Siirry pääsisältöön

Tuulahduksia Islannista


Lukemiset ovat jääneet viime viikkoina hävyttömän vähiin kaikenlaisten työmatkojen ja perheprojektien vuoksi. Ainakin viisi kirjaa makaa levällään pitkin huushollia ilman toivoakaan, että pääsisivät luettujen kirjojen kastiin.

Viimeisin työmatka johti Islantiin, jossa sain onneksi ison annoksen kulttuurivaikutteita ja niitä täällä nyt sulattelen. Reykjavik on varsinainen paradoksi, pieni kalastajakylän tuntuinen kaupunki jossa keskellä töröttää maailmanluokan konserttitalo. Sitä kävimme ihmettelemässä ja kuulimme myös uutta islantilaista musiikkia Harpassa järjestetyllä Tectonics-festivaalilla.


Kulttuurista sai nauttia myös lentomatkoilla, Icelandic Air nimittäin tarjoaa ihan mukavan menyyn sekä islantilaisia että kansainvälisiä elokuvia. Menomatkalla näin juuri tänne Tukholmaan ensi-iltaan tulleen elokuvan "Rams" joka kertoo kahdesta lammasfarmariveljeksestä. Tarina on täynnä dramatiikkaa ja karun kauniita kuvia islantilaisesta luonnosta.


Kotimatkalla valitsin toisen uutuuselokuvan, ihmissuhdedraamaa ja komediaa yhdistävän "Homecoming".  Vaikka katsoja todennäköisesti keksii juonenkulun jo puolivälissä elokuvaa, se oli kuitenkin hauska ja mielenkiintoinen kurkistus islantilaiseen elokuvaan. Tuliaisina toin mukanani vielä yhden, suht' uuden menestyselokuvan, "December". Näin nopeasti googlettaen voi todeta, että Islannissa näyttää ilmestyvän käsittämätön määrä elokuvia asukaslukuun suhteutettuna.

Kirjoja ei tällä kertaa tarttunut mukaan vaikka ehdin kyllä pikaisesti käydä yhdessä kirjakaupassa. Hauska huomio oli, että vaikka kaupat menevät kiinni jo iltakuudelta niin kirjakaupat (usein yhdistettynä kahvilaan) ovat auki myöhempään. Yhden suomalaiskirjan ehdin bongata, Kjell Westön Hilling 38. Ruotsalaiskirjailijoita oli sen sijaan tarjolla runsaammin.

Luin viime vuonna pari kirjaa Steinar Bragilta mutta en hirveästi innostunut. Varsinkin toinen, "Konur" (Naisia), oli niin raakaa kerrontaa, että kirja jäi kesken. Oletteko lukeneet islantilaisia nykykirjailijoita? Suosituksia vastaanotetaan!

Kommentit

  1. Voi miksi ihmeessä Suomessa näytetään niin vähän muiden pohjoismaiden elokuvia!
    Minua kiinnostaa Islanti paljon. Viimeksi - ennen tätä sinun postaustasi - kiinnostukseni lisääntyi, kun katsoin Michael Mooren elokuvan Where to Invade Next, jossa isalntilaidet naiset olivat edukseen.

    Mrs Karlsson, sait minussa aikaan matkakuumetta. Kiitos siitä!

    VastaaPoista
  2. Aion ehdottomasti mennä uudestaan, luontopuoli kun jäi tällä kertaa näkemättä enkä ehtinyt kylpemäänkään... mutta olin tosi vaikuttunut islantilaisten taisteluhengestä ja luovuudesta! Mukava kuulla, että onnistuin herättämään matkakuumeen :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tammikuun luetut & Berliinin terveiset

  Tänä vuonna tammikuu oli osaltani harvinaisen jännittävä: toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja lähdin kolmeksi viikoksi Berliiniin opiskelemaan saksaa. Tavoitteena oli ylittää huiman korkealta tuntuva kynnys ja alkaa puhua saksaa. Tämä toteutuikin jo ensimmäisen viikon jälkeen! Jokin asetus napsahti aivoissa paikoilleen ja yliopistossa pandemian jälkeen oppimani saksa alkoi tulla ulos. Ei aina virheettömästi, mutta enpähän enää pelännyt puhua. Myös saksan kielen lukemiseen näyttää tulleen vauhtia lisää. Ostin lähes ensitöikseni Berliinin kirjakaupat löydettyäni Juli Zeh 'n romaanin "Über Menschen". Olin lukenut romaanin aiemmin jo suomeksi, mutta nyt sain siihen aivan uuden tuntuman ja kielikurssilla eteentulleita sanoja tuntui tupsahtelevan eteen joka rivillä. Onneksi olin myös ehtinyt unohtaa miten tarina päättyy, joten sain jälleen kerran yllättyä ja liikuttua. Menomatkan lukemisiksi yöjunaan olin ottanut mukaan ruotsalaisen Lena Einhornin romaanin "Siri". S...

