Hyvää kolmannen adventin jälkeistä maanantaita! Alkaako joulustressi jo vallata mielen? Siellähän se jo ensi viikolla odottaa, se joulu...
Kävimme viikonloppuna ystävien luona kylässä ja siellä äidyin muistelemaan ensimmäistä koronajoulua, jolloin muistini mukaan oli niin stressitöntä ja ehdin kerrankin laittaa kystä kyllä. No, onneksi on tämä blogini arkisto. Vuoden 2020 joulukalenteripostaukseni kertoo kylläkin vähän toisenlaisista tunnelmista.
Mutta takaisin tähän jouluun! Ja mikäs joulu se nyt muka olisi jos se ei ole maustettu ainakin hyppysellisellä stressiä ja ripauksella kireitä tunnelmia. Olen ollut tässä syksyn aikana jo tuntosarvet koholla ja pistänyt merkille "tunnelmallisia" joulukohtauksia lukemistani kirjoista.
Vieläkö muistatte Orvokki Aution Pesärikko-trilogian Armin? Nuori Armi, joka haaveili aikuisen elämästä ja suostui Olavin kosintaan, vanhempiensa vastustuksesta huolimatta. Ensimmäinen joulu anopin huomissa on työntäyteinen. Joka päivä on jotakin puuhaa, Armi tekee jouluruokia ja leipoo tortut ja piparit. Kuusenkin koristelee, mutta silloin tulee anopilta moite:
Kuinka sä sen nauhan pistät? sanoi anoppi. - Ei sitä niin oo koskaan piretty, annas kun mä laitan.
Selvää on, ettei tämä ole vielä se Armin kaipaama oma koti.
Vieraassa kodissa tekee jouluvalmisteluja myös Nanette Kottarainen. Nanette on Felix-herran kotiapulainen ja valmistaa vuoden 1958 jouluna jouluaterian, "kuten toivottiin": hän liotti, suolasi, keitti, pilkkoi, siivutti, hunnutti, silppusi, paistoi, pikkelöi, kohotti, voiteli, täytti ja kuorrutti. Nanetten monen päivän stressi puuskuttaa pintaan kun hän lopulta pääsee istumaan omalle tuolilleen, joka on tietysti lähimpänä keittiön ovea. Huoneen täyttää hiljaisuus:
Yritin istua paikoillani, mutta ilma ahtautui keuhkoihini enkä saanut hengitystäni tasattua, luulin että tukehdun. Felix katseli minua otsakiharansa takaa ja huomautti sitten, että pöydästä puuttuu suolasirotin.
Me Nanette Kottaraisen muotokuvan jo lukeneet tiedämme, että tämä kohtaus peittää taakseen traumaattisen elämäntarinan.
Kireä tunnelma vallitsee myös Pirjo Hassisen romaanin päähenkilön Sannan joulupöydässä. Hän viettää jouluaattoa kaksin miesystävänsä Y:n kanssa, mutta menneisyyden haamut istuvat tiukasti mukana. Sanna näkee pöydän ääressä myös Y:n ja Sannan jo edesmenneet isät sekä Y:n ex-puolison ja bonuslapset. Sanna ottaa harteilleen marttyyriäidin roolin ja hermoilee:
(---) oliko jokin vadeista tyhjenemässä, ulottuivatko kaikki varmasti sinappiin ja kurkkusalaattiin ja hillosipuleihin ja muikkusardiineihin, uupuiko purnukoista haarukoita? Maistuivatko laatikot? Äidin kärpännopea katse oli nyt minun katseeni, ja kiukkuinen marttyyrinmieli huuhtoi minua päästä varpaisiin, sillä minua väsytti!
Huh! Että hyvää joulua vaan kaikille...
Mutta ennen kuin ollaan niin pitkällä, että istutaan joulupöydässä kireinä ja väsyneinä niin tokihan tässä pitää vielä ehtiä siivota! Tosin nyt on pakko pistää stoppi tälle kärsimysnäytelmälle ja etsiä tervehenkisimpiä esikuvia. Ja onneksi meillä on Vilijonkka!
