Siirry pääsisältöön

Kirjasomen joulukalenteri - Luukku 16

 


Hyvää kolmannen adventin jälkeistä maanantaita! Alkaako joulustressi jo vallata mielen? Siellähän se jo ensi viikolla odottaa, se joulu... 

Kävimme viikonloppuna ystävien luona kylässä ja siellä äidyin muistelemaan ensimmäistä koronajoulua, jolloin muistini mukaan oli niin stressitöntä ja ehdin kerrankin laittaa kystä kyllä. No, onneksi on tämä blogini arkisto. Vuoden 2020 joulukalenteripostaukseni kertoo kylläkin vähän toisenlaisista tunnelmista.

Mutta takaisin tähän jouluun! Ja mikäs joulu se nyt muka olisi jos se ei ole maustettu ainakin hyppysellisellä stressiä ja ripauksella kireitä tunnelmia. Olen ollut tässä syksyn aikana jo tuntosarvet koholla ja pistänyt merkille "tunnelmallisia" joulukohtauksia lukemistani kirjoista.

Vieläkö muistatte Orvokki Aution Pesärikko-trilogian Armin? Nuori Armi, joka haaveili aikuisen elämästä ja suostui Olavin kosintaan, vanhempiensa vastustuksesta huolimatta. Ensimmäinen joulu anopin huomissa on työntäyteinen. Joka päivä on jotakin puuhaa, Armi tekee jouluruokia ja leipoo tortut ja piparit. Kuusenkin koristelee, mutta silloin tulee anopilta moite:

Kuinka sä sen nauhan pistät? sanoi anoppi. - Ei sitä niin oo koskaan piretty, annas kun mä laitan.

Selvää on, ettei tämä ole vielä se Armin kaipaama oma koti.

Vieraassa kodissa tekee jouluvalmisteluja myös Nanette Kottarainen. Nanette on Felix-herran kotiapulainen ja valmistaa vuoden 1958 jouluna jouluaterian, "kuten toivottiin": hän liotti, suolasi, keitti, pilkkoi, siivutti, hunnutti, silppusi, paistoi, pikkelöi, kohotti, voiteli, täytti ja kuorrutti. Nanetten monen päivän stressi puuskuttaa pintaan kun hän lopulta pääsee istumaan omalle tuolilleen, joka on tietysti lähimpänä keittiön ovea. Huoneen täyttää hiljaisuus:

Yritin istua paikoillani, mutta ilma ahtautui keuhkoihini enkä saanut hengitystäni tasattua, luulin että tukehdun. Felix katseli minua otsakiharansa takaa ja huomautti sitten, että pöydästä puuttuu suolasirotin.

Me Nanette Kottaraisen muotokuvan jo lukeneet tiedämme, että tämä kohtaus peittää taakseen traumaattisen elämäntarinan.

Kireä tunnelma vallitsee myös Pirjo Hassisen romaanin päähenkilön Sannan joulupöydässä. Hän viettää jouluaattoa kaksin miesystävänsä Y:n kanssa, mutta menneisyyden haamut istuvat tiukasti mukana. Sanna näkee pöydän ääressä myös Y:n ja Sannan jo edesmenneet isät sekä Y:n ex-puolison ja bonuslapset. Sanna ottaa harteilleen marttyyriäidin roolin ja hermoilee: 

(---) oliko jokin vadeista tyhjenemässä, ulottuivatko kaikki varmasti sinappiin ja kurkkusalaattiin ja hillosipuleihin ja muikkusardiineihin, uupuiko purnukoista haarukoita? Maistuivatko laatikot? Äidin kärpännopea katse oli nyt minun katseeni, ja kiukkuinen marttyyrinmieli huuhtoi minua päästä varpaisiin, sillä minua väsytti!

Huh! Että hyvää joulua vaan kaikille...

Mutta ennen kuin ollaan niin pitkällä, että istutaan joulupöydässä kireinä ja väsyneinä niin tokihan tässä pitää vielä ehtiä siivota! Tosin nyt on pakko pistää stoppi tälle kärsimysnäytelmälle ja etsiä tervehenkisimpiä esikuvia. Ja onneksi meillä on Vilijonkka!

Oli ihanaa saada taas siivota. Hän tiesi tarkalleen missä pöly piileksi, pehmeänä ja harmaana  ja itsetyytyväisenä se oli asettunut huoneiden nurkkiin, ja Vilijonkka pyydysti joka ikisen pölytuppuran joka oli kierittäytynyt isoksi ja pulleaksi ja täyttynyt hiuskarvoilla. Ne luulivat olevansa turvassa, hahhah!

***

Toivotan kaikille iloista ja lämmintä ja 

ennen kaikkea lukurauhan täyteistä joulua!

***

Kirjasomen eilinen luukku avautui Kirjan jos toisenkin -blogissa ja luukun numero 17 avaa Kirjojen kuisketta -blogi. Lista kaikista luukuista linkkeineen löytyy Yöpöydän kirjat -blogista.


