Siirry pääsisältöön

Kun "totuus" saa uuden merkityksen



Tällä areenalla ei ole tapahtunut pitkään aikaan mitään, johtuen siitä että en ole lukenut yhden yhtä kirjaa. Sen sijaan olen istunut kuin naulittuna CNN:n ja BBC Worldin äärellä ja yrittänyt ymmärtää mitä oikein on tapahtumassa. En ole niinkään yllättynyt siitä, että Yhdysvaltain uusi presidentti pistää toimeksi vaalilupauksiensa suhteen mutta olen sydänjuuriani myöten järkyttynyt siitä propagandasta, jota Yhdysvaltain ylin johto tällä hetkellä suoltaa maailmalle. Siinä eivät sellaiset sanat kuin "totuus" ja "rehellisyys" enää tunnu painavan höyhenen vertaa.


Tämä viikko on kuitenkin pidettävä taukoa tämän mediavirran seuraamisessa sillä se alkaa kieltämättä jo vaikuttaa kielteisesti omaan elämääni. On hengitettävä syvään ja keskityttävä myös tähän arkiseen aherrukseen. Mutta mielessäni on jo se hetki kun lapseni kysyy tulevaisuudessa että mitä sinä äiti teit silloin kun maailma kääntyi ylösalaisin. Tähän mennessä olen lähinnä tukkinut somekanaviani Yhdysvaltain johtoa vastustavilla viesteillä ja allekirjoittanut netissä "maailman" Yhdysvaltain presidentille suuntaaman protestikirjeen. Ei siis vielä mitään sen suurempaa vastarintatoimintaa havaittavissa.


Yhdysvaltain 45. presidentti ei ole tiettävästi mikään kirjaharrastaja. Jossakin haastattelussa hän kertoi lukevansa kappaleen tai "alueen" sieltä täältä mutta monet epäilevät onko hän lukenut edes omia kirjojaan. Niinpä on turha odotella mitään kirjavinkkejä siltä suunnalta. Barack Obaman kirjalistoja taas vilisee netissä kukkurakaupoin, kuten esimerkiksi tämä. Mutta Yhdysvaltain uusi hallinto on innoittanut ihmisiä uusiin lukukokemuksiin, päällimmäisenä tietysti George Orwellin 1984 josta on jo tulossa uusia painoksia loppuunmyytyjen jatkoksi. Silmiini on osunut twittervirrasta montakin kirjaa, joita ihmiset nyt suosittelevat meille, jotka yritämme ymmärtää kaikkea tätä tapahtuvaa. Seuraavat kirjat ovatkin nyt omalla lukulistallani:


1. George Orwell: 1984 (1949)


2. Sinclair Lewis: It can't happen here (1935)


3. Hannah Arendt: Totalitarismin synty (1951)


4. John Feffer: Splinterlands (2016)


5. Ray Bradbury: Fahrenheit 451 (1953)


Oletteko jo muuttaneet omia lukulistojanne uuden maailmantilanteen vuoksi?

Kommentit

  1. Olen elätellyt toiveita, että Trump vain poistuisi keskuudestamme. Onhan niitä kaikenlaisia luonnollisia poistumisreittejä: äkilliset sairaskohtaukset, tartuntaudit... Toiveisiini ei ole vastattu. Olen miettinyt mahdollisuutta, voitaisiinko Trumpia mitenkään laillisesti raivata syrjään. Jos ois joku kongressiäänestys, millä se homma hoituis näppärästi... Tuskinpa sitä ainakaan tapahtuu, että T. ihan itsenäisesti tajuaa vetäytyä virastaan.

    VastaaPoista
  2. Samaa visiota olen myös pyöritellyt mielessä - sydänkohtaus maybe? En toivo kuitenkaan samanlaista kohtaloa kuin Kennedyllä. Odottelen, että Wikileaks saa T:n verotiedot joita on kieltäytynyt julkistamasta. Sieltä nimittäin saattaisi löytyä sellaisia kytköksiä joiden perusteella hänet voitaisiin lain edessä todeta jääviksi hoitamaan kansakunnan asioita. /Mari

    VastaaPoista
  3. En ole muuttanut enkä muuta lukemisiani Trumpin takia, mutta olen myös seurannut uutisia entistä enemmän. Jännittävää aikaa. Tuntuu että Trump on yhdistänyt koko maailman, lukuunottamatta häntä äänestäneitä ja Venäjää. Trump tuotti pettymyksen siinä ainoassa asiassa, joka hänen sanomisissaan ilahdutti. Hän kritisoi jossain vaiheessa läheisiä suhteita Saudi Arabiaan. Nyt se on näköjään unohtunut, koska hänen kiellettyjen maiden listaltaan se puuttuu, vaikka sieltä on kotoisin Osama ja monet muut jihadistit. Mutta listalla onkin kuulemma vain niitä muslimimaita, joissa Trumpilla ei ole bisnesintressejä.

