Siirry pääsisältöön

Ilmastoahdistusta for dummies - Malena Ernman: Scener ur hjärtat (2018)


Ruotsin vaalien alla yksi eniten mediahuomiota saanut henkilö oli 15-vuotias Greta Thunberg, joka istui kolme viikkoa koululakossa eduskuntatalon edustalla. Greta halusi lakollaan herättää keskustelua ilmastonmuutoksesta ja siitä, kuinka vähän se näkyy poliitikkojen asialistalla vaikka ilmastokriisi on aikamme suurimpia kysymyksiä.

Samoihin aikoihin ilmestyi myös Gretan vanhempien omaelämäkerrallinen kirja, jossa ilmastokriisi on pääosassa. Kirjassa Gretan äiti oopperalaulaja Malena Ernman (kyllä, tuttu myös euroviisuista!) kertoo kuinka juuri Greta sai perheen heräämään ja näkemään asian vakavuuden.

Kaikki alkoi siitä kun Greta lakkasi syömästä. Tyttöä kuljetettiin psykologeilla ja lopulta selviää, että hänellä on Asperger, lievä autismi ja OCD-häiriö joka aiheuttaa pakkoneurooseja. Ernman ei näe kuitenkaan tyttären ongelmia pelkästään tämän diagnoosirykelmän johdannaisena. Onhan edelleen mahdollista, että Greta onkin oikeassa ja me muut väärässä.

Greta reagoi voimakkaasti siihen ristiriitaiseen asetelmaan, joka yhteiskunnassamme vallitsee. Samalla kun luokkakaverit ottavat uusimmat iphonensa turkistoppatakkiensa taskuista ja kertovat kuinka mahtavaa oli shoppailla New Yorkissa tai Barcelonassa, Greta "näkee" ilmakehän tuhoutuvan.

Greta tillhörde det lilla fåtal som kunde se våra koldioxider med blotta ögat. Hon såg hur växthusgaserna strömmade ut från våra skorstenar, svävade uppåt med vindarna och förvandlade atmosfären till en gigantisk osynlig soptipp.

Sittemmin perhe on sanonut hyvästit lentomatkailulle ja hankkinut sähköauton. Samaisella autolla isä-Svante kuljettaa nuoremman tyttären Lontooseen joululahjamatkalle, joka tuli luvattua ennen päätöstä lopettaa lentäminen. Olisin mielelläni lukenut enemmänkin mitä arkisia valintoja perhe Ernman-Thunberg on tehnyt ilmaston puolesta mutta selvää on, että suurin uhraus tulee äiti-Malenalta. Kansainvälinen oopperakarriääri loppui sillä hetkellä, kun Ernman lopetti lentämisen.

Kirjan sanoma tulee lukijalle selväksi - tämä on hätähuuto planeettamme puolesta ja aikaa sen pelastamiseen on vain vähän. Sen sijaan kirjan tarkoitus jäi minulle hieman hämärän peittoon. Ernman ja Thunberg kertovat hyvin avoimesti perheensä elämästä ja eri diagnooseista, joita sekä molemmat tyttäret että äiti saavat. Mutta juuri se persoonallinen kertoja, joka voisi lohduttaa ja antaa jopa ilmastonparannusvinkkejä ahdistuneelle lukijalle, jää sivuosaan.

Kirja jättää lukijan lopulta vain haukkomaan henkeään. Vaikka se ehkä olikin juuri kirjan tarkoitus? Ernmanin viesti on, että emme voi tehdä mitään ennen kuin tajuamme että elämme oikeasti keskellä kriisiä.

Kirjan sanoma kiteytyykin osuvasti näihin ruotsalaisen rocklaulajan Stefan Sundströmin sanoihin, joita Ernman siteeraa:

Jag går förbi löpsedlarna om mord och kändisfester,
Om tiggeriförbud och utspel från nyvalda partiledare.
Och jag tänker att vi sitter tillsammans i en bil
som är på väg rakt in i en bergvägg
medans vi bråkar om vad vi ska spela för musik på bilstereon.

Jos jo kärsit itseni tavoin ilmastoahdistuksesta, kirja tuskin antaa mitään uutta. Mutta te muut, lukekaa!

Päivitys 24.09.2019
Paljon on ehtinyt vettä virrata Strömmenissä Riksdagshusetin edustalla sitten tämän postaukseni. Greta ei ole enää yksinäinen ilmastolakkoilija vaan hän on saanut mukaansa koko maapallon nuoren polven!  Kirjasta onkin tehty nyt uusi, laajennettu versio, jossa kerrotaan enemmän Gretan ilmastotaistelusta. Marjatta on lukenut kirjan suomennoksen ja kirjoittaa siitä täällä.