***

Sitaatit on otettu seuraavista teoksista:

Orvokki Autio: Viistotaival (Kirjayhtymä 1980)

Hanna Weselius: Nimetön. Nanette Kottaraisen muotokuva (WSOY 2023)

Pirjo Hassinen: Toisella tavalla onnellinen (Otava 2022)

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu, suomentanut Kaarina Helakisa (WSOY 1991)



Kommentit

  1. Onpa mainioita joulustressin kuvauksia, ja tuo Vilijonkan asenne on just oikea.
    Kaikesta voi tehdä ikävän tai hauskan asian, jos itse saa tehdä. Toisten käskettävänä se on vaikeaa. Pesärikon Armilla on kuitenkin mielessä oma koti, mikä auttaa kestämään.

    Monet ottavat joulun Suomessa niin vakavasti. Ihan hyvin voi ostaa valmisruokaa tai tilata pitopalvelusta, jos ei ole kokkailun harrastaja, ja voi myös syödä ihan muuta kuin niitä perinteisiä jouluruokia, jos oman perheen joulun viettäjät eivät niistä yhtään välitä.

    Iloista ja lämmintä joulun aikaa myös sinulle Tukholman joulumijööseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän nyt minäkin tämän joulusiivouksen yhteydessä tuota Vilijonkan asennetta sen sijaan että raivosiivoaisin 😊 Jouluruokien suhteen minulla ei ole onneksi muita pakollisia kuin lanttu- ja porkkanalaatikko, ilman niitä ei joulu tule.

      Hyvää joulua myös sinulle, Marjatta!!

      Poista
  2. Hyviä mausteita joulukalenterissasi! Heti aloin miettiä että pitäiskö tosiaan pikkelöidä :) Minullakin on muistissani kirjasitaattiesi tapaisia jouluja, äitini ja tätini riitelivät aina kuin kissa ja koira, miksei siis myös jouluna. Onneksi se tapa ei siirtynyt seuraavaan sukupolveen. Hyvää joulua sinne hunajan ja maidon maahan - kuten eräs ex-kollegani Ruotsia kuvaili. Ja hyviä kirjoja tietenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä Ruotsissahan puhutaan "Norén-joulusta" kun on sellainen vähän ärhäkämpi joulutunnelma, tämä siis Lars Norénin perintönä joka kirjoitti synkkiä perhedraamoja. Itse järjestän yleensä jonkun joulustressihepulin viimeistään päivää ennen aattoa, mutta se laantuu itsestään ja viimeistään kun istuudutaan joulupöytään. Niin, pitäisikö tosiaan tänä jouluna kokeilla myös pikkelöintiä!

      Poista
  3. Hih, juuri tänään tein joulusiivouksen vihapäissäni koska olin jo kauhean nälissäni :D Mutta olen tyytyväinen, että tein sen. Olen sillä lailla perinteinen nainen, että ennen joulua pitää siivota kunnolla, joskin komerot olkoot vähemmällä vaivalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla vielä edessä joulusiivous, kyllä se vaan tosiaan kuuluu jouluun! Ja oikeasti tykkään siivota, mutta aina se vaan lipsahtaa sellaiseksi ikäväksi raivosiivoamiseksi...

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tammikuun luetut & Berliinin terveiset

  Tänä vuonna tammikuu oli osaltani harvinaisen jännittävä: toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja lähdin kolmeksi viikoksi Berliiniin opiskelemaan saksaa. Tavoitteena oli ylittää huiman korkealta tuntuva kynnys ja alkaa puhua saksaa. Tämä toteutuikin jo ensimmäisen viikon jälkeen! Jokin asetus napsahti aivoissa paikoilleen ja yliopistossa pandemian jälkeen oppimani saksa alkoi tulla ulos. Ei aina virheettömästi, mutta enpähän enää pelännyt puhua. Myös saksan kielen lukemiseen näyttää tulleen vauhtia lisää. Ostin lähes ensitöikseni Berliinin kirjakaupat löydettyäni Juli Zeh 'n romaanin "Über Menschen". Olin lukenut romaanin aiemmin jo suomeksi, mutta nyt sain siihen aivan uuden tuntuman ja kielikurssilla eteentulleita sanoja tuntui tupsahtelevan eteen joka rivillä. Onneksi olin myös ehtinyt unohtaa miten tarina päättyy, joten sain jälleen kerran yllättyä ja liikuttua. Menomatkan lukemisiksi yöjunaan olin ottanut mukaan ruotsalaisen Lena Einhornin romaanin "Siri". S...

