käytös järkytti. "When they go low, we go high."

Olen jo kirjan ensi sivuilta otettu siitä miten sujuvasti Obama kirjoittaa. Elämäntarina ja lapsuudenvuodet tuntuvat tasapainoisilta, ongelmista huolimatta. Tarina tuntuu välillä vähän liiankin siloitetulta mutta toisaalta Obama kertoi tarinansa lukemattomia kertoja kampanjoidessaan miehensä kanssa ja ymmärrän, että hän on ehtinyt pureksia kaikki näkökulmat moneen kertaan.

Kertojana Obama on kuitenkin avoin ja kertoo muitta mutkitta isänsä sairaudesta, keskenmenoistaan ja avioliittoneuvojalla käynneistään. Mutta Obama liittää aina oman tarinansa osaksi suurempaa yhteiskunnallista tarinaa ja niinpä kirja on myös hyvin poliittinen. Tämä tulee erityisesti esille kun Obama puhuu elämänmatkastaan naisena ja nimenomaan mustana, työssäkäyvänä naisena.

In general, I felt as if I couldn't win, that no amount of faith or hard work would push me past my detractors and their attempts to invalidate me. I was female, black, and strong, which to certain people, maintaining a certain mind-set, translated only to "angry". It was another damaging cliché, one that's been forever used to sweep minority women to the perimeter of every room.

Hauskin osuus on tietysti se, jossa Obama kertoo perheensä elämästä Valkoisessa talossa. Enpä ollut tullut ajatelleksi sitäkään, että vaikka talon vuokra kuuluu työsuhde-etuihin niin perheen omat kulut tulee maksaa presidentin omasta kukkarosta, vessapaperia myöten. Michelle oppiikin pian kantapään kautta, että jos Barack kehuu päivällisellä jotain herkkua niin keittiö tekee sitä mielellään uudestaan, kustannuksista huolimatta, mikä näkyy kuukauden lopussa perheelle koituvasta laskusta.

Surkuhupaisa tarina on myös se, kuinka Barack vie Michellensä ulos syömään ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. Michelle tuntee huonoa omaatuntoa kun yhden deitti-illan takia poliisi sulkee useita katuja heidän reittinsä varrelta, ravintolassa muut asiakkaat taputtavat heidät nähdessään ja myöhemmin teatterissa kaikki joutuvat jonottamaan metallinpaljastimien läpi mennessään. Kaiken huipuksi vastapuolueen edustajat nostavat metakan ja elämöivät siitä kuinka suuret kustannukset yhteiskunnalle tästä illasta koitui.

Suuri muutos perheelle on kuitenkin se, että ensimmäistä kertaa moneen vuoteen he tapaavat Barackin päivittäin kun hän tulee illalla säännöllisesti klo 18.30 perheen yhteiselle päivälliselle. Barackin senaatinedustajavuosina perhe asui työviikot erillään eri kaupungeissa mutta nyt, kuten Michelle asian ilmaisee, he saavat asua "kaupan yläkerrassa". Perhe yrittää elää niin normaalia perhe-elämää kuin mahdollista, perässä kulkevista Secret Service -työntekijöistä huolimatta.

Hienoisesta ulkokultaisuudestaan huolimatta tämä kirja oli todella liikuttava ja vaikuttava lukukokemus. Olen entistä suurempi Michellen ihailija ja todella otettu siitä, miten vilpitön ja aito hän tuntuu olevan. Sain myös hieman yllättäen vertaistukea oman avioliittoni haasteisiin. Itseni lailla myös Michelle valittaa miehensä tapaa olla aina myöhässä ja jättää laukkunsa keskelle eteistä. I feel you, girl!

Matka jatkuu ja kuten Michelle Obama kirjassaan niin selvästi osoittaa, se matka joka loppupeleissä vaikuttaa eniten on matka parempaan itsetuntemukseen.

For me, becoming isn't about arriving somewhere or achieving a certain aim. I see it instead as forward motion, a means of evolving, a way to reach continuously toward a better self. The journey doesn't end.

