Siirry pääsisältöön

Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa (2017)


Näen joskus painajaisia, joissa joku itselleni läheinen ihminen onkin yhtäkkiä aivan vieras. Äitini tekee käsittämättömiä asioita tai mieheni flirttailee vieraiden naisten kanssa eikä ymmärrä lainkaan miksi olen tuohtunut. Tunnen unessa oloni yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi. Kun jokin tutuksi luulemasi ei olekaan enää tuttu, kadotat maamerkit ja yrität epätoivoisesti löytää takaisin kartalle. Selja Ahavan romaanissa "Ennen kuin mieheni katoaa" kertojaminän aviomies kertoo yllättäin, "neljäkymmentä vuotta myöhässä", että on aina halunnut olla nainen. Vaimo putoaa kartalta, aivan kuten romaanin rinnakkaistarinassa kuvattu Kristoffer Kolumbus.

Olen lukenut tänä vuonna kaksi kirjaa, joissa kuvataan transsukupuolisuutta ja identiteettiä. Amerikkalainen Susan Faludi kertoo kirjassaan "In the Darkroom" isästään, joka muuntautuu unkarinjuutalaisesta amerikkalaiseksi ja käy vielä lopulta läpi sukupuolenkorjausleikkauksen. Faludi kuvaa viiltävän tarkasti tyttären näkökulmasta isän siirtymisen identiteetistä toiseen eikä hän aina ymmärrä isänsä motiiveja, vaikka toki hyväksyy tämän päätöksen. Ruotsalaisen Lina Axelsson Kihlblomin kirja "Kommer du tycka om mig nu" puolestaan kertoo omakohtaisesta sukupuolenkorjausprosessista ja matkasta oman identiteetin löytämiseen.

Ahavan kirja ei varsinaisesti ole kuitenkaan kirja transsukupuolisuudesta. Kirjan teemaksi nousee tuo painajaismainen tunne kun menetät lähimpäsi. Se voi tapahtua sairauden, kuoleman tai vaikkapa avioeron vuoksi tai, kuten tässä Ahavan romaanissa, sukupuolenvaihdoksen takia. Kirja perustuu omakohtaiseen kokemukseen mutta olen tietoisesti jättänyt sen aspektin pois lukukokemuksestani enkä ole esimerkiksi lukenut Ahavan aiheesta antamia haastatteluja.

Ahava kirjoittaa tarkasti ajatuksista ja tunteista, jotka virtaavat kertojaminän läpi. Teksti todella virtaa eteenpäin samalla kun kertojan mies käy läpi omaa muutosprosessiaan. Sitä ei kuitenkaan kommentoida muuten kuin kertojan näkökulmasta. Kertomuksen keskiössä ovat yksin jääneen naisen tuska ja viha.

Haluan paeta vieraaseen kaupunkiin. Haluan herätä ja todeta, ettei tämä ole totta. Haluan sanoa: pukeudu yksin, pukeudu puutarhassa, pukeudu kun minä en näe, tai sopisiko että olet naisellinen mies, anna naisellesi pieni ääni, kerran viikossa, salaa. Ole nainen, mutta tarvitseeko sen näkyä?

Ahava on valinnut romaaninsa toiseksi tasoksi Kristoffer Kolumbuksen, joka kuolemaansa asti uskoi löytäneensä Intian vaikka oli todellisuudessa purjehtinut Amerikkaan. Ahava rinnastaa onnistuneesti tämän tason kertojaminän yrityksiin "kartoittaa" miehensä eri ruumiinosat tutuilla nimillä vaikka vanha kuva ei enää pädekään. Kirjailijan luoma symboliikka on omaperäinen ja laajentaa kirjan teemaa yllättäviin suuntiin.

Nautin todella paljon Ahavan runollisesta ja kauniista tekstistä sekä kielellä leikittelystä. Kirjassa lomittuvat kaksi tasoa pitävät  jännitteen yllä ja Kolumbuksen tarina tuo vauhtia kerrontaan kun kertojaminä jää polkemaan paikoilleen. Jäin kuitenkin kaipaamaan jotain, joka toisi tekstiin rosoisuutta. Kaunis, soljuva kieli oli nautittava lukea mutta tunnetasolla se ei jättänyt sellaista jälkeä kuin olin toivonut. Mielenkiintoinen ja kiehtova kirja joka tapauksessa!