Kun Suomen lapset lähtivät Ruotsiin - Anna Takanen: Sinä olet suruni

Tänään 15. joulukuuta on kulunut 80 vuotta ensimmäisen suomalaisia sotalapsia Tukholmaan kuljettaneen laivan lähdöstä. Ruotsiin lähti kaikkiaan sotaa pakoon  noin 70 000 lasta ja melkein neljäsosa heistä jäi palaamatta. Näihin lukuihin  mahtuu traagisia tarinoita, joita on kipuiltu sekä Suomessa että täällä Ruotsissa. Eikä asiasta ole sen kummemmin puhuttu, kummassakaan maassa. Yksi Ruotsiin jääneistä lapsista oli Anna Takasen Timo-isä, jonka tarinan Takanen on nyt kirjoittanut kirjaksi "Sörjen som blev". Mutta kirja ei ole pelkästään sotalapsen tarina sillä 80 vuoden takainen tragedia vaikuttaa monen perheen elämään edelleen. Takanen sanoo, että sotalapsen traumasta selviämiseen menee neljä sukupolvea. Tässä yhtälössä hän laskee itsensä kolmanneksi sukupolveksi. Anna Takanen eli lapsuutensa oudossa välitilassa. Hän oli syntynyt Ruotsissa ja puhui ruotsia, mutta sukunimensä vuoksi hänet luokiteltiin suomalaiseksi. Koulussa häntä kiusattiin juuri suomalaisuutensa takia...

Loma! Ja dekkarit...

Ensimmäinen lomaviikko on nyt takana mutta kolme vielä edessä. Ja ilmatkin näyttävät alkavan lämmetä joten tunnelma on korkealla! Lomatunnelmaani kuuluvat myös dekkarit. En niitä yleensä lue kovin paljon koska nykydekkarit ovat mielestäni selkeästi raaistuneet. Muutos tapahtui kai Stieg Larssonin Millenium-sarjan myötä, jonka jälkeen monet keksivät tämän modernin version Klondikesta ja mahdollisuuden tehdä rahaa. Psykologiset trillerit ovat kuitenkin mieleistäni jännityskirjallisuutta ja muistelen edelleen lämmöllä viime kesän huippujännää lukukokemusta, Gillian Flynnin  Kiltti tyttö  -trilleriä. Joten kun näin tämän A.J. Finnin Nainen ikkunassa -kirjan seistä töröttävän kirjakaupan eniten myyvien kirjojen ykkösenä ja kannessa vieläpä Flynnin suositus "Amazing!" niin se oli siinä. No, se "Amazing" oli ehkä hiukan liioiteltua ja Flynnin nimen käyttäminen markkinoinnissa aika lailla harhaanjohtavaa. Yhteistä kirjoille oli toki mieleltään  enemmän tai vähemmän...

Onnea Viron kirjallisuus 500 vuotta! - Klassikkohaaste #20

  Tämänkertaisen klassikkohaasteen omistan Viron kirjallisuudelle. Ja ajankohta sopii täydellisesti, sillä eilen - kirjailija A.H. Tammsaaren syntymäpäivänä 30. tammikuuta - Virossa juhlittiin jälleen virolaisen kirjallisuuden päivää . Tällä kertaa päivästä tuli erityisen juhlallinen, sillä se oli samalla lähtölaukaus virolaisen kirjallisuuden juhlavuodelle . Tänä vuonna on nimittäin kulunut tasan 500 vuotta siitä kun ensimmäinen vironkielinen kirja ilmestyi. Lämpimät onnittelut siis kaikille virolaisille!  Kirjallisuuden arvostus on Virossa ollut käsittääkseni aina korkealla. "Oma kieli, oma mieli" oli elintärkeä motto neuvostovuosien aikana. Eikä kai ollut sattumaa, että uudelleen itsenäistyneen Viron ensimmäiseksi presidentiksi valittiin juuri kirjailija Lennart Meri. Maan oman kielen ja kulttuurin esille nostaminen oli presidentin tärkeimpiä tehtäviä kun entisen suurvallan raunioista rakennettiin uusi itsenäinen Viro. Meri on kuvannut kieltä "vahvaksi hirsitaloksi...

Tornionlaaksosta kajahtaa!

"Kronikka köyhästä suomalaisperheestä" (Expressen), "Nina Wähä kirjoittaa hauskasti helvetillisestä pimeydestä" (Dagens Nyheter), "Perheromaani joka muuttuu dekkariksi..." (Aftonbladet). Koko vuoden olen lukenut näitä ylistäviä lausuntoja alkuvuodesta ilmestyneestä Nina Wähän romaanista "Testamente" mutta olen tuntenut vastahakoisuutta tarttua kirjaan. Taasko yksi kuvaus suomalaisesta kurjuudesta, alkoholismista, väkivallasta? Miksi ruotsalaiset rakastavat näitä kuvauksia köyhistä suomalaisperheistä? Susanna Alakosken Sikalat, Eija Hetekivi Olssonin Ingenbarnsland... Mutta lokakuussa julkistettu August-palkintoehdokkuus mursi vastarintani. Pakkohan tämä on nyt lukea! Tosin kirja ei ole dekkari eikä edes kovin hauska, paitsi jos pitää pitää anttituurimaisesta huumorista. Mutta hurja tarina, sitä tämä on! Jo alkusivuilla huomaan olevani keskellä tornionlaaksolaista ihmissuhdehässäkkää. Kirjailija on ystävällisesti listannut tarinan henki...