**
Malena Ernman & Svante Thunberg: Scener ur hjärtat
Polaris 2018

Helmet-lukuhaaste: 21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi

Kommentit

  1. Suomi eikä edes Ruotsi onnistu edes hidastamaan ilmastonmuutosta. Intiassa esimerkiksi on valtava maan sisäinen lentoliikenne, kuten Yhdysvalloissa, missä kaikki muu liikkuminen tapahtuu henkilöautolla. Minusta vanhemmat eivät ole suojanneet lastaan oikein, lapsen ei kuulu lopettaa syömistään sen vuoksi, että vanhemmat lentävät lentokoneella, ja shoppailet, mitä harrastusta ihmettelen itse, ei ihminen tarvitse paljoa tavaraa. Useilla ihmisillä on lisäksi vuosittaiset Phuketin matkansa, kesämökkinsä, ja mainitut shoppausretkensä. Itse en lennä minnekään turistikohteisiin, enkä muuallekaan, ja olen luopunut kaikesta turhasta. Omistan kyllävähäpäästöisen henkilöauton, mutta en matkusta sillä koskaan yksin. Työ- ja muut matkat hoidan pyörällä, kävellen tai julkisilla. Tukholmassa piipahdin syyskuun alussa laivalla ja olin pari päivää, laiva tosin sekin saastuttaa, ostin 72 h metrokortin, ja kuljettiin metrolla tai käveltiin. Hyvin yksinkertaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy puolustaa vanhempia sen verran, että tässä tapauksessa lapsi on erityisherkkä, todennäköisesti häntä ei olisi pystynyt suojelemaan vaikka olisi kuinka yrittänyt.

      Itse olen jo tietoisesti vähentänyt lentämistä, Thaimaan matkoista en ole edes haaveillut mutta Euroopassa olen lentänyt tähän asti melko surutta. Pari matkaa olemme perheenä jo valinneet sen perusteella, ettei tarvitsisi lentää. Nyt lokakuussa tulevan työmatkan olen pidentänyt parilla päivällä, jotta voin turistina käydä paikassa josta olen kauan haaveillut ja näin säästyy yksi lentomatka. Mutta eipä nämä valintani taida paljon painaa loppupeleissä.../Mari

      Poista
  2. Oli tästä kirjasta se hyöty että tuli tutuksi Kevin Anderson. Viisas mies Uppsalan yliopistosta.

    VastaaPoista
  3. Tämä ensimmäinen painos näyttää painottuvan lasten oirehdintaan.
    Uusi laajennettu versio tuo paljon lisää perheen kriisiin ja nyt on ilmastokriisi mukana näkyvästi. Tekijöinä näkyy ensimmäisessä painoksessa olevan vain vanhemmat, kun toisessa ovat myös tyttäret mukana ja uudessa kansikuvassakin on tytöt ja ilmastoasia eikä äidin kuvaa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Alsterdal punoo menneisyyden kiehtoviksi kertomuksiksi

  Miten olinkin onnistunut unohtamaan Tove Alsterdalin ! Luin häneltä joskus aikoinaan dekkarin I tystnaden begravd (suomennos "Haudattu hiljaisuudessa") vuodelta 2012, mutta koska tämä oli kauan ennen kirjablogini perustamista niin en muista kirjasta muuta kuin, että se oli hyvä. Nyt olen onneksi löytänyt Alsterdalin uudestaan ja olen jälleen kerran otettu. Tosin Alsterdalin vuonna 2019 ilmestyneestä (ja tänä vuonna suomennetusta) dekkarista Blindtunnel (Salakäytävä) jäi vähän ristiriitaiset ajatukset. Alsterdal onnistuu erinomaisesti kirjan historiallisessa taustoituksessa ja löysin kirjan alunperin juuri siksi, että tarina sijoittuu entisen Sudeettialueen, nykyisen Tšekin tasavallan alueelle.  Salakäytävä-dekkarissa ruotsalainen aviopari Sonja ja Daniel etsivät uutta suuntaa elämäänsä erinäisten takaiskujen jälkeen ja päätyvät ostamaan vanhan ja ränsistyneen viinitilan yhdestä itäisen Euroopan maaseutukylistä. Eipä aikaakaan ja pariskunta on keskellä murhavyyhteä, jonka ...

