Hannu Mäkelä: Kaksi prinsessaa (2004)

Hannu Mäkelä on Jaan Krossin ohella niitä kirjailijoita, joilta voisin lukea ihan mitä vain. Mäkelän kieli on pehmeää, runollista mutta samalla hyvin konkreettista ja välillä aina yllättävää.


Kirjastosta löysin ilokseni Mäkelän satukirjan ja päätin, että nyt tutustutetaan myös tytär Mäkelän kirjalliseen maailmaan. Kirja lojui pinossa pitkään mutta aina kun ehdotin sitä 6veelle hän sanoi vain topakasti "ei". Kunnes sitten yhtenä iltana sain sen ujutettua mukaan ja aloin kylmästi vain lukea.


Tytär oli heti mukana. Teksti on vanhaa tuttua Mäkelää, kaunista ja istuu hyvin suuhun ääneen luettaessa. Tarinassa tapahtuu sopivan paljon, vähän jänniäkin asioita, mutta Mäkelä luo tekstiin myös suvantopaikkoja jolloin voi hengähtää. Sanat innoittavat lapsen kyselemään ja ihmettelemään.


Tytär on erityisen ihastunut Marika Maijalan kuvitukseen ja joka ilta hän ihmettelee sitä, miten noin kauniita kuvia onkin joku osannut piirtää. Tänään luemme sadun lopun ja saamme tietää pääsevätkö kaksi prinsessaa takaisin kotiinsa.