Mrs Karlsson lukee...

Äiti. Se sana on monesti äänestetty suomen kielen kauneimmaksi sanaksi vaikka objektiivisesti kuunnellen se ei ole mitenkään erityisen soinnukas tai pehmeä. Sanana "äiti" luo kuvaa kaikkivoivasta ja voimakkaasta hahmosta, äiti pystyy ratkaisemaan ongelman kuin ongelman. Sana on germaaninen laina joka jossain vaiheessa syrjäytti oman emä-sanamme. Mitä lie haluttiin ilmaista tällä uudella sanalla mitä vanhassa ei ollut? Oma kaksikielinen lapseni muuten tukeutuu mamma-sanaan kun tarvitsee lohtua ja tukea, muissa tilanteissa olen sitten se voima-äiti. Hannu Mäkelä kirjoitti tämän kirjan äitinsä kuoleman jälkeen. Se on samalla kertaa kuvaus äidin pitkittyneestä kuolinprosessista ja muistelua äidin elämästä. Mäkelä kirjoittaa omalla pehmeällä tyylillään, jutustelee, mietiskelee, ihmettelee. Koska kirjan kirjoitushetkellä on kulunut jo muutama vuosi äidin kuolemasta ei Mäkelän tekstissä enää häily suurin suru vaan laantunut kaipuu ja haikeus. Tämä oli niin äitiä, tämä, ettei a...

Läheisen ihmisen poismenon jälkeen joutuu ihmeelliseen tilaan jossa mikään aikaisemmin koettu ei enää päde. Neljä vuotta sitten seisoin mieheni nuoremman tyttären sairaalavuoteen vierellä voimatta käsittää, että 15-vuotias tyttö voisi kuolla. Ja vieläpä ilman varoitusta. Toissa kesänä lomalla vastasin äitini puheluun iloisella äänellä mutta pysähdyin keskelle berliiniläistä katua äitini lausuessa puhelimen toisessa päässä: "E. kuoli tänä aamuna". Ja nyt viimeksi toukokuussa, eräänä kauniina tiistaiaamuna soitti siskoni ja kertoi, ettei mitään ole enää tehtävissä, äidillämme on enää muutama tunti jäljellä tässä elämässä. Ja kuitenkin maapallo jatkaa pyörimistään, Ihmiset menevät töihin, junat kulkevat, televisio lähettää ohjelmaa, pihalla lapset leikkivät, linnut lentävät, postiauto tuo kasan mainoksia. Elämä jatkuu ja juuri se loukkaa niin syvästi sillä hetkellä. Myöhemmin se muuttuu kuitenkin lohdutukseksi. Elämä jatkuu! Joan Didion on kokenut kaksi järkyttävää menetys...

Tukholmassa on edelleen kaunis ja lämmin päivä mutta itselläni on kurkku ikävän karhea merkkinä siitä, että työt ja koulut ovat alkaneet ja sen myötä pöpöt myös liikkeellä. Olen makaillut koko aamun sohvalla ja katsellut kirjahyllyä sillä silmällä jonka KonMari-kirjan lukeminen synnytti. On aika heivata turhat kirjat kiertoon! Mutta koska jokainen kirja on blogipostauksen arvoinen, tässä hellät jäähyväiset: Chris Pavone: The Expats (2012) Tämän kirjan muistan ostaneeni lentokentältä kun lukuhätä iski ja oma kirja oli jo luettu. Minua viehätti erityisesti kirjan titteli koska olenhan itsekin expat. Lisäksi olin vakuuttunut kannessa olevista maininnoista "The Top Ten Bestseller" ja itsensä Patricia Cornwellin lausunto: "Bristling with suspense". Hah, näin halpaan sitä voi ihminen mennä! Kirja on ehdottomasti yksi huonoimpia koskaan lukemiani. Ainoa plussa kirjan miljööstä joka on harvoin kirjoissa esiintyvä Luxemburg. Tilde de Paula & Birgitta Klang: Gummi...

