Siirry pääsisältöön

Yayoi Kusaman väriterapiaa

Viime viikkoina ei ole voinut välttyä lukemasta Yayoi Kusamasta jos vähäänkään seuraa tukholmalaismediaa. Moderna Museetissa on nimittäin avattu retrospektiivinen näyttely Kusaman töistä kuuden vuosikymmenen ajalta ja sitä hehkutetaan nyt joka tuutista. Kusama oli itselleni täysin tuikituntematon taiteilija mutta traaginen tarina (koko ikänsä mielenterveysongelmista kärsinyt taiteilija joka 70-luvulta lähtien on asunut psykiatrisessa hoitolassa) sai lukemaan kaikki haastattelut ja artikkelit. Ja sunnuntaiaamuna herätessäni harmaaseen kesäpäivään tiesin: tänään on mentävä Kusaman näyttelyyn. Kysyin 6-vuotiaalta lähtisikö hän mukaani taidemuseoon ja hän olikin heti valmis, tosin sillä varauksella että "ei vanhanajan taidetta, se pelottaa". Vakuutin, että tämä ei ole vanhanajan taidetta nähnytkään. 

Tukholmalaiset tuntien arvasin, etten olisi ainoa Kusama-kuumeeseen joutunut joten ostin liput jo etukäteen museon kotisivulta. Se kannatti sillä lippukassalla oli jonoa välillä tungokseen asti. Liput maksavat 150 kruunua ja lapset pääsevät ilmaiseksi. Museon perusnäyttely on muuten maksuton, kuten niin monet muutkin museot sen jälkeen kun nykyinen sosiaalidemokraattijohtoinen hallitus sai tahtonsa läpi.


Näyttely on melkoisen sekalainen kokoelma Kusaman töitä mikä ei sinänsä hämmästytä sillä taiteilija on jo 87-vuotias ja töitä on koko hänen uransa varrelta. 6-vuotiasta kiinnostivat erityisesti Kusaman 60-luvun performance-videot joissa näkyy paljasta pintaa lapsille sallittua enemmän. Lapsen sitä ihmetellessä yritin säveltää helposti ymmärrettävän taidehistoriallisen tietoiskun - "silloin kun äiti oli pieni niin monet taiteilijat halusivat järkyttää muita ihmisiä näyttämällä alastomia vartaloita"...


Mutta sekä 6-vuotiaan että itseni mieleen jäävät kuitenkin ikuisiksi ajoiksi Kusaman fantastiset installaatiot, erityisesti näyttelyssä olleet kolme peilihuonetta joihin sisään astuessaan saa roiman annoksen väriterapiaa. Kävimme huoneet läpi monta kertaa ja aina sama "VAU!!". Lisäpisteitä näyttely saa myös lapsille tehdystä vihjesuunnistuksesta jonka oikein ratkaistuaan sai pienen Kusaman taiteeseen liittyvän palkinnon.


Jos ei tänä kesänä ehdi Tukholmaan niin ei hätää, sama näyttely tulee lokakuussa myös Helsinkiin. Muistakaa ottaa lapset mukaan!



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Se tunne kun vihdoinkin tiedät mitä huispaus tarkoittaa

Olen Harry Potterin suhteen todellinen väliinputoaja: kirjojen ilmestyessä olin jo pitkälti yli parikymppinen mutta toisaalta sain ensimmäisen lapseni myöhään joten pääsin tutustumaan Potterin maailmaan vasta nyt, kun lapseni on saavuttanut Potter-iän. Ja kyllä tätä on odotettukin! Näiden parinkymmenen vuoden ajan olen saanut todeta useammankin kerran, että Potterit ovat totisesti jo osa yleissivistystä.

Mikä sitten muka on estänyt minua lukemasta sarjaa aikaisemmin? Suurin syy on se, että fantasia ei kirjallisuudenlajina kiehdo minua ollenkaan. Ei edes silloin kun itse olin lapsi. Minulta ovat jääneet välistä kaikki lajin klassikot Narnia-sarjasta alkaen, Star Wars - elokuvista puhumattakaan. Lapsen kanssa lukiessa olen nyt saanut tutustua tähän minulle vieraaseen genreen - ja siitä olen iloinen!

Innostuksestani Potteriin kertonee se, että tämän sarjan ensimmäisen osan annoin lapselle joululahjaksi jo kolme vuotta sitten. Mutta silloin kuusivuotias lapseni keskeytti lukemisen - liia…

Felicia Feldt: Dödsbädden (2018)

Felicia Feldt kohautti muutama vuosi sitten tekemällä oikean äidinmurhan ja julkaisemalla kirjan, jossa paljasti äitinsä, lastenkasvatusgurun Anna Wahlgrenin omassa perheessään käyttämät kasvatusmetodit. Äidin ja tyttären välit eivät siitä parantuneet... Sittemmin Feldt on opiskellut uuteen ammattiin ja työskennellyt sairaanhoitajana mm. saattohoitokodissa. Tämän työn hedelmänä on syntynyt kirja Dödsbädden (Kuolinvuode).

