Siirry pääsisältöön

Haastevastaus: Unpopular bookish opinions





Se on sitten elokuu ja työtkin alkoivat taas loman jälkeen. Lisäksi olen aloittanut autokoulun joten haasteita on ihan riittämiin.


Yksi lisähaaste tähän blogistin elämääni tuli Kirjakko ruispellossa-blogin Marilta. Kiitos!! Hauskoja mutta ei mitään helppoja kysymyksiä, piti muutama päivä todellakin sulatella näitä.

1. Kirja tai kirjasarja, josta kaikki muut pitävät, mutta sinä et.
Haruki Murakamin Kafka rannalla jäi kesken noin sadan sivun jälkeen enkä ole sen jälkeen Murakamiin palannut. Aloitinkohan väärästä kirjasta...?

 2. Kirja tai kirjasarja, josta kukaan muu ei pidä, mutta sinä pidät.
En ole vielä tavannut toista joka olisi näin intohimoisen rakastunut kaikkeen mitä virolainen Jaan Kross on kynästään päästänyt. Olen lukenut lähestulkoon kaikki häneltä ilmestyneet romaanit, novellit ja päiväkirjat.

 3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut.
Anna-Leena Härkösen aviopari Matti ja Heli (Ei kiitos ) on melkoisen epäsuhta pariskunta ja olin kirjan lopussa erittäin pettynyt, että Matti halusi jatkaa liittoa Helin kanssa kaikesta sählingistä huolimatta.

 4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, mutta et pysty.
Tämä oli helppo: scifi. Se genre ei vain yksinkertaisesti anna minulle minkäänlaisia väristyksiä. En ole myöskään nähnyt yhtäkään Star Wars-elokuvaa...

 5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä.
Hercule Poirot. Muistuttaa liikaa entistä esimiestäni.

 6. Kirjailija josta monet pitävät, mutta sinä et. 
Arto Paasilinna. Kun ei naurata niin ei naurata...


7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa.
Päätalon Iijoki-sarjaa en ole aikonut lukea vaikka yksi osa ehkä pitäisi että tietäisi mistä puhutaan.


8. Kirja, joka on mielestäsi huonompi kuin siitä tehty elokuva.
Michael Cunninghamin Tunnit on loistava kirja mutta Stephen Daldryn siitä ohjaama elokuva on yksinkertaisesti täydellinen.


Haastan edelleen seuraavat kolme muuta kaltaistani ulkosuomalaista kirjablogistia: Pinon päällimmäinen, Les! Lue! ja Kartanon kruunaamaton lukija. Toivottavasti teitä ei ole vielä ehditty haastaa!
Haasteen säännöt:
1. Linkkaa haasteen antaja blogipostaukseesi. Lisää haasteen säännöt postaukseen.
2. Vastaa haasteen kysymyksiin.
3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkkaa heidän bloginsa postaukseesi.
4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta ja linkkaa heille postauksesi, jotta he tietävät mikä on homman nimi.

Kommentit

  1. Kiitos haasteeseen tarttumisesta. Murakami on minulle ongelmallinen. Katsoin Norwegian Wood -elokuvan ja sen jälkeen en ole kokenut minkäänlaista tarvetta tarttua Murakamin kirjoihin. Se on varmasti epäreilua kirjailijaa kohtaan.

    VastaaPoista
  2. Ajattelin jossain vaiheessa kokeilla vielä Murakamia, onhan häntä niin kovasti hehkutettu eli olenko minä sitten vain väärässä ;-)

    VastaaPoista
  3. Kiitos haasteesta! Täytyypä vastata tähän lähiaikoina. Btw, Paasilinnasta ja "Tunnit"-elokuvasta olen kanssasi samaa mieltä. :-)

    VastaaPoista
  4. Minä aloitin Norwegian Woodista ja pidin paljon. En tiedä muista Murakameista enkä oikeastaan ole niistä lukemieni arvioiden perusteella kovin kiinnostunut. Luulen, en tiedä, että Norwegian wood on jotain muuta. Elokuvasta en tiedä, mutta romaani on värikäs ja mielenkiintoinen, elämys.

    VastaaPoista
  5. Sitten annan Murakamille vielä yhden mahiksen ja luen tuon Norwegian Woodin!

    VastaaPoista
  6. Vastasin vihdoin! :-D

    https://les-lue.com/2016/09/16/haastevastaus-unpopular-bookish-opinions/

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämän löytöretkeilyä

Kirjastosta lähti umpimähkään matkaani mukaan tämä Eeva Rohaksen vuonna 2018 ilmestynyt romaani Raivo ja hyvä, että lähti sillä pidin kirjasta kovastikin! Kirjailija oli nimenä itselleni aivan uusi mutta takakannen teksti herätti kiinnostuksen. "Usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on Raivo."

Raivo on tietysti tunne ja sitä löytyy myös tästä kirjasta mutta Rohaksen tarinassa se on tarinan keskiössä olevan liskon nimi. Raivosta tulee kiistakapula avioerodraamassa, viimeinen ase eroa vastustavalle isälle. Avioero on riitaisa kuten myös itse avioliitto.

Tuuli tapaa Iljan ja kuin puolivahingossa, tai vain siitä yllättävästä käänteestä että Tuuli ylipäänsä tapaa jonkun, hän päättää haluta lapsen Iljan kanssa. Mutta Ilja, joka alussa tuntui juuri sellaiselta pojalta johon Tuulilla ei nuorena ollut mitään mahdollisuuksia, on sairaalloisen mustasukkainen ja pikkuhiljaa alkoholismi on yhä suurempi osa kuviota.

