Siirry pääsisältöön

Naisen tie - lokakuun luettuja naiskohtaloita



Lokakuussa luin kaksi mielenkiintoista kirjaa, jotka molemmat osoittautuivat omaelämäkerroiksi. Kirjoittajat ovat omissa maissaan tunnettuja mutta itselleni lähes tulkoon tuntemattomia nimiä. Olin lukenut kirjoista myönteiset arviot omasta aamulehdestäni Dagens Nyheteristä ja pistin niistä varaukset kirjastoon. Molemmat kirjat ovat selkeästi kaunokirjallisia teoksia mutta kirjoja yhdistää myös kirjoittajan pyrkimys laajentaa yksittäinen elämänkohtalo osaksi jotain suurempaa ja antaa sille osittain poliittinenkin yhteys.

Ruotsalais-brittiläinen Sigrid Rausing on Lontoossa asuva kustantaja ja kirjallisuusjulkaisu Grantan omistaja ja päätoimittaja. Ruotsissa hänet tunnetaan myös Tetra Pakin perustajaperheen perijättärenä ja monimiljönäärinä. Rausingin kirja Mayhem käsittelee murhenäytelmää, joka ainakin täällä Ruotsissa oli paljon otsikoissa. Heinäkuussa 2012 poliisi löysi Rausingin kälyn Evan kuolleena kotoaan, peitettynä patjojen ja täkkien alle omasta makuuhuoneestaan. Kävi pian ilmi, että hän oli kuollut jo kaksi kuukautta aikaisemmin huumeiden yliannostuksen aiheuttamaan sydäninfarktiin ja että niinikään huumeriippuvuudesta kärsivä aviomies Hans Rausing oli shokkitilassa piilottanut vaimonsa ruumiin ja teipannut makuuhuoneen oven kiinni.

Sigrid Rausing yrittää tässä kirjassaan ymmärtää mistä veljen ja tämän vaimon huumeriippuvuus on alunperin saanut alkunsa. Rausing ei kaunistele mutta Evan perheen oikeustoimilla uhkailu näkyy tekstissä sillä lukijakin ymmärtää, että paljon jää kertomatta. Rausing on erityisen huolissaan riippuvuuden perinnöllisyydestä ja mainitsee useaan otteeseen kuinka hän varoittaa sekä omaa poikaansa että Hansin ja Evan neljää lasta päihderiippuvuuden periytyvyyden riskistä.

Rausing ottaa esille myös julkisesti paljon esillä olleen kysymyksen - käynnistikö miljardiominaisuus huumeiden käytön? Rausing on varma, että pari olisi ajautunut riippuvuuteen joka tapauksessa mutta että juuri rahojensa ansiosta Hans lienee kuitenkin yhä elossa. Rausing viittaa kirjan alussa Amy Winehouseen ja tämän lukuisiin katkohoitoyrityksiin. Myös Rausingin pariskunta oli useasti katkohoidossa, muun muassa samassa paikassa jossa Winehouseakin hoidettiin, mutta hoidot jäivät aina kesken, lukuunottamatta Hansin viimeistä johon hänet määrättiin Evan kuoleman jälkeen osana oikeuden langettamaa rangaistusta.

Ymmärsin kuitenkin kirjan kuluessa, että perimmäinen motiivi kirjan kirjoittamiseen on jossain muualla kuin yrityksessä ymmärtää huumeriippuvuuden "logiikkaa". Rausing kertoo kuinka hän oikeudenkäynnin lopputuloksena saa veljen ja kälyn neljä alaikäistä lasta huollettavakseen. Lasten vanhemmat eivät tätä päätöstä hyväksy ja erityisesti Eva lähettää uhkailevia ja katkeria viestejä Sigridille. Myös Evan perhe syyttää Rausingia ja väittää, että lasten huostaanotto olisi peräti aiheuttanut Evan kuoleman. Mutta vaikka lukija ei saakaan selville kuin murto-osan pariskunnan edesottamuksista on aivan selvää, että he eivät ole kykeneviä huolehtimaan lapsistaan. Rausing puhuu kirjassa paljon syyllisyydentunnosta ja se kulminoituu juuri tähän huoltajuuskiistaan.