1920-luvun klassikoita - Main Street (1920)

Uuden vuosikymmenen innoittamana kaivoin kirjahyllystäni Philipp Blomin kirjan "Fractures: Life and Culture in the West: 1918-1938", jossa Blom käy läpi maailmansotien välistä poliittista historiaa ja kulttuurin käännekohtia. Kirja oli todella inspiroivaa luettavaa mutta paikoin myös selkäpiitä karmivaa, sillä monessa kohtaa pystyi tekemään vertauksia oman aikamme yleiseen ilmapiiriin. Blomin kirja antoi minulle idean, että lukisin sadan vuoden takaisen 20-luvun bestselleritä tai muuten huomiota saaneita kirjoja ja kirjailijoita. Olen aina ollut kiinnostunut 1920-luvusta ja sen ajanhengestä mutta en ole aktiivisesti lukenut sen ajan kirjallisuutta. Päätin aloittaa vuodesta 1920 ja kyseisen vuoden (amerikkalainen) bestselleri olikin helppo löytää. Lokakuussa 1920 ilmestyi Sinclair Lewisin satiirinen pikkukaupunkikuvaus "Main Street", joka pongahti välittömästi myyntilistojen kärkeen ja herätti paljon keskustelua. Lewisin säälimätön kuvaus kuvitteellisesta Gop...

Sirpaleita Anna-Leena Härkösen elämästä - ja vähän omastanikin...

Nyt se vihdoin tuli! Tilaamani Taskupainos! Kävin hakemassa kirjastosta ja 24 tuntia myöhemmin kirja oli luettu. Olisin lukenut nopeamminkin, jos työt ja kotihommat eivät olisi estäneet. Ja kirja oli muuten aivan liian lyhyt. Anna-Leena Härkösen tarinointia olisin jaksanut vähintään yhtä kauan kuin Pirkko Saisiotakin. Anna-Leena Härkönen on lempikirjailijani ja yksi niitä harvoja joita luen yhä uudestaan. Hän on myös lohtukirjailijani - samalla tavalla kuin makaronilaatikko on lohturuokani, jota pitää saada kun elämä kohtelee kaltoin. Katja Kallion ystävästään kirjoittama muistelmateos on onneksi täysosuma. Kirjan rakenne on tarkoituksella spiraalimainen, ei aikajärjestyksessä kerrottu ja se toimii todella hyvin. Kerronta on tajunnanvirtamaista - ikäänkuin istuisin saman pöydän ääressä kuuntelemassa Härkösen jutustelua.  Kirjan kerronta on puhtaasti Härköstä itseään, sillä Kallio ei tähän kirjaan ole halunnut haastatella muista ihmisiä. " Mua kiinnostaa sun kokemus elämästä. Että ...

Ranskattaretko eivät muka liho?

  Kävin taas kirpparilla, kukkaruukkuja vain ostamassa, mutta mukaan tuli tietysti myös muutama pokkari. Jotka tosin sitten vien taas luettuani takaisin, tästä paikallisesta kirpparista on tullut itselleni vähän sellainen maksullinen kirjasto. Mutta hyvään tarkoitukseen ne menevät onneksi roposeni. Nyt iski silmään pari ruotsalaista tietokirjaa, joista on niiden ilmestymisen aikoihin kohkattu enemmänkin. Ruotsalainen psykiatri David Eberhard kirjoitti v. 2006 kirjan siitä, miten ruotsalaisista on tullut "turvallisuusnarkomaaneja" (minkä teesin kyllä näin äkkilukemalta allekirjoitan, katsotaan olenko samaa mieltä luettuani koko kirjan). Toisessa kirjassa taas tiedetoimittaja Karin Bojs yhdessä Peter Sjölundin kanssa kertoo mistä ruotsalaiset ovat peräisin. Odotan mielenkiinnolla! Lisäksi löysin vielä yhden Niklas Natt och Dag -dekkarin, joihin olen halunnut tutustua jo kauan. Ja sitten siellä seistä törötti yksi suomenkielinen kirja, joka oli tietysti pakko ottaa, ihan jo pelk...

Kiitos tästä kesästä, Aulikki Oksanen!

  Olen myöhäisherännäinen monien asioiden suhteen, mutta kun löydän jotain innostavaa niin lähdenkin sitten täysillä mukaan. Ja tänä kesänä tämän palavan innostukseni herätti Aulikki Oksanen ! Kaikki alkoi siitä kun luin Helena Ruuskan viime vuonna ilmestyneen elämäkerran Aulikki Oksasesta. Olen lukenut Ruuskalta kaikki hänen kirjoittamansa elämäkerrat (Hugo Simberg, Marja-Liisa Vartio, Mary Gallen-Kallela ja Eeva Joenpelto) ja kaikki nämä kirjat ovat olleet huikeita aikamatkoja. Ruuska on taitava nitomaan tutkimansa henkilön elämänvaiheet suurempaan historiankehykseen samalla kun hän ripottelee matkan varrelle jännittäviä hippusia kunkin ajan arjesta ja omituisuuksista.  Oksanen eroaa muista Ruuskan kohteista sillä, että hän on vielä mitä suuremmiten elossa, jolloin hän on ollut itse mukana kirjan teossa. Koko prosessi vei kolme vuotta ja valmistui Oksasen 80-vuotispäiväksi. Ruuska sai haastatella koko Oksasen klaanin isompia lastenlapsia myöten ja paikoin lukija onkin kuin ...