Siirry pääsisältöön

Tuulahduksia Islannista

Lukemiset ovat jääneet viime viikkoina hävyttömän vähiin kaikenlaisten työmatkojen ja perheprojektien vuoksi. Ainakin viisi kirjaa makaa levällään pitkin huushollia ilman toivoakaan, että pääsisivät luettujen kirjojen kastiin.


Viimeisin työmatka johti Islantiin, jossa sain onneksi ison annoksen kulttuurivaikutteita ja niitä täällä nyt sulattelen. Reykjavik on varsinainen paradoksi, pieni kalastajakylän tuntuinen kaupunki jossa keskellä töröttää maailmanluokan konserttitalo. Sitä kävimme ihmettelemässä ja kuulimme myös uutta islantilaista musiikkia Harpassa järjestetyllä Tectonics-festivaalilla.


Kulttuurista sai nauttia myös lentomatkoilla, Icelandic Air nimittäin tarjoaa ihan mukavan menyyn sekä islantilaisia että kansainvälisiä elokuvia. Menomatkalla näin juuri tänne Tukholmaan ensi-iltaan tulleen elokuvan "Rams" joka kertoo kahdesta lammasfarmariveljeksestä. Tarina on täynnä dramatiikkaa ja karun kauniita kuvia islantilaisesta luonnosta.


Kotimatkalla valitsin toisen uutuuselokuvan, ihmissuhdedraamaa ja komediaa yhdistävän "Homecoming".  Vaikka katsoja todennäköisesti keksii juonenkulun jo puolivälissä elokuvaa, se oli kuitenkin hauska ja mielenkiintoinen kurkistus islantilaiseen elokuvaan. Tuliaisina toin mukanani vielä yhden, suht' uuden menestyselokuvan, "December". Näin nopeasti googlettaen voi todeta, että Islannissa näyttää ilmestyvän käsittämätön määrä elokuvia asukaslukuun suhteutettuna.

Kirjoja ei tällä kertaa tarttunut mukaan vaikka ehdin kyllä pikaisesti käydä yhdessä kirjakaupassa. Hauska huomio oli, että vaikka kaupat menevät kiinni jo iltakuudelta niin kirjakaupat (usein yhdistettynä kahvilaan) ovat auki myöhempään. Yhden suomalaiskirjan ehdin bongata, Kjell Westön Hilling 38. Ruotsalaiskirjailijoita oli sen sijaan tarjolla runsaammin.

Luin viime vuonna pari kirjaa Steinar Bragilta mutta en hirveästi innostunut. Varsinkin toinen, "Konur" (Naisia), oli niin raakaa kerrontaa, että kirja jäi kesken. Oletteko lukeneet islantilaisia nykykirjailijoita? Suosituksia vastaanotetaan!

Kommentit

  1. Voi miksi ihmeessä Suomessa näytetään niin vähän muiden pohjoismaiden elokuvia!
    Minua kiinnostaa Islanti paljon. Viimeksi - ennen tätä sinun postaustasi - kiinnostukseni lisääntyi, kun katsoin Michael Mooren elokuvan Where to Invade Next, jossa isalntilaidet naiset olivat edukseen.

    Mrs Karlsson, sait minussa aikaan matkakuumetta. Kiitos siitä!

    VastaaPoista
  2. Aion ehdottomasti mennä uudestaan, luontopuoli kun jäi tällä kertaa näkemättä enkä ehtinyt kylpemäänkään... mutta olin tosi vaikuttunut islantilaisten taisteluhengestä ja luovuudesta! Mukava kuulla, että onnistuin herättämään matkakuumeen :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mikael Persbrandt, Carl-Johan Vallgren: Så som jag minns det (2017)

Olipa rankka joulu tänä vuonna! Ainakin jos vietti sen Mikael Persbrandtin seurassa. Sain kirjastolta joululahjan kun kauan jonottamani kirja saapui juuri ennen joulunpyhiä ja kun kerran avasin kirjan niin se pitikin sitten lukea samaan syssyyn loppuun asti.