    VastaaPoista
  4. Arvoituksellinen on miehen mieli, täytyy sanoa... Mietin, että eikö hän itse tosiaan ymmärrä kuinka harhaiselta ja epäloogiselta hänen ajatuksenkulkunsa näyttää? /Mari

    VastaaPoista
  5. Kauheaa aikaa. Uskomatonta. Jos joku olisi esittänyt fiktiossa tilanteen, jossa USA:ssa on Trumpin kaltainen presidentti, niin sitähän olisi pidetty farssina tai dystopiana. No, onhan se ennustettu Orwellin teoksissa 1984 ja jo ennen sitä ilmestyneessä allegoriassa Animal Farm. Olen muistellut Animal Farm totuuksia, jotka muuttuvat sopivasti ... because there are ALTERNATIVE facts!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aion kyllä tuon Orwellin vielä kaivaa esille, ei tätä oikein muuhun pysty vertaamaan. Mutta ymmärsin, että tuo Lewisin kirjakin olisi myös hyvin osuva kuvaus vaikka onkin 30-luvulta. Sinclair on muuten Nobel-palkittu kirjailija vaikkakin palkinto tuli ennen tätä mainittua teosta. Joka tapauksessa hyvä tilaisuus tutustua yhteen (ainakin minulle) uuteen Nobel-kirjailijaan! /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mikael Persbrandt, Carl-Johan Vallgren: Så som jag minns det (2017)

Olipa rankka joulu tänä vuonna! Ainakin jos vietti sen Mikael Persbrandtin seurassa. Sain kirjastolta joululahjan kun kauan jonottamani kirja saapui juuri ennen joulunpyhiä ja kun kerran avasin kirjan niin se pitikin sitten lukea samaan syssyyn loppuun asti.

Mikael Persbrandt on esiintynyt iltalehtien lööpeissä viime vuosina sen verran usein, että minäkin tiesin miehen alkoholi- ja huumeongelmista. Mutta en tiedä mitä oikeastaan odotin kirjan lukemista aloittaessani. En edes välttämättä pidä hänestä näyttelijänä ja skandaalinkäryisistä paljastuksistakaan en välittäisi lukea. Mutta Persbrandtin tarina piti otteessaan ja liikutti, kaikessa karmeudessaan.

Tarina alkaa Jakobsbergin lähiöstä Tukholman kupeesta, jossa Mikael syntyy nuoren isän ja vielä nuoremman äidin ainokaiseksi. Isä häipyy kuvioista varhaisessa vaiheessa, vaikka satunnainen yhteys säilyykin. Äiti ryhtyy opiskelemaan taidetta, miesystävät vaihtuvat ja nuori Mikael itsenäistyy varhain.

Koulu ei suju kovinkaan hyvin mutta …

Samuel Bjørk: Minä matkustan yksin (2013)

Kävin viime jouluisen Suomen loman aikana aleostoksilla kirjakaupassa ja saavuttuani kassalle kirjapinoni kanssa, myyjä tempaisi vieressään olevasta kasasta kirjan ja kehoitti ottamaan senkin - "tästä hyvä dekkari edullisesti". Ja toden totta, hyvän dekkarin tulin ostaneeksi!

Samuel Bjørkin nimen taakse kätkeytyy norjalaiskirjailija Frode Sander Øien, joka tällä kirjalla avaa suunnitellun - omien sanojensa mukaan 10-15 dekkarin - sarjan. Päähenkilöt ovat hieman Oiva Lohtanderin tyyppinen Holger Munch ja - tämä yhteys on toki mainittu monessa muussakin arviossa - hyvinkin Lisbeth Salanderin oloinen Mia Krüger. Holger ja Mia ovat olleet työpari jo aiemmin, ja hyvin menestynyt sellainen, kunnes traagiset tapahtumat pakottivat parin jäähylle. Kirjassa tapahtuva murhasarja saattaa kuitenkin työparin jälleen yhteen sillä nyt tarvitaan maan parhaat poliisit tutkimaan työn alla olevaa murhatapausta.

Mia ymmärtää nopeasti, että murhaajan kohteena ovat kuusivuotiaat, pian koulunsa al…

Yösyöttö

Tukholmassa ei usein pääse katsomaan uusia suomalaisia filmejä mutta joskus onnistaa. Tavalliseen ohjelmistoon suomalaiselokuvat eksyvät tuskin koskaan ja tämä Yösyöttö-filmikin kuuluu elokuvateatteri Zitan ja Suomi-Instituutin yhteiseen Ny finsk film -satsaukseen. Lisähaasteen tuo myös se, että ruotsalaismedia ei noteeraa suomalaiskulttuuria millään tavoin joten täytyy olla tarkkana jos aikoo saada lipun. En vieläkään ole toipunut siitä järkytyksestä kun sain tietää Katri-Helenan konsertista Berwaldhallenissa vasta kun konsertti oli loppuunmyyty vihoviimeistä paikkaa myöten...

Olen lukenut Eve Hietamiehen koko Pasas-sarjan, viimeksi uusimman Hammaskeijun. Hietamies kirjoittaa hauskaa tilannekomiikkaa, vaikkakin hän mielestäni turhaan peittää vakavamman aineksen huumorin alle. Kirjoissa Pasasten perhearki on melkoista kohellusta ja välillä kirjailijan rima on harmittavan matalalla. Olikin jännä nähdä miten Hietamiehen rönsyilevä tyyli pusertuu elokuvan 90 minuuttiin.

Yösyöttö-elokuva…