Siirry pääsisältöön

Kun kirjallinen ikoni saa maata jalkojensa alle

 


Olenkohan nyt vihdoinkin kokemassa Edith Södergran -kauteni? Siis sen saman, jonka useimmat käyvät läpi teini-iässä. Olen kyllä muutenkin myöhässä kaikesta - jos ajoin ajokortin viisikymppisenä niin ehkä tämä Södergran-kuumekin sopii juuri tähän ikään.

Tai sitten syynä on yksinkertaisesti se, että viime vuonna (2023) oli kulunut sata vuotta Södergranin kuolemasta, mikä taas on selvästikin innoittanut kirjailijoita ja kustantajia julkaisemaan tuoretta Södergran-kirjallisuutta.

Ja tämä on kyllä erittäin hyvä idea! Ainakin nyt lukemani Nina Ulmajan teos tuo Södergranin kertaheitolla 2000-luvulle enkä ole kyllä pitkään aikaan innostunut lukemastani niinkuin nyt tätä Ulmajan kirjaa lukiessani. Tässä on oikeasti saatu puhallettua uusia tuulia sata vuotta sitten Karjalan Raivolassa eläneeseen kirjailijattareen, joka on suoraan sanoen päässyt jo vähän pölyttymään kirjallisuuden historian arkistoissa. Ulmajan kirja ei ole tosin ihan kaikkia miellyttänyt, mutta siitä vähän myöhemmin lisää...

Nina Ulmaja on suomalaissyntyinen, Ruotsissa asuva kirjagraafikko ja kirjailija. Hän löytää yllättäen Södergranin valokuvat ja lähtee tutkimaan arkistoja. Koko Södergranin jäljelle jäänyt valokuva-arkisto löytyy muuten digitaalisessa muodossa Finnan sivustolta

Ulmaja tuo Södergranin nykyaikaan ja on sitä mieltä, että tämä olisi ollut Instagramin aatelia itsevarmoilla omakuvillaan. Mutta Södergran kuvasi paljon muutakin - asuinympäristöään, arkisia askareita, äitiään ja talon työväkeä sekä elämää Davosin keuhkoparantoloissa. Ulmaja tutkii kuvia tarkkaan ja yrittää löytää niistä vihjeitä Södergranin yksityiselämästä. Siitähän ei nimittäin kovin paljon edes tiedetä.

Ulmaja rakentaa kirjansa runsaaseen valokuva-aineistoon, jonka lomassa hän kirjoittaa kirjeitä "Edithille". Hän tekee vertailuja oman sukunsa ja Södergranien elämänvaiheiden välillä ja yrittää näin saada selkoa siihen, millaista se elämä vuosisadan Karjalassa oli. Joskus nämä vertailut menevät tosin vähän liiaksikin pois itse aiheesta, mutta tämä on Ulmajan kirja, joten hän saa asettaa rinnakkain itsensä ja Edithin. Vaikka lukijana en aina ihan vakuuttunut olekaan niin kirja on kokonaisuutena niin hurmaava, että en anna lievän ylimenevän nostalgian häiritä.

Mutta joitakin muita se on häirinnyt sitäkin enemmän! Expressenin kulttuurisivuilla ruotsalainen kirjallisuudenprofessori ja armoitettu Södergran-tutkija Ebba Witt-Brattström on tuohtunut: "Herranjumala, ihminen on ollut kuollut jo sata vuotta, hän ei ole läheinen ystävänne!". Dagens Nyheterin kulttuuritoimittaja taas puolestaan toteaa, että Ulmaja vähättelee Södergrania tekemällä tästä kapinallisen tytön. 

En tiedä missä norsunluutornissa nämä edellä mainitut kirjoittajat ovat Södergraniansa pitäneet, mutta olisi totisesti aika ottaa Edith sieltä alas. Antaa vihdoinkin maata kirjallisen ikonin jalkojen alle! Ulmajan yritys ei ole ehkä vielä se täysosuma, mutta kyllä se vaan virkisti ainakin omaa Södergran-kuvaani.