Oli ihanaa saada taas siivota. Hän tiesi tarkalleen missä pöly piileksi, pehmeänä ja harmaana ja itsetyytyväisenä se oli asettunut huoneiden nurkkiin, ja Vilijonkka pyydysti joka ikisen pölytuppuran joka oli kierittäytynyt isoksi ja pulleaksi ja täyttynyt hiuskarvoilla. Ne luulivat olevansa turvassa, hahhah!
***
Toivotan kaikille iloista ja lämmintä ja
ennen kaikkea lukurauhan täyteistä joulua!
***
Kirjasomen eilinen luukku avautui Kirjan jos toisenkin -blogissa ja luukun numero 17 avaa Kirjojen kuisketta -blogi. Lista kaikista luukuista linkkeineen löytyy Yöpöydän kirjat -blogista.
***
Sitaatit on otettu seuraavista teoksista:
Orvokki Autio: Viistotaival (Kirjayhtymä 1980)
Hanna Weselius: Nimetön. Nanette Kottaraisen muotokuva (WSOY 2023)
Pirjo Hassinen: Toisella tavalla onnellinen (Otava 2022)
Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu, suomentanut Kaarina Helakisa (WSOY 1991)
Onpa mainioita joulustressin kuvauksia, ja tuo Vilijonkan asenne on just oikea.
VastaaPoistaKaikesta voi tehdä ikävän tai hauskan asian, jos itse saa tehdä. Toisten käskettävänä se on vaikeaa. Pesärikon Armilla on kuitenkin mielessä oma koti, mikä auttaa kestämään.
Monet ottavat joulun Suomessa niin vakavasti. Ihan hyvin voi ostaa valmisruokaa tai tilata pitopalvelusta, jos ei ole kokkailun harrastaja, ja voi myös syödä ihan muuta kuin niitä perinteisiä jouluruokia, jos oman perheen joulun viettäjät eivät niistä yhtään välitä.
Iloista ja lämmintä joulun aikaa myös sinulle Tukholman joulumijööseen!
Yritän nyt minäkin tämän joulusiivouksen yhteydessä tuota Vilijonkan asennetta sen sijaan että raivosiivoaisin 😊 Jouluruokien suhteen minulla ei ole onneksi muita pakollisia kuin lanttu- ja porkkanalaatikko, ilman niitä ei joulu tule.
PoistaHyvää joulua myös sinulle, Marjatta!!
Hyviä mausteita joulukalenterissasi! Heti aloin miettiä että pitäiskö tosiaan pikkelöidä :) Minullakin on muistissani kirjasitaattiesi tapaisia jouluja, äitini ja tätini riitelivät aina kuin kissa ja koira, miksei siis myös jouluna. Onneksi se tapa ei siirtynyt seuraavaan sukupolveen. Hyvää joulua sinne hunajan ja maidon maahan - kuten eräs ex-kollegani Ruotsia kuvaili. Ja hyviä kirjoja tietenkin!
VastaaPoistaTäällä Ruotsissahan puhutaan "Norén-joulusta" kun on sellainen vähän ärhäkämpi joulutunnelma, tämä siis Lars Norénin perintönä joka kirjoitti synkkiä perhedraamoja. Itse järjestän yleensä jonkun joulustressihepulin viimeistään päivää ennen aattoa, mutta se laantuu itsestään ja viimeistään kun istuudutaan joulupöytään. Niin, pitäisikö tosiaan tänä jouluna kokeilla myös pikkelöintiä!
PoistaHih, juuri tänään tein joulusiivouksen vihapäissäni koska olin jo kauhean nälissäni :D Mutta olen tyytyväinen, että tein sen. Olen sillä lailla perinteinen nainen, että ennen joulua pitää siivota kunnolla, joskin komerot olkoot vähemmällä vaivalla.
VastaaPoistaMinulla vielä edessä joulusiivous, kyllä se vaan tosiaan kuuluu jouluun! Ja oikeasti tykkään siivota, mutta aina se vaan lipsahtaa sellaiseksi ikäväksi raivosiivoamiseksi...
Poista