**
Michelle Obama: Becoming
(Minun tarinani)
Crown 2018

Helmet-lukuhaaste: 10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja

Kommentit

  1. Olen lukenut Barack Obaman Unelmia isältäni, jossa selviää, mistä Barack ponnisti. Arvostan häntä ja Michelleä, ja joskus luen vielä tämänkin. Obama tavallaan ja tahtomattaan raivasi tietä Trumpille. USA:n järjestelmä on onnistunut pitämään suurimmat ylilyönnit aisoissa, mutta mahdollista on Trumpin toinen kausi. Ongelma oli myös se, että Clintonin perheen kolmatta kautta ei haluttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota Barack Obaman kirjaa en olekaan vielä lukenut. Michelle kertoo kirjan kirjoitusvaiheesta, Barack yliarvioi ajankäyttönsä eikä saanut kirjaa valmiiksi määräpäivään mennessä. Ensimmäinen kustantaja vetäytyi mutta kirja ilmestyi myöhemmin toisen kustantajan kanssa. /Mari

      Poista
  2. Kiva, kun sinäkin tykkäsit tästä kirjasta. Minullekin tämä oli erittäin hyvä lukukokemus. Kirjassa on niin paljon hyvää, yhteiskunnallista ja henkilökohtaista. Kaikki vielä niin hyvin kirjoitettuna. Mukavaa alkavaa toukokuuta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen oikea Michelle-fani, joten tämä kirja oli oikea nautinto lukea! Kiitos, hyvää toukokuun alkua myös sinulle, Anneli! /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pieni kirjakimara ja bonuksena ruotsinsuomalainen kirjakohu

Tukholmassa on nyt alkanut hanamin aika! Kävin eilen pyörähtämässä Kungsträdgårdenin kautta ja näpsäisemässä muutaman kuvan, minkä nyt siltä ihmismassalta pystyin. Ja aina edelleen tulee mieleen kevät 2020, jolloin sai kävellä lähes yksinään kukkivien kirsikkapuiden alla. Korona-nostalgiaa... It is important to be on the alert for "the decisive moment", says the man next to me who is talking to his date. I agree. The only difference is that he is talking about twentieth-century photography and I am talking about twenty-first-century everything. Yllä oleva ajatus on amerikkalaisen  Jenny Offillin kirjasta 'Weather'  (Ilmastoja) ja se kuvaakin hyvin kirjan hermostunutta tunnelmaa. Tätä kirjaa olin jo palauttamassa lukemattomana kirjastoon, mutta satuin selailemaan sitä muutaman sivun verran ja yhtäkkiä tunsin, että juuri tällaista kirjaa tarvitsin, juuri nyt. Sirpaleinen ja tajunnanvirtamainen teksti oli kuin lepokoti aivoille, jotka on viime viikkoina työstäneet sa...

Miten voikin kirja mennä näin ihon alle!

  Alku oli todella lupaava. Tapasin kirjailijan paikallisen kirjastomme joulukuussa 2022 järjestämässä Antti Jalava  -illassa. jossa kirjailija kertoi olevansa suuri Suomen ystävä ja kirjoittaneensa juuri oman versionsa Aleksi Kiven "Seitsemästä veljeksestä". Mielenkiintoista! Ja kun kirjapiirini ehdotti nyt tätä kirjaa luettavaksemme, innostuin tietysti välittömästi.  Mutta mitä tapahtuikaan... Aloitin lukemisen innolla, mutta jo ensimmäisten sivujen jälkeen alkoi sisälläni kiehua. Miten kukaan jaksaa tällaista lukea? Raakaa kieltä, seksuaalista väkivaltaa, juopottelua, nälkää, sairautta... Vastenmielinen kirja! Aina tämä iänikuinen suomalaisten juopottelu ja väkivalta. Olen asunut Tukholmassa pian jo neljännesvuosisadan ja toiminut koko sen ajan kunniallisena toimihenkilönaisena. Osallistunut järjestötoimintaan, liittynyt kirkkokuoroon, maksanut veroni... Eikö minun tekemisilläni ole sitten mitään merkitystä? Edelleen vain ne samat Slussenin sissit näköjään hallits...