Aloitin kesäni Hassisella, päätettäköön se myös siihen! Kirja alkaa pysäyttävästi ja jo ensi riviltä Hassinen vie meidät tuttuun maailmaansa, jossa keskeiset teemat - kirja kirjan jälkeen - ovat äiti-tytär-suhde ja seksuaalisuus. Niin myös tässä: Eräänä lokakuisena päivänä, kun olin yksitoistavuotias, äiti opetti minulle orgasmin. Ja tämän aloituslauseen jälkeen lukija on koukussa! Minut kirja pitikin sitten koukussa lähes tulkoon loppuun asti, viimeinen kolmannes alkoi tosin mennä tyhjäkäynnin puolelle mutta Hassinen on siitä huolimatta onnistunut hyvin tämän romaanin juonen rakentamisessa. (Kirja oli muuten myös Finlandia-ehdokkaana mutta voiton vei sinä vuonna Hotakaisen Juoksuhaudantie.) Lisäksi rakastan Hassisen kieltä ja kekseliäitä kielikuvia! Hän ei tosiaankaan sorru mihinkään latteuksiin vaan yllättää läpi koko kirjan. Ei voi kuin ihailla kuinka intensiivisesti Hassinen kirjoittaa. Olin aina ajatellut että maalivahti on joukkueen ainoa nainen, lyhyellä kumik...

Marian Keyes ei petä lukijaansa! Viimeksi luin Keyesiä maratonlukuna kun olin viimeisimmilläni raskaana ja aivotoiminnan laita oli vähän niin ja näin. Nyt tunsin samaa tarvetta pakatessani Kreikan lomaa varten ja onneksi hyllyssä olikin vielä yksi lukematon keyes. Edellistä ei pidä muuten tulkita niin, että Keyes olisi jotain harlekiinien tasoista joutavaa horinaa (eikä tätä pidä nyt tulkita niin, että väheksyisin harlekiini-kirjoja!). Keyesin kirjoissa juoni on aina vähintäänkin monimutkainen ja yllättäviä käänteitä riittää. Niin myös tässä, jännitys pysyi yllä aivan viimeisille sivuille asti. Kirjan juonta en halua nyt hirveästi analysoida koska sen viehätys on juuri yllätyksellisyys. Keyes ei pelkää käyttää epätavallisiakaan juonenkäänteitä ja onnistuu aina kuitenkin päättämään kirjansa tyylikkäästi. Tämä kirja alkaa autokolarilla mutta se on vain alkusoittoa sillä päähenkilö Stella Sweeney joutuu kokemaan jotain joka muuttaa kaiken. I was so used to doing anything I wanted th...

Ensimmäisellä lomaviikollamme tyhjensimme toukokuussa kuolleen äitini kodin. Vietimme viikon Keski-Suomen järvimaisemissa yhdessä siskoni perheen ja äitini siskon kanssa ja kävimme läpi kaikki tavarat, nuppineuloja myöten. Äitini oli oikea käsityöhullu joten löysimmekin paljon kaikenlaista mielenkiintoista. Jokainen otti mukaansa sen minkä tunsi itselleen tärkeäksi, loput haki vanhan tavaran myyjä. Muut eivät olleet kovinkaan kiinnostuneita äitini kirjoista joten sain vapaasti valita mieluisimmat. Jätin kylmästi päätalot ja hietaniemet/hirvisaaret mutta otin mukaani muutaman kirjan jotka muistan jo lapsuudestani. Näissä kirjoissa on mukana myös lapsuudenkotini tuttu ja ihana tuoksu - isäni nimittäin poltti piippua ja sen tuoksu häivähtää edelleen kirjoja selaillessa. Ensimmäinen kirja tuosta pinosta on nyt luettu, Eeva Tenhusen Hyvän tytön hautajaiset . Olen kyllä vähän pettynyt itseeni etten ole aikaisemmin lukenut Tenhusta, Lehtolaisia paljon lukeneena kun tunnistan heti mi...

Loma Suomessa on taas täältä erää ohi mutta kotona Tukholmassa odotti miellyttävä yllätys: helle! Niinpä heittäydyinkin oitis takapihan lepotuoliin nautiskelemaan Kotkan kirppareilta löytämistäni kirja-aarteista. Mukaan tarttui kolme elämäkertaa joista ensimmäiseksi avasin Sirkka Garamin veljestään Pentti Saarikoskesta kirjoittaman muistelman. Garam tekee jo kirjan alussa selväksi, että tämä on nimenomaan pikkusiskon kirja isoveljestään. Kirja syntyi tovin empimisen jälkeen mutta viimeisen sysäyksen antoi Saarikosken viimeisen vaimon Mia Bernerin muistokirja joka Garamin mielestä ei anna oikeudenmukaista kuvaa kirjailijaveljestä. Kirjassa onkin aika kitkeriä kommentteja Bernerin suhteesta Saarikoskeen sekä heidän avioliitostaan. Lisäksi Garam haluaa kirjallaan antaa oikeudenmukaisemman kuvan perheen isästä, Simo Saarikoskesta. Hän itse kun oli "isän tyttö", Pentillä puolestaan oli vaikeampi suhde isään. Garamin muistelut alkavat jo edellisistä sukupolvista mikä antaa hy...