Siirry pääsisältöön

Se oli sellainen kesä...

Anteeksi tuo vähän ankea otsake, tokihan kesä vielä jatkuu mutta kun olen jo toista viikkoa töissä ja illalla on pikkuisen syksyn säröyttä ilmassa havaittavaissa niin mielikin menee haikeaksi. Tämä kesä meni hirvittävän nopeasti!

Mutta ei se mitään, onneksi olen myös syksyihminen! Ja nyt suunnittelen täällä jo innolla saksan opintojani, jotka jatkuvat yliopistossa (työn ohessa, tietenkin). Elokuun loppuun on yllättäin tullut yksi hääkutsukin - todella piristävä poikkeus kaikkien viime vuosien hautajaisten jälkeen.

Loman alussa luin kirjoja ihan ahmimalla, mutta nyt ei oikein enää lukeminen maistu. Ja niinhän se usein menee, ainakin minulla, että kirjojen kulutuksen käyrät menevät iloisesti ylös ja alas. Katsotaan, milloin tänne blogiin ilmestyy seuraava kirjajuttu. Siihen saattaa mennä aikaa...

Mutta yksi mukava kirja-aiheinen vinkki tulee tässä teille kaikille netflixin tilaajille. Aivan sattumoisin aloin teinin kanssa katsoa romanttista New Yorkiin ja jouluaikaan ajoittuvaa komediasarjaa nimeltä Dash & Lily. Kirjaihmistä sarjassa viehätti se, että sen juoni rakentuu vahvasti kirjaharrastuksen varaan. Ja teinikin tykkäsi! Toivottavasti tästä jäi hänelle edes pieni tuntuma siitä, että kirjojen lukeminen voi oikeasti olla coolia.


Ja tähän lopuksi vielä yksi kuunteluvinkki, paikallinen suomenkielinen radio nimittäin haastatteli minua bloginpitäjän ominaisuudessa ja aiheena oli kirjahaasteet. Olen aika hankala haastateteltava, sillä kun annan tajunnanvirran ryöpsähtää niin se voi olla vähän sekavaa. Varsinkin kun sain pitkästä aikaa puhua suomea! Mutta toimittaja oli onnistunut editoimaan jutun niin, että kuulostan ihan järkevältä tyypiltä. Ainakin omasta mielestäni...

 

Kaunista elokuuta kirjaystävät, kuullaan viimeistään syyskuussa!



Kommentit

  1. Hyviä lukuhetkiä sinulle myös arkeen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin, Anki!! Vähän liian nopeasti tämä arki tähän tupsahti...😬

      Poista
  2. Olipa kiva haastattelu. Bloggaaminen on kiva ja yhteisöllinen harrastus minustakin.

    VastaaPoista
  3. Kiitos, Mai 😊 On kyllä paljon mukavampi harrastaa lukemista kun voi tehdä sitä yhdessä muiden kanssa. Tämä kirjablogien maailma on avannut minulle ihan uusia ovia!

    VastaaPoista
  4. Hyvä, vahva radioääni sinulla, Mari, ja kiva haastattelu.
    Mukavaa syyskesää kaikkine puuhineen!
    Syksyä kohti mentäessä aamut ovat viileitä, vaikka päivällä voikin olla jopa helleasteita. Kunpa loskakelit pysyisivät kaukana ja saisimme nauttia syysiltojen viipyilevästä lämmöstä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marjatta! Ja samoin sinulle mukavaa syksyn odotusta! Hiukan kauemmin olisi tämä kesä saanut viipyä, mutta tällä mennään...

      Meillä on muuten täällä naapureina Saksasta pariskunta, joka suunnittelee viettävänsä tulevat kesät täällä Ruotsissa. Keski-Saksassa on niin kuumaa ja kuivaa, että heidän Saksan puutarhansa on kuulemma ihan kuollut. He ovat ensimmäiset kohtaamani "ilmastopakolaiset", lisää on varmasti tulossa.

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Enkä pelkääkään tätä maailmaa

Tukholma on kietoutunut tällä viikolla käärijänvihreään lehtihuntuun ja euroviisuhumuun. Elämme hienoa aikaa! Aion hetkeksi unohtaa kaikki maailman murheet ja surut, sillä hei "it's crazy, it's party"!  Viime postauksessani siteerasin japaninsaksalaista kirjailijaa Yoko Tawadaa , joka on teksteissään pohtinut äidinkielen ja vieraan kielen välisiä eroja ja sitä, kuinka omaan kieleen on vaikea ottaa etäisyyttä. Vieraalla kielellä leikittely on helpompaa, sillä sen näkee toisella tavalla, ilman tunnesiteitä tai vuosisataisten perinteiden painoa hartioillaan. Ja mitä tapahtuikaan tällä viikolla!  Kuuntelin Saksan viisukilpailijan coveria Käärijän Cha-cha-cha-biisistä, jonka bändin laulaja Chris Harms laulaa upean syvällä äänellään - suomeksi! Tehtävä ei ollut helppo, Harms kertoo, mutta lopputulos on vakuuttava. Ja sitten kuulen sen. "Enkä pelkääkään tätä maa-ilmaa.."  Siis mitä? Onko suomen sana "maailma" muodostettu sanoista "maa" ja &quo

Vihdoinkin Berliinissä!