Kirja ei ole mikään skandaalinhöyryinen huumekuvaus vaan hämmästyttävän neutraalisti tehty kuvaus siitä miten kahden ihmisen riippuvuussairaus levittää vaikutuspiirinsä alle koko perheen ja suvun. Rausing kertoo Evan ja Hansin tarinan ohella koko perheensä historiasta ja muistelee lämmöllä omaa lapsuuttaan, jolloin yhteys veljeen toimi vielä. Rausingilla on selvästi ikävä lapsuutensa pikkuveljeä. Tässä tarinassa ei ole voittajia, vain eloonjääneitä.

Jos Sigrid Rausing antaa enemmän kysymyksiä kuin vastauksia niin amerikkalainen Ariel Levy puolestaan tekee ihailtavan itseanalyysin kirjansa The Rules Do Not Apply kuluessa. Koska Levy ei ole minulle tuttu nimi minulta meni hiukan aikaa ennen kuin tajusin, että kyseessä on todella omaelämäkerta. New Yorkissa asuva ja The New Yorker -lehteen kirjoittava Levy aloittaa kertomuksensa dramaattisesti toteamalla, että hän on menettänyt lapsensa, puolisonsa ja talonsa. Lukija pääsee mukaan purkamaan vyyhteä joka alkaa Lena Dunhamin Girls-sarjan henkisesti nuoruuden ihmissuhdesekoilusta ja päättyy monien mutkien kautta Joan Didionin tyyliseen pohdiskeluun elämän ja surun yhteydestä.

Tarina on sekava - aivan kuin itse elämäkin - mutta Levy pääsee lopussa sopuun itsensä kanssa. Nuoren harhaluulo, että elämä veisi eteenpäin on vaihtunut ymmärrykseen siitä, että elämä johtikin takaisin pisteeseen A. Levyn tekstissä on monia teemoja - juutalaisuus, homoseksuaalisuus, alkoholismi - mutta tärkeimmäksi nousee Levyn halu tulla äidiksi. Hän seuraa lähipiirinsä naisia, jotka ovat odottaneet liian kauan ja kuluttavat nyt suuria summia hedelmöityshoitoihin. Levy itse tulee kuitenkin nopeasti raskaaksi löydettyään spermanluovuttajan ystäväpiiristään.

Mutta ollessaan viidennellä kuukaudella raskaana Levy haluaa vielä kerran maistaa vapaan elämän huumaa ja hän lähtee reportaasimatkalle Mongoliaan. Levy saa matkalla keskenmenon ja synnyttää hotellihuoneessa Ulan Batorissa poikavauvan, joka on elossa. Lyhyt hetki, jolloin hän saa pitää poikaansa sylissä, muuttaa lopullisesti Levyn maailmankuvan. Kotiin saavuttuaan hän ilmoittaa haluavansa erota puolisostaan, joka lupauksistaan huolimatta ei ole pysynyt raittiina. Eron yhteydessä heidän täytyy myös myydä maaseudulla sijaitseva talonsa. Levy on jälleen yksin mutta hänellä on muistona arvokas kokemus siitä kuinka hän on ollut 20 minuuttia poikansa äiti.

Sekä Rausing että Levy kirjoittavat nykyajastamme tavalla, joka liikuttaa ja koskettaa. Kirjoissa tulee esille sekä yhteisön että yksilön vastuu merkittävien elämänvalintojen kohdalla. Molemmat nivoutuvat väistämättä toisiinsa, valintamme vaikuttavat lähipiiriimme ja päinvastoin. Minua liikutti kuitenkin erityisesti Levyn lopussa esittämä katharsistinen oivallus, että kaikkea elämässä ei voi suunnitella ja että se saattaa olla jopa vapauttavaa. Tämän asian kanssa taistelen itse lähes päivittäin! Niin, miten se nyt menikään - "life is what happens when you're busy making other plans"...

