Siirry pääsisältöön

Tuulahduksia Islannista


Lukemiset ovat jääneet viime viikkoina hävyttömän vähiin kaikenlaisten työmatkojen ja perheprojektien vuoksi. Ainakin viisi kirjaa makaa levällään pitkin huushollia ilman toivoakaan, että pääsisivät luettujen kirjojen kastiin.

Viimeisin työmatka johti Islantiin, jossa sain onneksi ison annoksen kulttuurivaikutteita ja niitä täällä nyt sulattelen. Reykjavik on varsinainen paradoksi, pieni kalastajakylän tuntuinen kaupunki jossa keskellä töröttää maailmanluokan konserttitalo. Sitä kävimme ihmettelemässä ja kuulimme myös uutta islantilaista musiikkia Harpassa järjestetyllä Tectonics-festivaalilla.


Kulttuurista sai nauttia myös lentomatkoilla, Icelandic Air nimittäin tarjoaa ihan mukavan menyyn sekä islantilaisia että kansainvälisiä elokuvia. Menomatkalla näin juuri tänne Tukholmaan ensi-iltaan tulleen elokuvan "Rams" joka kertoo kahdesta lammasfarmariveljeksestä. Tarina on täynnä dramatiikkaa ja karun kauniita kuvia islantilaisesta luonnosta.


Kotimatkalla valitsin toisen uutuuselokuvan, ihmissuhdedraamaa ja komediaa yhdistävän "Homecoming".  Vaikka katsoja todennäköisesti keksii juonenkulun jo puolivälissä elokuvaa, se oli kuitenkin hauska ja mielenkiintoinen kurkistus islantilaiseen elokuvaan. Tuliaisina toin mukanani vielä yhden, suht' uuden menestyselokuvan, "December". Näin nopeasti googlettaen voi todeta, että Islannissa näyttää ilmestyvän käsittämätön määrä elokuvia asukaslukuun suhteutettuna.

Kirjoja ei tällä kertaa tarttunut mukaan vaikka ehdin kyllä pikaisesti käydä yhdessä kirjakaupassa. Hauska huomio oli, että vaikka kaupat menevät kiinni jo iltakuudelta niin kirjakaupat (usein yhdistettynä kahvilaan) ovat auki myöhempään. Yhden suomalaiskirjan ehdin bongata, Kjell Westön Hilling 38. Ruotsalaiskirjailijoita oli sen sijaan tarjolla runsaammin.

Luin viime vuonna pari kirjaa Steinar Bragilta mutta en hirveästi innostunut. Varsinkin toinen, "Konur" (Naisia), oli niin raakaa kerrontaa, että kirja jäi kesken. Oletteko lukeneet islantilaisia nykykirjailijoita? Suosituksia vastaanotetaan!

Kommentit

  1. Voi miksi ihmeessä Suomessa näytetään niin vähän muiden pohjoismaiden elokuvia!
    Minua kiinnostaa Islanti paljon. Viimeksi - ennen tätä sinun postaustasi - kiinnostukseni lisääntyi, kun katsoin Michael Mooren elokuvan Where to Invade Next, jossa isalntilaidet naiset olivat edukseen.

    Mrs Karlsson, sait minussa aikaan matkakuumetta. Kiitos siitä!

    VastaaPoista
  2. Aion ehdottomasti mennä uudestaan, luontopuoli kun jäi tällä kertaa näkemättä enkä ehtinyt kylpemäänkään... mutta olin tosi vaikuttunut islantilaisten taisteluhengestä ja luovuudesta! Mukava kuulla, että onnistuin herättämään matkakuumeen :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kolmen saaren välissä – lapsen ääni vanhempien tarinassa

  Olen nyt elämäkerrallisten kirjojen pyörteessä. Ja ihan mielelläni, sillä mikäänhän ei ole ihmeellisempää kuin aito, eletty elämä. Tällä kertaa siitä pääsi minulle kertomaan Sophia Jansson. Kun katsoin kirjan kantta, tulkitsin automaattisesti kolme saarta tarkoittamaan kolmen perheenjäsenen erillisiä saarekkeita: äitiä, isää ja kertoja-Sophiaa. Mutta jo alkusivuilla kolme saarta saa myös konkreettisemman merkityksen, sillä tarinan miljöö jakautuu kolmella eri saarella koettuun: Tonga, Ibiza ja oma pikkusaari Suomenlahdella. Sophia Jansson on kirjoittanut intiimin kirjan omasta taustastaan ja vanhemmistaan Lassesta ja Nitasta, joista kuin kohtalon oikusta tulee isä ja äiti. Molemmat nimittäin rakastuvat tahoillaan oman sukupuolen ihmisiin. Mutta porvarillinen avioliitto solmitaan, kun lapsi on ilmoittanut tulostaan. Liitto ei kuitenkaan lopulta pääty hyvin, sillä äiti Nita kärsii pahasta alkoholismista ja hän kuolee vain 38-vuotiaana. Sophian elämäkin olisi voinut ajautua aivan to...