  Jostain syystä olen kovasti tykästynyt Berliiniin. Se ei ole mikään kovin kaunis kaupunki, jos vertaa muihin maailman suuriin turistikaupunkeihin, mutta Berliinin rosoisen ulkokuoren alta löytyy elämää nähnyt, hiukan väsähtänyt vanhus, joka kuitenkin elää täysillä tätä päivää. Ja Berliinillä on tarjota jokaiselle jotakin: lentokoneessa meitä oli sekalaisia seurueita - lapsiperheitä, vastarakastuneita pariskuntia, teknoklubiharrastajia. Ja sitten minä, jonka tarkoituksena oli koluta kaupungin museoita ja kulttuurikohteita niin paljon kuin neljään vuorokauteen niitä mahtuu. Ja sain todellakin palata kotiin tyytyväisenä - askelmittariin kertyi 45 kilometriä! Paljon ehdin nähdä, mutta samalla listaan löytyi uusia kohteita, jotka täytyy tulla katsomaan. Ich bin noch nicht fertig mit dir, Berlin! Tässä muutama kohokohta: 1. Jüdisches Museum - tämä on todennäköisesti yksi hienoimpia museoita, joissa olen koskaan käynyt! Paikka on enemmänkin muistomerkki ja sitä rakennettaessa ei ole edes y

Löytöretkellä uuteen kieleen

  Tämä näkymä kohtasi minut aiemmin tällä viikolla kun menin Tukholman yliopistolle kevään ensimmäiseen saksan tenttiini. Upea sää ja kukkivat kirsikkapuut olivat houkutelleet väkeä ulos ja yhtäkkiä huomasin miten hienosti campusalueella on suunniteltu ympäriinsä paikkoja, joissa voi istuskella. Näin jopa erään opiskelijan istumassa kirsikkapuun alla kirja kädessään - todellista yliopistoromantiikkaa! Monet ovat kysyneet, että miksi juuri saksan kieli? En oikein tiedä itsekään miksi juuri tämä kieli - minua ovat aina kiehtoneet vieraat kielet ja olen käynyt alkeiskursseja ehkä noin kymmenessä kielessä. Uuden kielen oppiminen on kuin oppisi uudestaan lukemaan: alun täysin käsittämättömät kirjainjonot alkavat pikkuhiljaa avautua ja jos tarpeeksi pitkälle jaksaa tavailla, lopulta sanojen takaa avautuu uusi maailma. Yksi elämäni hienoimmista kokemuksista on se, kuinka parikymmentä vuotta sitten muutin tänne Tukholmaan ja sukelsin ruotsin kieleen. Vaikka osasin ruotsia suomalaisittain keski

Olipa kerran prinssi

  Tällä viikolla vietetään kuningas Charles III:en kruunajaisia ja vaikka olen vankka tasavallan kannattaja, istun tietysti television ääressä seuraamassa tätä historiallista tapahtumaa. Oma kiinnostukseni brittien kuningashuoneeseen alkoi aikoinaan Dianasta, mistä olen kertonut jo aiemmin . Kesä 1981, never forget... Ja nyt olen lukenut Dianan nuoremman pojan Harryn omaelämäkerran 'Spare'. Kirjan nimi viittaa Harryn asemaan varamiehenä - siltä varalta jos isoveli ja kruununperillinen sattuisi kuolemaan ennen aikojaan. Tähän varamiehen osaansa Harry palaa kirjassaan säännöllisesti, sillä hänen on ollut vaikea löytää omaa paikkaansa -  varsinkin kun nuoren miehen omat suunnitelmat eivät ole kelvanneet hoville. Yksi Harryn toiveammatteja oli safarioppaan työ,  Afrikka kun on ollut prinssille jo nuoresta pitäen tärkeä paikka, jopa jonkinlainen pakopaikka.  Safarioppaan ammatin pojan isä tyrmäsi kuitenkin heti alkuunsa. Olin ajatellut kirjoittaa tästä kirjasta hyvin samankaltaisin

Henrik Ibsen: Nukkekoti (Klassikkohaaste 11)

Olen tänä kesänä lukenut  Minna Canthin ja ruotsalaisen naisasianaisen Ellen Keyn elämäkertoja. Molemmat olivat aktiivisia 1800-luvun loppupuolella ja molempien kohdalla mainitaan useaan otteeseen yksi heihin merkittävällä tavalla vaikuttanut teos: Henrik Ibsenin näytelmä Nukkekoti. Tämä oli taas yksi sellainen klassikko, jota en ollut tietenkään lukenut joten valintani tämänkertaiseen klassikkohaasteeseen oli helppo. Lisäksi kirjastosta löytyi tuore ruotsalainen painos, johon kirjailija Klas Östergren on kääntänyt neljä Ibsenin näytelmää. Kirja on osa ruotsalais-tanskalais-norjalaista yhteisprojektia, jossa yksi kirjailija kustakin maasta on kirjoittanut oman versionsa johonkin Ibsenin hahmoista pohjautuen. Tähän tulen toivottavasti palaamaan vielä myöhemmin! Vuonna 1880 Suomalainen Teatteri esitti Ibsenin Nukkekodin, vain pari vuotta näytelmän kantaesityksen jälkeen. Näytelmästä tuli suuri menestys, nuori Ida Aalberg Noran roolissa. Minna Canth seurasi tarkkaan Suomen rajoj