Någonting håller på att hända. Någonting väldigt litet och väldigt nytt håller på att skjuta skott inom mig. Det är en grodd av kapitulation som av någon anledning känns omöjlig att skilja från trygghet. Den har inte sitt ursprung i en plan. För första gången i livet har jag ingen plan.

**
Sigrid Rausing: Mayhem
Penguin 2017
Helmet-lukuhaaste: 11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja

Ariel Levy: När reglerna slutat gälla
The Rules Do Not Apply, 2017
Ruotsinkielinen käännös Anna Lindberg
Natur & Kultur 2017
Helmet-lukuhaaste: 18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa


Kirjat ovat mukana myös Naisen tie -lukuhaasteessa.

Kommentit

  1. Mielenkiintoinen kirjoitus, kuten sinulla aina! Ja eikö vaan ole niin osuvasti muotoiltu tuo John Lennonin lause life is what happens to you while you're busy making other plans. Tuommoinen carpe diemin jälkijättöinen oivallus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena!! Osuikin nyt kaksi peräkkäistä kirjaa jotka herättivät paljon ajatuksia. Elämää ei tosiaankaan voi hallita vaikka kuinka suunnittelisi etukäteen. /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ingeborg Bachmann 100 vuotta – saksankielisen modernismin klassikko (Klassikkohaaste #23)

Tämänkertaiseen kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen pyörittelin mielessäni jo ihan toista kirjaa, kunnes yhtäkkiä tajusin, että nythän on Ingeborg Bachmann-juhlavuosi! Ja koska arvaan, että tämä saksankielisen kirjallisuuden moderni klassikkokirjailija ei ole kovin tuttu Suomessa, niin käytänpä tilaisuuden hyväkseni. Aloitetaan lyhyellä elämäkerralla: Ingeborg Bachmann syntyi 25. kesäkuuta 1926 Itävallan Klagenfurtissa. Bachmann aloitti opintonsa heti kun yliopistot avasivat ovensa sodan jälkeen aineinaan filosofia, psykologia ja germanistiikka ja hän väitteli tohtoriksi 1950 Martin Heideggeria käsittelevällä työllään. Opintojen jälkeen Bachmann työskenteli toimittajana, mutta oma kirjallinen ura sai vauhtia kun Bachmann tutustui Gruppe 47 -ryhmään, jossa hän tapasi saksankielisen kirjallisuuden huippunimiä, kuten Paul Celan, Heinrich Böll ja Günter Grass.  Bachmann julkaisi aluksi lyriikkaa ja radioteatterinäytelmiä ( Hörspiel oli sodanjälkeisessä Saksassa erittäin suosittu taid...

Kahden kulttuurin lähettiläät - Linn Ullmann ja Ranya ElRamly

Lokakuun lukuhelmiini kuuluvat nämä kaksi tytärten vanhemmistaan kirjoittamaa kirjaa. Toinen tyttärista on Liv Ullmannin ja Ingmar Bergmanin tytär Linn, kahden maan ja kahden kielen kasvatti. Toinen tytär on suomalainen Ranya Paasonen (joka julkaisi esikoiskirjansa tyttönimellään ElRamly), joka kertoo kasvamisesta kahden kulttuurin risteämässä, siinä välitilassa jossa pitää oppia vaikkapa kaksi erilaista tapaa kuoria appelsiini. Luin molemmat kirjat suurella mielenkiinnolla, kotonani on nimittäin kasvamassa tytär, joka kohtaa päivittäin nämä kulttuurien nokkakolarit. Kun isä vaatii, että syntymäpäiväsankarille tarjoillaan ruotsalaiseen tapaan aamupala sänkyyn ja äiti kauhistelee, että ei kai nyt sentään arkisena koulupäivänä. Tai kun jouluaattona klo 15 pitäisi katsoa miljoonien muiden ruotsalaisten tavoin tv:stä Kalle Ankaa samalla kun äiti hoputtaa joulusaunaan. Lisänä vielä kahden kielen lahja - tai taakka, riippuen aina tilanteesta. Linn Ullmann on omien sanojensa mukaan kir...