Tove Alsterdal punoo menneisyyden kiehtoviksi kertomuksiksi

  Miten olinkin onnistunut unohtamaan Tove Alsterdalin ! Luin häneltä joskus aikoinaan dekkarin I tystnaden begravd (suomennos "Haudattu hiljaisuudessa") vuodelta 2012, mutta koska tämä oli kauan ennen kirjablogini perustamista niin en muista kirjasta muuta kuin, että se oli hyvä. Nyt olen onneksi löytänyt Alsterdalin uudestaan ja olen jälleen kerran otettu. Tosin Alsterdalin vuonna 2019 ilmestyneestä (ja tänä vuonna suomennetusta) dekkarista Blindtunnel (Salakäytävä) jäi vähän ristiriitaiset ajatukset. Alsterdal onnistuu erinomaisesti kirjan historiallisessa taustoituksessa ja löysin kirjan alunperin juuri siksi, että tarina sijoittuu entisen Sudeettialueen, nykyisen Tšekin tasavallan alueelle.  Salakäytävä-dekkarissa ruotsalainen aviopari Sonja ja Daniel etsivät uutta suuntaa elämäänsä erinäisten takaiskujen jälkeen ja päätyvät ostamaan vanhan ja ränsistyneen viinitilan yhdestä itäisen Euroopan maaseutukylistä. Eipä aikaakaan ja pariskunta on keskellä murhavyyhteä, jonka ...

Kun Suomen lapset lähtivät Ruotsiin - Anna Takanen: Sinä olet suruni

Tänään 15. joulukuuta on kulunut 80 vuotta ensimmäisen suomalaisia sotalapsia Tukholmaan kuljettaneen laivan lähdöstä. Ruotsiin lähti kaikkiaan sotaa pakoon  noin 70 000 lasta ja melkein neljäsosa heistä jäi palaamatta. Näihin lukuihin  mahtuu traagisia tarinoita, joita on kipuiltu sekä Suomessa että täällä Ruotsissa. Eikä asiasta ole sen kummemmin puhuttu, kummassakaan maassa. Yksi Ruotsiin jääneistä lapsista oli Anna Takasen Timo-isä, jonka tarinan Takanen on nyt kirjoittanut kirjaksi "Sörjen som blev". Mutta kirja ei ole pelkästään sotalapsen tarina sillä 80 vuoden takainen tragedia vaikuttaa monen perheen elämään edelleen. Takanen sanoo, että sotalapsen traumasta selviämiseen menee neljä sukupolvea. Tässä yhtälössä hän laskee itsensä kolmanneksi sukupolveksi. Anna Takanen eli lapsuutensa oudossa välitilassa. Hän oli syntynyt Ruotsissa ja puhui ruotsia, mutta sukunimensä vuoksi hänet luokiteltiin suomalaiseksi. Koulussa häntä kiusattiin juuri suomalaisuutensa takia...

1920-luvun klassikoita - Main Street (1920)

Uuden vuosikymmenen innoittamana kaivoin kirjahyllystäni Philipp Blomin kirjan "Fractures: Life and Culture in the West: 1918-1938", jossa Blom käy läpi maailmansotien välistä poliittista historiaa ja kulttuurin käännekohtia. Kirja oli todella inspiroivaa luettavaa mutta paikoin myös selkäpiitä karmivaa, sillä monessa kohtaa pystyi tekemään vertauksia oman aikamme yleiseen ilmapiiriin. Blomin kirja antoi minulle idean, että lukisin sadan vuoden takaisen 20-luvun bestselleritä tai muuten huomiota saaneita kirjoja ja kirjailijoita. Olen aina ollut kiinnostunut 1920-luvusta ja sen ajanhengestä mutta en ole aktiivisesti lukenut sen ajan kirjallisuutta. Päätin aloittaa vuodesta 1920 ja kyseisen vuoden (amerikkalainen) bestselleri olikin helppo löytää. Lokakuussa 1920 ilmestyi Sinclair Lewisin satiirinen pikkukaupunkikuvaus "Main Street", joka pongahti välittömästi myyntilistojen kärkeen ja herätti paljon keskustelua. Lewisin säälimätön kuvaus kuvitteellisesta Gop...

Kiitos tästä kesästä, Aulikki Oksanen!

  Olen myöhäisherännäinen monien asioiden suhteen, mutta kun löydän jotain innostavaa niin lähdenkin sitten täysillä mukaan. Ja tänä kesänä tämän palavan innostukseni herätti Aulikki Oksanen ! Kaikki alkoi siitä kun luin Helena Ruuskan viime vuonna ilmestyneen elämäkerran Aulikki Oksasesta. Olen lukenut Ruuskalta kaikki hänen kirjoittamansa elämäkerrat (Hugo Simberg, Marja-Liisa Vartio, Mary Gallen-Kallela ja Eeva Joenpelto) ja kaikki nämä kirjat ovat olleet huikeita aikamatkoja. Ruuska on taitava nitomaan tutkimansa henkilön elämänvaiheet suurempaan historiankehykseen samalla kun hän ripottelee matkan varrelle jännittäviä hippusia kunkin ajan arjesta ja omituisuuksista.  Oksanen eroaa muista Ruuskan kohteista sillä, että hän on vielä mitä suuremmiten elossa, jolloin hän on ollut itse mukana kirjan teossa. Koko prosessi vei kolme vuotta ja valmistui Oksasen 80-vuotispäiväksi. Ruuska sai haastatella koko Oksasen klaanin isompia lastenlapsia myöten ja paikoin lukija onkin kuin ...