Mrs Karlsson lukee...

- Minä en saa mistään niin suurta tyydytystä kuin sinun kanssasi olemisesta, vakuutin. - Niin, miksei kukaan tajua että rakkaus voi olla työ! Lasse huudahti. Anna ja Lasse - siinäpä totisesti yksi omituisimmista pariskunnista jotka olen romaanimaailmassa tavannut pitkään aikaan! Edelleenkin mietin mitä Pirjo Hassinen oikeasti haluaa sanoa tällä tarinalla. Kertoja-Anna on määrätietoinen nuori nainen joka päättää tehdä rakkaastaan tähden. Rakas-Lasse on oikean ulkonäön ja riittävän lahjakkuuden omaava näyttelijä joka seuraa Annan viitoittamaa tietä vastaan hangoittelematta. Mutta mistä tässä suhteessa on kysymys? Rakkaudesta? Vallanhimosta? Vai kenties jostain ihan muusta... Kirjan takakannessa mainostetaan tämän olevan "romaani rakkaudesta, rajattomasta kunnianhimosta ja ihmisen suojattomuudesta". Njaaa....Mielestäni tämä on ennen kaikkea kirja Annasta, joka suuntaa kaiken tarmonsa miehensä Lassen näyttelijäuran rakentamiseen. Lisäksi hän opiskelee taloustieteitä mutta

Lähdin mukaan Suketuksen emännöimään Muuttoliikkeessä -lukuhaasteeseen, jossa on tavoitteena lukea vähintään kolme maastamuuttoa eri kanteilta tarkastelevaa kirjaa. Aihe on minulle erittäin läheinen, olen nimittäin itse maastamuuttaja/mamu/emigrantti/ulkosuomalainen  - you name it! Aloitankin haasteen lukemalla kirjan, joka lienee lähimpänä omaa elämääni - ulkomaille töiden perässä lähtenyt nainen joka tapaa ulkomaalaisen miehen ja perustaa tämän kanssa perheen. Helena Liikanen-Renger kirjoittaa elämästään Ranskan Rivieralla myös suositussa blogissaan Chez Héléna . Ensimmäinen ajatukseni on, että olisipa pitänyt valita hiukan eksoottisempi maa asuinpaikakseen kuin tämä naapuri-Ruotsi. Mitä itse kirjoittaisin tästä tasaisen harmaasta lagom-maasta? Ainoan eksoottisen elementin elämääni tuo se, että asun alueella jossa asuu paljon muita keskiluokkaisia mamuperheitä. Täällä näkee niin puolalaista temperamenttia, libanonilaista vieraanvaraisuutta kuin syyrialaisia mahtihäitäkin. Mutta

Eilen sain vihdoin käsiini matkan aikana tulleen postin ja siellä odotti paketti  Kirjakaapin avaimen Jonnalta , olin nimittäin voittanut pääpalkinnon Jonnan blogin viisivuotisarvonnassa! Valitsin palkinnoksi Aila Meriluodon Talvikaupunki-runokirjan ja se pääsee nyt tänne kirjahyllyyni kahden muun Ailan seuraan. Kaunis kiitos, Jonna ja onnea vielä kerran blogillesi! Kuinka ollakaan, eilen kun avasin paketin oli sattumoisin myös Aila Meriluodon syntymäpäivä. Onnea, Aila! Koska pari tuntia sitten alkoi täällä Tukholmassa kunnon lumimyräkkä laitetaan tähän vielä pätkä Ailan Talvikaupunki-runosta: Talvinen kaupunki nousee väljemmin viivoin,  suistaa yksityiskohdat kuin lumiaura, viiltää kadut, uskaltaa rakennukset tyhjään ilmaan. Mitä ymmärrät? Mitä näet? Istua talvessa, liidulla piirretyssä harmaaseen paperiin, katsoa kallon sisään missä raskas kaupunki työntyy, rasittaa, jäsentyy. Kantaa tätä. Natista tämän alla.

Edellistä kirjaa lukiessani harmittelin miten en ole vielä oppinut luottamaan elämään ja siihen, että se kantaisi eteenpäin. Mutta entä jos elämä ei kannakaan vaan pettää pahemman kerran? Siitä kertoo Tom Malmquist kirjassaan "I varje ögonblick är vi fortfarande vid liv" joka ilmestyy helmikuussa suomeksi nimellä "Joka hetki olemme yhä elossa " (S&S). Kirja on yksi puhutuimmista viime vuosina Ruotsissa ilmestyneistä kirjoista ja se oli mm. Ruotsin ehdokas  Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoon vuonna 2016 . Tom ja Karin ovat kolmekymppinen tukholmalaispariskunta, joka odottaa esikoistaan. Muutama viikko ennen laskettua aikaa Karin sairastuu korkeaan kuumeeseen. Terveyskeskus kehottaa pysymään kotona, kyseessä on varmasti vain influenssa. Tom tilaa viimein ambulanssin Karinille, joka kirjataan sairaalaan keuhkokuumepotilaana mutta lääkärit toteavat pian että kyseessä onkin agressiivinen leukemia. Sairaus etenee käsittämättömällä nopeudella, Karinil

Uusi vuosi alkaa lomalla Helsingissä,  vanhassa kotikaupungissani (tai ehkä siinä ainoassa oikeassa). Fiilistelen vuokraamassani asunnossa, raahaan perhettä perässäni ratikalla pitkin kaupunkia. Näytän leikkikentän Käpylässä, jossa vietimme mamman eli isänäidin luona paljon aikaa lapsena siskoni kanssa. Näytän ikkunan Mäkelänkadulla, jonka takana on se ensimmäinen alivuokralaisasuntoni jonne muutin 18-vuotiaana. Perhe osoittaa vaihtelevaa kiinnostusta. Suomen lomiin kuuluu myös Suomi-tavaroiden hankinta kotona odottavaa koti-ikävää lievittämään. Yksi varmoista lohduttajista on suomenkielinen kirjallisuus. Tänään tarttuikin mukaani jo monta kirjaa kun poikkesin erään kirjakaupan alennusmyynnissä. Kaija Juurikkalan kirja osui silmään sillä olen lukenut Juurikkalan elämästä ja tiedän hänen elämänvaiheistaan jonkin verran. Äitikirja on Juurikkalan avosydäminen kuvaus omasta äidiksi tulemisen taipaleestaan. Kirja on paikoin hämmentävän avoin mutta samalla myös häkellyttävä Juurikka

Löytyisikö tästä pinosta uusia helmiä? Hyvää uutta vuotta kaikille kirjanystäville! Olen nyt ensimmäistä kertaa mukana Helmet-lukuhaasteessa ja vähän jännittää... Yritän olla ottamatta siitä suurempaa stressiä ja luottaa siihen, että oikeat kirjat löytävät paikkansa tuolta listalta. Mutta kuten Helmet-lukuhaasteen  sivullakin muistutetaan, kukin lähteköön haasteeseen mukaan omalla tyylillään. Ja haasteen saa jättää myös kesken jos siltä tuntuu! Oma tavoitteeni on myös lisätä mieskirjailjoiden osuutta kirjalistallani. Vuonna 2016 luin suurimmaksi osaksi naiskirjailijoita (2/3 listaamistani kirjoista) joten aion erityisesti keskittyä löytämään uusia ja jännittäviä mieskirjailijoita. Vinkkejä vastaanotetaan! Tässä Helmet-lukuhaasteen lista, nyt vain tekemään löytöjä!! 1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis       Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista (2016) 2. Kirjablogissa kehuttu kirja     Terhi Rannela: Frau (2016) 3. Suomalainen klassikkokirja     Maria Jotuni: Hu