Kun Suomen lapset lähtivät Ruotsiin - Anna Takanen: Sinä olet suruni

Tänään 15. joulukuuta on kulunut 80 vuotta ensimmäisen suomalaisia sotalapsia Tukholmaan kuljettaneen laivan lähdöstä. Ruotsiin lähti kaikkiaan sotaa pakoon  noin 70 000 lasta ja melkein neljäsosa heistä jäi palaamatta. Näihin lukuihin  mahtuu traagisia tarinoita, joita on kipuiltu sekä Suomessa että täällä Ruotsissa. Eikä asiasta ole sen kummemmin puhuttu, kummassakaan maassa. Yksi Ruotsiin jääneistä lapsista oli Anna Takasen Timo-isä, jonka tarinan Takanen on nyt kirjoittanut kirjaksi "Sörjen som blev". Mutta kirja ei ole pelkästään sotalapsen tarina sillä 80 vuoden takainen tragedia vaikuttaa monen perheen elämään edelleen. Takanen sanoo, että sotalapsen traumasta selviämiseen menee neljä sukupolvea. Tässä yhtälössä hän laskee itsensä kolmanneksi sukupolveksi. Anna Takanen eli lapsuutensa oudossa välitilassa. Hän oli syntynyt Ruotsissa ja puhui ruotsia, mutta sukunimensä vuoksi hänet luokiteltiin suomalaiseksi. Koulussa häntä kiusattiin juuri suomalaisuutensa takia...

Loma! Ja dekkarit...

Ensimmäinen lomaviikko on nyt takana mutta kolme vielä edessä. Ja ilmatkin näyttävät alkavan lämmetä joten tunnelma on korkealla! Lomatunnelmaani kuuluvat myös dekkarit. En niitä yleensä lue kovin paljon koska nykydekkarit ovat mielestäni selkeästi raaistuneet. Muutos tapahtui kai Stieg Larssonin Millenium-sarjan myötä, jonka jälkeen monet keksivät tämän modernin version Klondikesta ja mahdollisuuden tehdä rahaa. Psykologiset trillerit ovat kuitenkin mieleistäni jännityskirjallisuutta ja muistelen edelleen lämmöllä viime kesän huippujännää lukukokemusta, Gillian Flynnin  Kiltti tyttö  -trilleriä. Joten kun näin tämän A.J. Finnin Nainen ikkunassa -kirjan seistä töröttävän kirjakaupan eniten myyvien kirjojen ykkösenä ja kannessa vieläpä Flynnin suositus "Amazing!" niin se oli siinä. No, se "Amazing" oli ehkä hiukan liioiteltua ja Flynnin nimen käyttäminen markkinoinnissa aika lailla harhaanjohtavaa. Yhteistä kirjoille oli toki mieleltään  enemmän tai vähemmän...

Onnea Viron kirjallisuus 500 vuotta! - Klassikkohaaste #20

  Tämänkertaisen klassikkohaasteen omistan Viron kirjallisuudelle. Ja ajankohta sopii täydellisesti, sillä eilen - kirjailija A.H. Tammsaaren syntymäpäivänä 30. tammikuuta - Virossa juhlittiin jälleen virolaisen kirjallisuuden päivää . Tällä kertaa päivästä tuli erityisen juhlallinen, sillä se oli samalla lähtölaukaus virolaisen kirjallisuuden juhlavuodelle . Tänä vuonna on nimittäin kulunut tasan 500 vuotta siitä kun ensimmäinen vironkielinen kirja ilmestyi. Lämpimät onnittelut siis kaikille virolaisille!  Kirjallisuuden arvostus on Virossa ollut käsittääkseni aina korkealla. "Oma kieli, oma mieli" oli elintärkeä motto neuvostovuosien aikana. Eikä kai ollut sattumaa, että uudelleen itsenäistyneen Viron ensimmäiseksi presidentiksi valittiin juuri kirjailija Lennart Meri. Maan oman kielen ja kulttuurin esille nostaminen oli presidentin tärkeimpiä tehtäviä kun entisen suurvallan raunioista rakennettiin uusi itsenäinen Viro. Meri on kuvannut kieltä "vahvaksi hirsitaloksi...

Tornionlaaksosta kajahtaa!

"Kronikka köyhästä suomalaisperheestä" (Expressen), "Nina Wähä kirjoittaa hauskasti helvetillisestä pimeydestä" (Dagens Nyheter), "Perheromaani joka muuttuu dekkariksi..." (Aftonbladet). Koko vuoden olen lukenut näitä ylistäviä lausuntoja alkuvuodesta ilmestyneestä Nina Wähän romaanista "Testamente" mutta olen tuntenut vastahakoisuutta tarttua kirjaan. Taasko yksi kuvaus suomalaisesta kurjuudesta, alkoholismista, väkivallasta? Miksi ruotsalaiset rakastavat näitä kuvauksia köyhistä suomalaisperheistä? Susanna Alakosken Sikalat, Eija Hetekivi Olssonin Ingenbarnsland... Mutta lokakuussa julkistettu August-palkintoehdokkuus mursi vastarintani. Pakkohan tämä on nyt lukea! Tosin kirja ei ole dekkari eikä edes kovin hauska, paitsi jos pitää pitää anttituurimaisesta huumorista. Mutta hurja tarina, sitä tämä on! Jo alkusivuilla huomaan olevani keskellä tornionlaaksolaista ihmissuhdehässäkkää. Kirjailija on ystävällisesti listannut tarinan henki...