Minulla on muuten tässä kirjapinossa jo odottamassa kirja, jonka tulen varmasti mainitsemaan useammankin kerran, mutta juuri tähän saumaan on pakko jo lainata brittinäyttelijä Judi Denchiä, joka kirjassaan "Shakespeare" kertoo suhteestaan tähän elämänsä mieheen. Kirjan lopussa on painavat sanat, jotka haluan lähettää myös kaikille Edith Södergrania lukeville:

Shakespeare belongs to everybody. And we must allow who we are as individuals to colour our interpretation of his words: everybody's upbringing and life experiences are different, and that needs celebrating and bringing to the plays. You've got to find out what his words mean for you.

Suokaamme siis meille kaikille oikeus ottaa selvää, mitä Edith Södergranin sanat merkitsevät juuri minulle. Kyllä Edith sen kestää!

Edith Södergran ei kärsinyt korkeuskammosta, tässä hän kuvaa perheen apulaista työntouhussa. Edithin äiti tarkkailee turvallisesti maan tasalta. (Kuva: finna.fi)

Nina Ulmaja: En annan Edith (Norstedts 2023)

Judi Dench: Shakespeare. The man who pays the rent (Penguin. Random House 2023)

Kommentit

  1. Aina riittää noita oikeaoppisia ylimpiä tuomareita närkästymään toisten "vääristä" tulkinnoista. Ahdasmielistä ja tosikkomaista porukkaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisikohan professori tullut vähän mustasukkaiseksi kun joku toinen oli luonut näin läheisen kontaktin "hänen" Edithiinsä...🤭

      Poista
  2. Upeaa, että Södergran jälleen kiinnostaa! Itse fanityttöilin häntä teininä ja pidän hänen runoistaan edelleen. Hänhän ei kaiketi ollut mikään tuon ajan tyypillinen vaatimaton nainen, vaan piti itseään aika kovassa arvossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Södergranilla oli tosiaan vahva omanarvontunto ja samalla hän kai myös tiesi olevansa aikaansa edellä.

      Poista
  3. Tämä muistuttaa paljon lukemaani teosta Maailma on minun, johon Agneta Rahikainen ja Eira Sillanpää ovat koonneet Edith Södergranin runoja ja valokuvia. Myös tässä teoksessa osoitetaan, että Edith oli jalat maassa elävä, reipas ihminen, joka kirjoitti runoja hyvinkin arkisista aiheista, kuten kuukautisista.
    Oikeaoppiset nipottajat, jotka pitävät kiinnni kerran löytämästään "totuudesta" joutavat nurkkaan. Hyvä Judi Dench!

    VastaaPoista
  4. Haa, sama kirja odottaa tuossa pinossa! Kävin Suomi-Instituutin kirjastossa täällä Tukholmassa ja siellä oli uutuuskirjojen hyllyssä kaikki nämä Södergran-uutuudet. Lisäksi lainasin Södergran-tutkijan Agneta Rahikaisen kirjoittaman elämäkerran Södergranista. Hyvä, että hänestä taas kirjoitetaan, se ikiaikainen herkän runotytön imago on hyvä saada päivitettyä. Itsekin innostuin vasta nyt kun tuli tämä reippaampi Edith esille 🤭

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Loma! Ja dekkarit...

Ensimmäinen lomaviikko on nyt takana mutta kolme vielä edessä. Ja ilmatkin näyttävät alkavan lämmetä joten tunnelma on korkealla! Lomatunnelmaani kuuluvat myös dekkarit. En niitä yleensä lue kovin paljon koska nykydekkarit ovat mielestäni selkeästi raaistuneet. Muutos tapahtui kai Stieg Larssonin Millenium-sarjan myötä, jonka jälkeen monet keksivät tämän modernin version Klondikesta ja mahdollisuuden tehdä rahaa. Psykologiset trillerit ovat kuitenkin mieleistäni jännityskirjallisuutta ja muistelen edelleen lämmöllä viime kesän huippujännää lukukokemusta, Gillian Flynnin  Kiltti tyttö  -trilleriä. Joten kun näin tämän A.J. Finnin Nainen ikkunassa -kirjan seistä töröttävän kirjakaupan eniten myyvien kirjojen ykkösenä ja kannessa vieläpä Flynnin suositus "Amazing!" niin se oli siinä. No, se "Amazing" oli ehkä hiukan liioiteltua ja Flynnin nimen käyttäminen markkinoinnissa aika lailla harhaanjohtavaa. Yhteistä kirjoille oli toki mieleltään  enemmän tai vähemmän

Hyvää lomaa minulle ja muista: Sei a Mensch!