Mutta nyt hänellä oli poikaystävä. Ei ihan sellainen kuin äiti hänell…

Ensimmäinen nainen astuu esiin

Kekkosmenneisyyteni velvoittamana luen mielenkiinnolla kaikki aiheeseen liittyvän ja olen todella iloinen, että huomio alkaa pikkuhiljaa siirtyä myös Sylviin! Hän ei todellakaan ollut mikään hento ja heiveröinen, kuten julkisuuskuvansa ehkä antaisi olettaa, vaan ihan oikea First Lady, jota Kekkonen piti tukikohtanaan ja kallionaan.

Johanna Venho on hahmotellut kirjassaan yhdenlaisen Sylvin muotokuvan, joka ei sekään kerro kaikkea mutta antaa kuitenkin osviittaa siitä mitä kaikkea julkisivu piti takanaan. Sylvin ja Urhon nuori rakkaus oli kaunis tarina mutta vaikeat raskaudet ja keskenmenot, Urhon poliittinen ura ja naissuhteet sekä lopulta Sylvin kivulias reuma saivat yliotteen. Mutta kirjan rivien välistä nousee Sylvin viesti, kuin Didon valituslaulu: "Remember me but ah! forget my fate!"

Kirjan varsinainen tapahtumapaikka on Kekkosten huvila Katermassa, jonne Sylvi lähtee kuningatar Elisabethilta lahjaksi saadulla minillään elokuussa 1966 viettämään muutaman päivän yksinäi…

Mitä olisin halunnut kertoa 20-vuotiaalle itselleni - Sally Rooney: Keskusteluja ystävien kesken

"I love and adore a lot of fucking writers but for me right now Sally Rooney is my fave writer working in modern fiction I just die for her" (Lena Dunham Twitterissä)

Enpä ihmettele, että Lena Dunham on näin ihastunut Sally Rooneyn tuotantoon. Girls-sarjan luoja oli nimittäin useasti mielessäni kun luin Rooneyn esikoisteosta (Otava julkaisee suomennoksen 2019 nimellä "Keskusteluja ystävien kesken"). Nämä itsevarmat ja itseironiset kaksikymppiset naiset suunnistavat ihmissuhteiden viidakossa niin luontevasti, että oma menneisyyden nuori minäni on kateellinen. Ai näinkö niitä ihmissuhdekuvioita olisikin pitänyt pyöritellä...?

Helmet-lukuhasteen kohta "Haluaisit olla kirjan päähenkilö" on tuottanut eniten päänvaivaa vuoden aikana. Kukaan lukemieni kirjojen päähenkilöistä ei ole tuntunut sellaiselta, että haluaisin vaihtaa elämääni tämän kanssa. Eikä niin käy myöskään tässä tapauksessa mutta jotain kiehtovaa nuoressa Francesissa ja Bobbissa on.

Olisin mielell…

Täsmäpaketoitua haahuilua

Tästä Sisko Savonlahden esikoiskirjasta ei ole voinut välttyä kuulemasta. Ei vaikka asuu ulkomailla tai vaikka ei kuuluisi edes kirjan arvioituun kohderyhmään. Mutta niin se vain täälläkin oli kirjaston suomalaiskirjojen hyllylle pistetty erityisesti tyrkylle ja vaikka olin ajatellut, että tämä ei ole minun kirjani niin päätin sen kuitenkin lainata. Vaikka lomalukemisiksi koska olin juuri lähdössä parin päivän reissulle.

Ja minähän tykkäsin tästä ihan toden teolla! Rento ja välitön teksti houkuttaa mukaansa ja huumori on juuri sellaista lakonista à la Anna-Leena Härkönen, jota rakastan. Ja oli siellä viitteitä myös Lena Dunhamista ja Woody Allenistakin, joista myös pidän paljon.

Tämä kirja toi mieleeni sen elämänvaiheen kun kaikki elämässä oli vielä auki. Jokainen uusi miestuttavuus herätti ajatuksen olisiko tässä nyt SE. Ja työpaikkailmoituksia lukiessa jokainen avoin työpaikka antoi lupauksen siitä, että tämä voisi olla juuri sen loistavan uuden uran alku. Todellakin, minä tahansa …

Carolina Setterwall: Toivotaan parasta (Låt oss hoppas på det bästa) (2018)

Jotkut kirjat on vain pakko lukea! Kun näin ensimmäisen jutun Carolina Setterwallin esikoiskirjasta Låt oss hoppas på det bästa (Toivotaan parasta) laitoin samantien varauksen kirjastoon. Kirja perustuu Setterwallin omaan elämään ja kokemukseen ja alkuasetelma on sydäntä raastava: eräänä aamuna kirjailija huomaa avopuolisonsa ja pienen vauvansa isän kuolleen äkillisesti yön aikana. Alkaa henkilökohtainen inferno, jota kirjailija purkaa kirjassaan lähes minuutin tarkkuudella, tuskallisen realistisesti.

Kirja on hyvin lähellä Tom Malmquistin pari vuotta sitten ilmestynyttä kirjaa Joka hetki olemme yhä elossa. Puolison äkillinen kuolema ja pieni lapsi on yhdistelmä, joka jo ajatuksena järkyttää. Mutta kaikesta selviää, siitä nämä molemmat kirjat ovat tärkeitä todistuskappaleita. Malmquist ja Setterwall kuljettavat lukijansa läpi kiirastulen kohti katharsista ja molemmissa tapauksissa suljin kirjan takakannen rauhallisin mielin.

Setterwallin tarinassa yksi pääteemoista on syyllisyys. Puo…