Siirry pääsisältöön

Äitienpäivää ja kirjanmerkkejä

Joka vuosi sama juttu kun valkovuokot kukkivat valkoisina niittyinä. Sydämessä kaihertaa ja mieltä masentaa: en saa ikinä valkovuokkoja äitienpäivänä... Ruotsissa nimittäin äitienpäivää vietetään vasta toukokuun viimeisenä viikonloppuna ja valkovuokkosesonki on silloin auttamattomasti ohi!

Mainitsin aamulla - marttyyrimaista äänensävyä hakien - että tänään on Suomessa äitienpäivä ja koska tunnen olevani suomalainen äiti niin... vink vink... Perhe ei tästä häkeltynyt tai sitten olen käyttänyt samaa metodia aikaisempina vuosina sillä 6vee hävisi välittömästi, kävi välillä kysymässä mistä löytäisi sakset ja teippiä ja palasi takaisin hetken kuluttua ojentaen äitienpäivälahjan. Ja oivan lahjan oli keksinytkin, kirjanmerkkejä nimittäin tarvitsen aina!

Tämä meneillään oleva kirja on muuten Ian McEwanin, alkuperäiseltä nimeltään "The Children Act". Kumma kyllä vasta ensimmäinen kirja jonka luen tältä kirjailijalta mutta ei taatusti viimeinen. Ihana saada pitkästä aikaa käsiinsä joka oikeasti houkuttaa lukemaan! Tarina on mielenkiintoinen ja henkilöt uskottavia. Lisäksi kiinnostaa tämä jehovan todistaja-teema sillä sattumoisin olen viime aikoina törmännyt heihin lapsen koulun kautta. Nyt pitää lukea viimeiset sivut pikapikaa, että ehdin tänään vielä kirjastoon palauttamaan tämän ja lainaamaan uuden McEwanin. Mitä kirjoja suosittelette häneltä, McEwanin lukijat?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mikael Persbrandt, Carl-Johan Vallgren: Så som jag minns det (2017)

Olipa rankka joulu tänä vuonna! Ainakin jos vietti sen Mikael Persbrandtin seurassa. Sain kirjastolta joululahjan kun kauan jonottamani kirja saapui juuri ennen joulunpyhiä ja kun kerran avasin kirjan niin se pitikin sitten lukea samaan syssyyn loppuun asti.

Mikael Persbrandt on esiintynyt iltalehtien lööpeissä viime vuosina sen verran usein, että minäkin tiesin miehen alkoholi- ja huumeongelmista. Mutta en tiedä mitä oikeastaan odotin kirjan lukemista aloittaessani. En edes välttämättä pidä hänestä näyttelijänä ja skandaalinkäryisistä paljastuksistakaan en välittäisi lukea. Mutta Persbrandtin tarina piti otteessaan ja liikutti, kaikessa karmeudessaan.

Tarina alkaa Jakobsbergin lähiöstä Tukholman kupeesta, jossa Mikael syntyy nuoren isän ja vielä nuoremman äidin ainokaiseksi. Isä häipyy kuvioista varhaisessa vaiheessa, vaikka satunnainen yhteys säilyykin. Äiti ryhtyy opiskelemaan taidetta, miesystävät vaihtuvat ja nuori Mikael itsenäistyy varhain.

Koulu ei suju kovinkaan hyvin mutta …

Samuel Bjørk: Minä matkustan yksin (2013)

Kävin viime jouluisen Suomen loman aikana aleostoksilla kirjakaupassa ja saavuttuani kassalle kirjapinoni kanssa, myyjä tempaisi vieressään olevasta kasasta kirjan ja kehoitti ottamaan senkin - "tästä hyvä dekkari edullisesti". Ja toden totta, hyvän dekkarin tulin ostaneeksi!

Samuel Bjørkin nimen taakse kätkeytyy norjalaiskirjailija Frode Sander Øien, joka tällä kirjalla avaa suunnitellun - omien sanojensa mukaan 10-15 dekkarin - sarjan. Päähenkilöt ovat hieman Oiva Lohtanderin tyyppinen Holger Munch ja - tämä yhteys on toki mainittu monessa muussakin arviossa - hyvinkin Lisbeth Salanderin oloinen Mia Krüger. Holger ja Mia ovat olleet työpari jo aiemmin, ja hyvin menestynyt sellainen, kunnes traagiset tapahtumat pakottivat parin jäähylle. Kirjassa tapahtuva murhasarja saattaa kuitenkin työparin jälleen yhteen sillä nyt tarvitaan maan parhaat poliisit tutkimaan työn alla olevaa murhatapausta.

Mia ymmärtää nopeasti, että murhaajan kohteena ovat kuusivuotiaat, pian koulunsa al…

Yösyöttö

Tukholmassa ei usein pääse katsomaan uusia suomalaisia filmejä mutta joskus onnistaa. Tavalliseen ohjelmistoon suomalaiselokuvat eksyvät tuskin koskaan ja tämä Yösyöttö-filmikin kuuluu elokuvateatteri Zitan ja Suomi-Instituutin yhteiseen Ny finsk film -satsaukseen. Lisähaasteen tuo myös se, että ruotsalaismedia ei noteeraa suomalaiskulttuuria millään tavoin joten täytyy olla tarkkana jos aikoo saada lipun. En vieläkään ole toipunut siitä järkytyksestä kun sain tietää Katri-Helenan konsertista Berwaldhallenissa vasta kun konsertti oli loppuunmyyty vihoviimeistä paikkaa myöten...

Olen lukenut Eve Hietamiehen koko Pasas-sarjan, viimeksi uusimman Hammaskeijun. Hietamies kirjoittaa hauskaa tilannekomiikkaa, vaikkakin hän mielestäni turhaan peittää vakavamman aineksen huumorin alle. Kirjoissa Pasasten perhearki on melkoista kohellusta ja välillä kirjailijan rima on harmittavan matalalla. Olikin jännä nähdä miten Hietamiehen rönsyilevä tyyli pusertuu elokuvan 90 minuuttiin.

Yösyöttö-elokuva…