perjantai 23. syyskuuta 2016

Marutei Tsurunen: Sinisilmäinen samurai (2015)

Näin ulkosuomalaisena aina automaattisesti bongaa muiden ulkosuomalaisten kirjoittamat kirjat. On jännä lukea muiden kuvauksia siitä prosessista jonka itse on käynyt läpi ja joka yllättävän usein on hyvin samanlainen myös muilla ulkomaille pysyvästi muuttaneilla. Useimmat meistä elävät aivan tavallista perus-svenssonin tai tavis-millerin elämää mutta sitten on joitakin poikkeustapauksia kuten tämä Martti Turunen Pohjois-Karjalasta josta tuli ensimmäinen ulkomaalainen jäsen Japanin parlamenttiin. Muistan lukeneeni hänestä jo 90-luvulla ja nyt kun näin tämän kirjan kirjastossa niin nappasin tietysti mukaani.

Kirja oli nopealukuinen ja paikoin mielenkiintoinen mutta ikävä kyllä vain paikoin. Kirjan kustantaja ei ole selvästikään pistänyt sen kummemmin ruutia tämän kirjan tuotantoprosessiin vaikka aineksia olisi ollut vaikka mihin.

Ensimmäinen ongelma lienee se, että Tsurunen ei ole mikään erityisen taitava kirjoittaja. Hän kirjoittaa kyllä sujuvasti ja on tietysti oman elämänsä asiantuntija mutta hän ei hallitse näinkin mittavan kirjan rakennetta tai dramatiikan kaarta. Lisäksi hän ei ole myöskään mikään luotettava kirjoittaja. On monia paikkoja joissa lukija aavistaa, että nyt pistetään mutkat suoriksi ja jätetään paljon kertomatta. Jos kirjoittaa omasta elämästään eikä halua kertoa kaikkea niin kannattaa miettiä kirjoittaako sitten ollenkaan.

Toinen selvä ongelma on, että kirja sisältää oikeastaan monta eri kirjaa ja tarinaa. Tsurunen kirjoittaa ensinnäkin oman elämänpolkunsa tarinan, sitten hän keskittyy kertomaan japanilaisesta kulttuurista ja lopuksi on vielä osio hänen poliittisesta urastaan. Kaikki nämä osiot jäävät kuitenkin vain pintakosketuksiksi.

Harmittaa myös kirjoittajan itsensäkin puolesta se miten vähän kustantaja on panostanut esimerkiksi oikolukuun, kirjassa esiintyy nimittäin yllättävän paljon kirjoitusvirheitä siihen nähden kuinka isosta kustantajasta on kysymys. Lisäksi kirjan kuvaliite on taitamattomasti toimitettu, olisi kannattanut valita vähemmän kuvia ja näin saada niitä isommiksi. Kirjan kansikaan ei ole mitenkään erityisen houkutteleva. Olisin Tsurusen naaman sijasta asettanut hänet vaikka sen kukkivan kirsikkapuun alle, sekin klisee olisi ollut parempi kuin tämä valittu passikuvaa muistuttava muotokuva.

Mutta lopuksi kirjan hyvät puolet! Tsurunen kirjoittaa mielenkiintoisesti Japanin kulttuurista ja historiasta ja itse asiassa  kirjailija kirjansa viimeisellä sivulla paljastaakin juuri sen olleen kirjansa tarkoitus. Missä oli siis se kustannustoimittaja joka olisi osannut ohjata Tsurusta kirjoitustyön aikana ja houkutella esiin enemmän näitä oikeasti kiinnostavia puolia? Harmittaa, että hyvän kirjan ainekset on heitetty näin hukkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!