Kirjan kertoja on omaperäisesti saattohoitokodin sänky, joka todistaa huoneessa viipyvien potilaiden viimeisiä hetkiä. Kirjan tapahtumat on sidottu yhteen ja samaan huoneeseen - kun yksi lähtee niin toinen saapuu. Potilaiden välillä sänky ja huone vain desinfioidaan.

Kirjan rakenne on novellimainen, jokainen huoneeseen saapuva esitellään etunimellä ja tarina etenee päivämäärien ja kellonaikojen tahdittamana. Huoneessa on välillä väkeä enemmänkin, varsinkin kun yksi kuolevista on mandealaista uskontoa harjoittava. Silloin saattohoitokodin käytävät ja ruokalan tilat tä…

Tukholman tunnelbana suosittelee

Hyvää Kirjaston päivää! Päivän kunniaksi sosiaalisessa mediassa vinkataan kirjoja hashtagilla #tuntematonlukee Helmet-lukuhaasteen kohtaan 26 eli kirja, jota näet sinulle tuntemattoman ihmisen lukevan. Tuohan ei nyt ole ongelma eikä mikään, ajattelin vielä haasteen nähtyäni. Katson vain tunnelbanassa mitä muut lukevat. Paitsi, että...

Kun muutin Tukholmaan vuonna 2000 tunnelbanassa luettiin todella paljon. Ja juuri silloin kaikki - siis todellakin KAIKKI - lukivat Mikael Niemen Populäärimusiikkia Vittulasta -kirjaa. Hieman myöhemmin tuli Stieg Larsson- ja Millennium-kausi.

Sitten tuli Metro-lehti ja kirjat saivat jäädä, kaikki lukivat uutta ilmaisjakelulehteä. Suurin murros koettiin kuitenkin kun älypuhelimet yleistyivät. Yhtäkkiä ei kukaan enää lukenut yhtään mitään vaan näpräilivät vain kännyköitänsä.

Mutta vuoden 2018 aikana huomasin, että jotain alkoi tapahtua. Kirjat alkoivat pikkuhiljaa ilmestyä taas tunnelbanaan!

Heti työvuoden aluettua aloinkin kirjaamaan näkemiäni kirjoja. E…

Carolina Setterwall: Toivotaan parasta (Låt oss hoppas på det bästa) (2018)

Jotkut kirjat on vain pakko lukea! Kun näin ensimmäisen jutun Carolina Setterwallin esikoiskirjasta Låt oss hoppas på det bästa (Toivotaan parasta) laitoin samantien varauksen kirjastoon. Kirja perustuu Setterwallin omaan elämään ja kokemukseen ja alkuasetelma on sydäntä raastava: eräänä aamuna kirjailija huomaa avopuolisonsa ja pienen vauvansa isän kuolleen äkillisesti yön aikana. Alkaa henkilökohtainen inferno, jota kirjailija purkaa kirjassaan lähes minuutin tarkkuudella, tuskallisen realistisesti.

Kirja on hyvin lähellä Tom Malmquistin pari vuotta sitten ilmestynyttä kirjaa Joka hetki olemme yhä elossa. Puolison äkillinen kuolema ja pieni lapsi on yhdistelmä, joka jo ajatuksena järkyttää. Mutta kaikesta selviää, siitä nämä molemmat kirjat ovat tärkeitä todistuskappaleita. Malmquist ja Setterwall kuljettavat lukijansa läpi kiirastulen kohti katharsista ja molemmissa tapauksissa suljin kirjan takakannen rauhallisin mielin.

Setterwallin tarinassa yksi pääteemoista on syyllisyys. Puo…

Helmikuun hiihtelyjä

Helmikuu mennä mätkähti niin nopeasti, että luettujen kirjojen listaan ei tullut kovinkaan monta merkintää. Kuukausi meni työn ja loppusuoralla olevan autokoulun parissa, lisäksi vielä hiihdettiin ystäväperheen kanssa. Lomareissulle mukaan ottamani kirjat pysyivät kassissa koko loman ajan...

Helmikuun ehdoton lukuhelmi oli J.K. Rowlingin Harry Potter -sarjan ensimmäinen osa, Viisasten kivi. Lapsi oli saanut kirjan joululahjaksi jo muutama vuosi sitten mutta aina kun yritimme aloittaa kirjan lukemisen, lapsi sanoi sen olevan liian pelottava. Mutta nyt 9-vuotiaana aika oli kypsä ja luimme kirjan ripeässä tahdissa. Omat iltalukemiseni jäivätkin sitten vähiin koska lapsi anoi aina muutamaa sivua lisää joten luimme suunnilleen siihen asti, että lukija nukahti.

Mutta nyt olemme siis vihdoinkin vihkiytyneitä Harry Potterin ja Tylypahkan maailmaan! Lapsi on jo tilannut seuraavan osan ja ensimmäisen elokuvankin olemme katsoneet. Elokuva olisi ollut hiukan liian jännä mutta koska olimme jo luk…