  Voi Eeva!! Anteeksi kun nyt näin puhuttelen sinua, mutta kun olen juuri lukenut Anna-Riikka Carlsonin kirjan, jossa hän puhuttelee sinua sinä-muodossa melkein 500 sivun verran niin se jää helposti päälle. Ja toisaalta, mielestäni Carlson edustaa kirjojesi lukijana meitä kaikkia, jotka luemme sinua, joten otan tämän vapauden. Olin yllättynyt kun ilmaisit niin monesti epäuskosi siitä, että sinua muka luettaisiin. Mutta kyllä se vaan pitää paikkansa! Olen lukenut sinua koko ikäni, en järjestelmällisesti, mutta säännöllisesti. Usein silloin kun jokin tiukka paikka iskee eteen niin tiedän, että sinulta löytyy rohkaisevat ja uskoa antavat sanat.  Minua on ehkä eniten kiehtonut kirjoissasi tuo karjalaisuus. En ole siellä koskaan asunut, mutta kolme neljästä isovanhemmastani on sieltä. Isäni oli koulupoika kun he lähtivät Viipurista evakkoon. Kahdesti. Joten Kolikkoinmäet ja Papulat ovat minulla muistoina päässä, vaikka en ole niissä paikoissa koskaan käynytkään. Täällä Ruotsissa tämä karjal

Rakas vihattu lähiöni

Kun aikoinaan muutimme mieheni kanssa yhteen ei vaihtoehtoja ollut kovinkaan monta. Jotta Tukholmassa saisi vuokra-asunnon on jonossa oltava, alueesta riippuen, 5-25 vuotta. Miehelläni oli vuokrakaksio mutta todennäköisyys, että joku haluaisi vaihtaa isomman asuntonsa pienempään tuntui aika olemattomalta. Niinpä lähdimme etsimään kotia yhdessä pankin kanssa. Mielessämme oli heti alue, jolla olimme käyneet monta kertaa kylässä ystäviemme rivitaloasunnossa. Asunnot olivat tilavia ja lähellä oli paljon metsää ja vettä. Ja kuinka ollakaan, unelmakotimme löytyi nopeasti! Muutimme syksyllä 2006 ja kotiuduimme nopeasti. Alue on luonnonkaunista ja naapurusto hauskasti monikulttuurista. Ainoa ongelma on se, että asumme "pahamaineisessa" tukholmalaislähiössä. Meille aikuisille siitä oli lähinnä vain hyötyä sillä asunnot olivat noin miljoona kruunua edullisempia kuin muilla alueilla. Mutta miehen teinityttäret huomasivat pian, että keskustassa asuvia kavereita oli vaikea saada ky

Kahden kulttuurin lähettiläät - Linn Ullmann ja Ranya ElRamly

Lokakuun lukuhelmiini kuuluvat nämä kaksi tytärten vanhemmistaan kirjoittamaa kirjaa. Toinen tyttärista on Liv Ullmannin ja Ingmar Bergmanin tytär Linn, kahden maan ja kahden kielen kasvatti. Toinen tytär on suomalainen Ranya Paasonen (joka julkaisi esikoiskirjansa tyttönimellään ElRamly), joka kertoo kasvamisesta kahden kulttuurin risteämässä, siinä välitilassa jossa pitää oppia vaikkapa kaksi erilaista tapaa kuoria appelsiini. Luin molemmat kirjat suurella mielenkiinnolla, kotonani on nimittäin kasvamassa tytär, joka kohtaa päivittäin nämä kulttuurien nokkakolarit. Kun isä vaatii, että syntymäpäiväsankarille tarjoillaan ruotsalaiseen tapaan aamupala sänkyyn ja äiti kauhistelee, että ei kai nyt sentään arkisena koulupäivänä. Tai kun jouluaattona klo 15 pitäisi katsoa miljoonien muiden ruotsalaisten tavoin tv:stä Kalle Ankaa samalla kun äiti hoputtaa joulusaunaan. Lisänä vielä kahden kielen lahja - tai taakka, riippuen aina tilanteesta. Linn Ullmann on omien sanojensa mukaan kir