Mikael Persbrandt on esiintynyt iltalehtien lööpeissä viime vuosina sen verran usein, että minäkin tiesin miehen alkoholi- ja huumeongelmista. Mutta en tiedä mitä oikeastaan odotin kirjan lukemista aloittaessani. En edes välttämättä pidä hänestä näyttelijänä ja skandaalinkäryisistä paljastuksistakaan en välittäisi lukea. Mutta Persbrandtin tarina piti otteessaan ja liikutti, kaikessa karmeudessaan.

Tarina alkaa Jakobsbergin lähiöstä Tukholman kupeesta, jossa Mikael syntyy nuoren isän ja vielä nuoremman äidin ainokaiseksi. Isä häipyy kuvioista varhaisessa vaiheessa, vaikka satunnainen yhteys säilyykin. Äiti ryhtyy opiskelemaan taidetta, miesystävät vaihtuvat ja nuori Mikael itsenäistyy varhain.

Koulu ei suju kovinkaan hyvin mutta …

Seili - sielujen saari

Hän ajattelee, miten paljon tietoa saarelle on säilötty. Ei pelkästään penkkeihin hänen ympärillään, seiniin, kallioihin, Fyyrin tienoille, vaan kaikkialle. Puihin. Tyttökalliolle, joka on mustunut yöllisten nuotioiden jäljiltä. Koko saarelle, maahan. (...)

Teimme tyttären kanssa loppukesän viimeisen lomareissun Turkuun. Reissusta tuli puolivahingossa teemaltaan varsin kirjallinen - kävimme ensimmäisenä päivänä Naantalin Muumimaailmassa ja toisena reissupäivänä Seilin saarella, joka on ollut kovasti esillä viime vuosien suomalaisessa kirjallisuudessa. Siinä välissä ehdimme myös nähdä juuri ensi-iltaan tulleen Mari Rantasilan ohjaaman Puluboin ja Ponin leffan, joka perustuu Veera Salmen kirjoihin.

Olin juuri ennen matkaa lukenut Johanna Holmströmin Sielujen saaren ja mielessä liikkuivat vielä tuoreena romaanin naiset ja heidän kohtalonsa. Matkasinkin Seiliin kuin myyttiselle tarujen saarelle ja osittain odotukseni täyttyivät.


Seiliin pääsee kätevästi Turusta kesällä päivittäin kulkeval…

Yösyöttö

Tukholmassa ei usein pääse katsomaan uusia suomalaisia filmejä mutta joskus onnistaa. Tavalliseen ohjelmistoon suomalaiselokuvat eksyvät tuskin koskaan ja tämä Yösyöttö-filmikin kuuluu elokuvateatteri Zitan ja Suomi-Instituutin yhteiseen Ny finsk film -satsaukseen. Lisähaasteen tuo myös se, että ruotsalaismedia ei noteeraa suomalaiskulttuuria millään tavoin joten täytyy olla tarkkana jos aikoo saada lipun. En vieläkään ole toipunut siitä järkytyksestä kun sain tietää Katri-Helenan konsertista Berwaldhallenissa vasta kun konsertti oli loppuunmyyty vihoviimeistä paikkaa myöten...

Olen lukenut Eve Hietamiehen koko Pasas-sarjan, viimeksi uusimman Hammaskeijun. Hietamies kirjoittaa hauskaa tilannekomiikkaa, vaikkakin hän mielestäni turhaan peittää vakavamman aineksen huumorin alle. Kirjoissa Pasasten perhearki on melkoista kohellusta ja välillä kirjailijan rima on harmittavan matalalla. Olikin jännä nähdä miten Hietamiehen rönsyilevä tyyli pusertuu elokuvan 90 minuuttiin.

Yösyöttö-elokuva…