**
Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa
Gummerus 2017
Helmet-lukuhaaste: 18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa

Kommentit

  1. Ennen kuin mieheni katoaa on ehdottomasti yksi parhaista tänä vuonna lukemistani kirjoista. Minulla tosin vähän tökki tuo Kolumbus aina välillä. Tarinat eivät aina olleet kovin tasapainossa, juuri kun olisin halunnut sukeltaa vielä syvemmälle kertojan tunteisiin, siirryttiinkin takaisin kuohuvalle merelle. Loppua kohti Kolumbuksen osiot toimivat paremmin kuin ihan alussa.

    VastaaPoista
  2. Tämä menee myös minulla vuoden Top10-listalle!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mikael Persbrandt, Carl-Johan Vallgren: Så som jag minns det (2017)

Olipa rankka joulu tänä vuonna! Ainakin jos vietti sen Mikael Persbrandtin seurassa. Sain kirjastolta joululahjan kun kauan jonottamani kirja saapui juuri ennen joulunpyhiä ja kun kerran avasin kirjan niin se pitikin sitten lukea samaan syssyyn loppuun asti.

Mikael Persbrandt on esiintynyt iltalehtien lööpeissä viime vuosina sen verran usein, että minäkin tiesin miehen alkoholi- ja huumeongelmista. Mutta en tiedä mitä oikeastaan odotin kirjan lukemista aloittaessani. En edes välttämättä pidä hänestä näyttelijänä ja skandaalinkäryisistä paljastuksistakaan en välittäisi lukea. Mutta Persbrandtin tarina piti otteessaan ja liikutti, kaikessa karmeudessaan.

Tarina alkaa Jakobsbergin lähiöstä Tukholman kupeesta, jossa Mikael syntyy nuoren isän ja vielä nuoremman äidin ainokaiseksi. Isä häipyy kuvioista varhaisessa vaiheessa, vaikka satunnainen yhteys säilyykin. Äiti ryhtyy opiskelemaan taidetta, miesystävät vaihtuvat ja nuori Mikael itsenäistyy varhain.

Koulu ei suju kovinkaan hyvin mutta …

Samuel Bjørk: Minä matkustan yksin (2013)

Kävin viime jouluisen Suomen loman aikana aleostoksilla kirjakaupassa ja saavuttuani kassalle kirjapinoni kanssa, myyjä tempaisi vieressään olevasta kasasta kirjan ja kehoitti ottamaan senkin - "tästä hyvä dekkari edullisesti". Ja toden totta, hyvän dekkarin tulin ostaneeksi!

Samuel Bjørkin nimen taakse kätkeytyy norjalaiskirjailija Frode Sander Øien, joka tällä kirjalla avaa suunnitellun - omien sanojensa mukaan 10-15 dekkarin - sarjan. Päähenkilöt ovat hieman Oiva Lohtanderin tyyppinen Holger Munch ja - tämä yhteys on toki mainittu monessa muussakin arviossa - hyvinkin Lisbeth Salanderin oloinen Mia Krüger. Holger ja Mia ovat olleet työpari jo aiemmin, ja hyvin menestynyt sellainen, kunnes traagiset tapahtumat pakottivat parin jäähylle. Kirjassa tapahtuva murhasarja saattaa kuitenkin työparin jälleen yhteen sillä nyt tarvitaan maan parhaat poliisit tutkimaan työn alla olevaa murhatapausta.

Mia ymmärtää nopeasti, että murhaajan kohteena ovat kuusivuotiaat, pian koulunsa al…

Yösyöttö

Tukholmassa ei usein pääse katsomaan uusia suomalaisia filmejä mutta joskus onnistaa. Tavalliseen ohjelmistoon suomalaiselokuvat eksyvät tuskin koskaan ja tämä Yösyöttö-filmikin kuuluu elokuvateatteri Zitan ja Suomi-Instituutin yhteiseen Ny finsk film -satsaukseen. Lisähaasteen tuo myös se, että ruotsalaismedia ei noteeraa suomalaiskulttuuria millään tavoin joten täytyy olla tarkkana jos aikoo saada lipun. En vieläkään ole toipunut siitä järkytyksestä kun sain tietää Katri-Helenan konsertista Berwaldhallenissa vasta kun konsertti oli loppuunmyyty vihoviimeistä paikkaa myöten...

Olen lukenut Eve Hietamiehen koko Pasas-sarjan, viimeksi uusimman Hammaskeijun. Hietamies kirjoittaa hauskaa tilannekomiikkaa, vaikkakin hän mielestäni turhaan peittää vakavamman aineksen huumorin alle. Kirjoissa Pasasten perhearki on melkoista kohellusta ja välillä kirjailijan rima on harmittavan matalalla. Olikin jännä nähdä miten Hietamiehen rönsyilevä tyyli pusertuu elokuvan 90 minuuttiin.

Yösyöttö-elokuva…