Kevätsukkahousut jalassa matkaan monikielisyyden maailmoihin

  Mielessäni on pyörinyt viime päivinä Sinikka Nopolan pistämätön kirjan nimi "Tervehdin teitä kevätsukkahousuilla". En ole kyseistä kirjaa (vielä) lukenut, mutta tuo nimi on jäänyt mieleen. Siinä on jotain niin herkullisen suomalaista absurdia huumoria ja sanaleikittelyä. Ja joudun kerta kerran jälkeen toteamaan, että vaikka kuinka opiskelen näitä muita kieliäni ja vaikka pystyn niillä työhommatkin ihan asiallisesti hoitamaan, niin tätä oman kielen tuntua en niihin saa.  Se ei saa kuitenkaan lannistaa vieraiden kielten opiskelua, päinvastoin! Ihmettelyä riittää niissä muissakin kielissä, kuten nyt tässä minulle tällä hetkellä ajankohtaisessa saksan kielessä. Uudet kielet opastavat yllätyksellisille tutkimusmatkoille uusiin maailmoihin. Kuten edellisessä postauksessani mainitsin, nyt ei lueta kirjoja vaan kirjoitetaan lopputyötä. Tämä kevät menee monikielisyyden teorioiden parissa. Tutkielman runko on jo valmis, nyt pistetään paloja paikoilleen.  Ja täytyy sanoa, että tu...

Vielä muutama kirjalupaus!

  Tämä viikko on mennyt vielä uuden vuoden tunnelmissa. En ole mitään kummempia lupauksia mennyt tekemään, mutta totta kai tuleva mietityttää. Ja myös tämän kirjablogini tuleva vuosi! Innostuin Kartanon kruunaamaton lukija -blogin vuosikatsauksesta , Elegia on nimittäin ehtinyt lukea viime vuoden aikana kirjoja peräti 21 eri maasta! Pakkohan se oli tarkistaa myös oma tilanne.  20: Ruotsi 18: Suomi 7: USA 5: Iso-Britannia 5: Saksa 4: Norja 2: Irlanti 1: Tanska, Viro, Espanja Ylsin siis kymmeneen maahan, mikä on yllättävän hyvä tulos mutta kun listaa katsoo niin huomaa, että aika tutuilla alueilla liikun. Suurimman määrän kirjoja luin tietysti näistä kahdesta kotimaastani, Ruotsista ja Suomesta. Mutta mitäpä jos pistäisin tämän kaksi kertaa paremmaksi eli tänä vuonna lukisinkin kirjoja 20 eri maasta! Ja joku vieraampikin maa siellä saisi mielellään olla. Toinen ajatukseni alkavaa vuotta ajatellen on, etten enää välttämättä haluaisi kirjoittaa kirjakohtaisia postauksia vaan sen s...

Kun uusi kieli aukenee, avautuu myös uusi kirjamaailma

  Olen juuri lukenut ensimmäisen saksankielisen romaanini! Viimeiset kahdeksan kuukautta olen treenannut lukiosaksaani ihan tosissani kun olen opiskellut saksaa internetin välityksellä koronakeväästä lähtien. Ja yhtäkkiä tuntuu siltä, että koodi aukeaa! Sanat alkavat sisältää merkityksiä ja verbit löytävät oikean paikkansa. Tämän merkkipaalun myötä kirjavalikoimani laajenee neljään kieleen -   suomen, ruotsin ja englannin lisäksi. Mutta mistä löytää mielenkiintoista saksankielistä luettavaa? Kirjaston valikoimat ovat pienet, joten joudun (itselleni asettamastani kirjaostokiellosta huolimatta) tilaamaan kirjoja nettikirjakaupoista. Olen kysellyt kirjavinkkejä molemmilta saksankielenopettajiltani, mutta toinen heistä vannoo Patricia Highsmithin nimeen ja toinen ei opiskeluiltaan juuri ehdi lukea, joten sieltä ei ole apua luvassa. Sosiaalisesta mediasta löysin sattumalta saksalaisen kirjapiirin, ’Der Leseclub’, jossa luetaan ajankohtaista kirjallisuutta, myös käännöskirjallis...