Rakas vihattu lähiöni

Kun aikoinaan muutimme mieheni kanssa yhteen ei vaihtoehtoja ollut kovinkaan monta. Jotta Tukholmassa saisi vuokra-asunnon on jonossa oltava, alueesta riippuen, 5-25 vuotta. Miehelläni oli vuokrakaksio mutta todennäköisyys, että joku haluaisi vaihtaa isomman asuntonsa pienempään tuntui aika olemattomalta. Niinpä lähdimme etsimään kotia yhdessä pankin kanssa. Mielessämme oli heti alue, jolla olimme käyneet monta kertaa kylässä ystäviemme rivitaloasunnossa. Asunnot olivat tilavia ja lähellä oli paljon metsää ja vettä. Ja kuinka ollakaan, unelmakotimme löytyi nopeasti! Muutimme syksyllä 2006 ja kotiuduimme nopeasti. Alue on luonnonkaunista ja naapurusto hauskasti monikulttuurista. Ainoa ongelma on se, että asumme "pahamaineisessa" tukholmalaislähiössä. Meille aikuisille siitä oli lähinnä vain hyötyä sillä asunnot olivat noin miljoona kruunua edullisempia kuin muilla alueilla. Mutta miehen teinityttäret huomasivat pian, että keskustassa asuvia kavereita oli vaikea saada ky...

Kun Greta Gustafsson Hollywoodiin lähti

Gurra ja Moje oli sellainen pari, että 1920-luvun tukholmalaisympyrät olivat heille auttamattomasti liian pienet. Moje eli Mauritz Stiller oli ohjannut suurfilmin Gösta Berlingin taru, johon hän oli löytänyt nuoren teatteriopiskelijan Gurran eli Greta Gustafssonin. Tuosta ajasta kertoo esimerkiksi Lena Einhorn kirjassaan   Blekingegatan 32 . Gretalla oli suhde opiskelijaystäväänsä Mimi Pollackiin mutta se ei estänyt häntä tuntemasta vetoa temperamentiseen Mauritziin. Ja tunne oli molemminpuolinen, Stillerin homoseksuaalisuudesta huolimatta. Stiller oli päättänyt tehdä Gretasta tähden ja ensimmäinen etappi tällä tiellä vei Berliiniin, jossa Greta tähditti 1925 tehtyä skandaalielokuvaa  Die freudlose Gasse . Seuraava elokuvaprojekti oli jo sovittu, mutta Konstantinopolissa aloitetut kuvaukset jouduttiin keskeyttämään talousvaikeuksien vuoksi. Tässä vaiheessa avautuu uusi ovi - Hollywood. Ja juuri tästä hetkestä alkaa tarina kirjailijapari  Kerstin Gezeliuksen ja A...

Ruotsalaisia rakastajia, suomalaisia Tukholmassa ja universumin sitkein ötökkä

  Nyt ollaan jo syvällä syksyssä, Tukholmassa on satanut viime päivät kaatamalla ja muutenkin on ankean harmaata. Onneksi pääsin piristämään itseäni pari viikkoa sitten Turun kirjamessuille. Ehdin sinne tosin vain puoleksi päiväksi, mutta ohjelma oli suunniteltu niin sujuvaksi, että sain mahdutettua käyntiini neljä mielenkiintoista keskustelua. Kirjojakin olisin ostanut vaikka kuinka, mutta nämä Tukholman kotikirjastoni ovat taas vaihteeksi kunnostautuneet suomalaisten uutuuskirjojen hankinnassa, joten ei tarvitse enää kantaa Suomesta kirjoja varastoon.  Tässä muutama viime viikkojen kirjastovaraukseni, jotka ylsivät luettujen listalle: Amanda Romare: Halva Malmö består av killar som dumpat mig (Puolet kaupungin miehistä on jättänyt mut, Johnny Kniga 2023) Ensin kirjavinkki täältä Ruotsinmaalta, tai oikeammin Skånesta. Luin kesällä Amanda Romaren uusimman romaanin Judas, jossa hän on pitkän sinkkuajan jälkeen löytänyt vihdoin rakkauden. Ihastuin kirjan huumoriin ja erityises...