Siirry pääsisältöön

Haastevastaus: Unpopular bookish opinions





Se on sitten elokuu ja työtkin alkoivat taas loman jälkeen. Lisäksi olen aloittanut autokoulun joten haasteita on ihan riittämiin.


Yksi lisähaaste tähän blogistin elämääni tuli Kirjakko ruispellossa-blogin Marilta. Kiitos!! Hauskoja mutta ei mitään helppoja kysymyksiä, piti muutama päivä todellakin sulatella näitä.

1. Kirja tai kirjasarja, josta kaikki muut pitävät, mutta sinä et.
Haruki Murakamin Kafka rannalla jäi kesken noin sadan sivun jälkeen enkä ole sen jälkeen Murakamiin palannut. Aloitinkohan väärästä kirjasta...?

 2. Kirja tai kirjasarja, josta kukaan muu ei pidä, mutta sinä pidät.
En ole vielä tavannut toista joka olisi näin intohimoisen rakastunut kaikkeen mitä virolainen Jaan Kross on kynästään päästänyt. Olen lukenut lähestulkoon kaikki häneltä ilmestyneet romaanit, novellit ja päiväkirjat.

 3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut.
Anna-Leena Härkösen aviopari Matti ja Heli (Ei kiitos ) on melkoisen epäsuhta pariskunta ja olin kirjan lopussa erittäin pettynyt, että Matti halusi jatkaa liittoa Helin kanssa kaikesta sählingistä huolimatta.

 4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, mutta et pysty.
Tämä oli helppo: scifi. Se genre ei vain yksinkertaisesti anna minulle minkäänlaisia väristyksiä. En ole myöskään nähnyt yhtäkään Star Wars-elokuvaa...

 5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä.
Hercule Poirot. Muistuttaa liikaa entistä esimiestäni.

 6. Kirjailija josta monet pitävät, mutta sinä et. 
Arto Paasilinna. Kun ei naurata niin ei naurata...


7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa.
Päätalon Iijoki-sarjaa en ole aikonut lukea vaikka yksi osa ehkä pitäisi että tietäisi mistä puhutaan.


8. Kirja, joka on mielestäsi huonompi kuin siitä tehty elokuva.
Michael Cunninghamin Tunnit on loistava kirja mutta Stephen Daldryn siitä ohjaama elokuva on yksinkertaisesti täydellinen.


Haastan edelleen seuraavat kolme muuta kaltaistani ulkosuomalaista kirjablogistia: Pinon päällimmäinen, Les! Lue! ja Kartanon kruunaamaton lukija. Toivottavasti teitä ei ole vielä ehditty haastaa!
Haasteen säännöt:
1. Linkkaa haasteen antaja blogipostaukseesi. Lisää haasteen säännöt postaukseen.
2. Vastaa haasteen kysymyksiin.
3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkkaa heidän bloginsa postaukseesi.
4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta ja linkkaa heille postauksesi, jotta he tietävät mikä on homman nimi.

Kommentit

  1. Kiitos haasteeseen tarttumisesta. Murakami on minulle ongelmallinen. Katsoin Norwegian Wood -elokuvan ja sen jälkeen en ole kokenut minkäänlaista tarvetta tarttua Murakamin kirjoihin. Se on varmasti epäreilua kirjailijaa kohtaan.

    VastaaPoista
  2. Ajattelin jossain vaiheessa kokeilla vielä Murakamia, onhan häntä niin kovasti hehkutettu eli olenko minä sitten vain väärässä ;-)

    VastaaPoista
  3. Kiitos haasteesta! Täytyypä vastata tähän lähiaikoina. Btw, Paasilinnasta ja "Tunnit"-elokuvasta olen kanssasi samaa mieltä. :-)

    VastaaPoista
  4. Minä aloitin Norwegian Woodista ja pidin paljon. En tiedä muista Murakameista enkä oikeastaan ole niistä lukemieni arvioiden perusteella kovin kiinnostunut. Luulen, en tiedä, että Norwegian wood on jotain muuta. Elokuvasta en tiedä, mutta romaani on värikäs ja mielenkiintoinen, elämys.

    VastaaPoista
  5. Sitten annan Murakamille vielä yhden mahiksen ja luen tuon Norwegian Woodin!

    VastaaPoista
  6. Vastasin vihdoin! :-D

    https://les-lue.com/2016/09/16/haastevastaus-unpopular-bookish-opinions/

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Se tunne kun vihdoinkin tiedät mitä huispaus tarkoittaa

Olen Harry Potterin suhteen todellinen väliinputoaja: kirjojen ilmestyessä olin jo pitkälti yli parikymppinen mutta toisaalta sain ensimmäisen lapseni myöhään joten pääsin tutustumaan Potterin maailmaan vasta nyt, kun lapseni on saavuttanut Potter-iän. Ja kyllä tätä on odotettukin! Näiden parinkymmenen vuoden ajan olen saanut todeta useammankin kerran, että Potterit ovat totisesti jo osa yleissivistystä.

Mikä sitten muka on estänyt minua lukemasta sarjaa aikaisemmin? Suurin syy on se, että fantasia ei kirjallisuudenlajina kiehdo minua ollenkaan. Ei edes silloin kun itse olin lapsi. Minulta ovat jääneet välistä kaikki lajin klassikot Narnia-sarjasta alkaen, Star Wars - elokuvista puhumattakaan. Lapsen kanssa lukiessa olen nyt saanut tutustua tähän minulle vieraaseen genreen - ja siitä olen iloinen!

Innostuksestani Potteriin kertonee se, että tämän sarjan ensimmäisen osan annoin lapselle joululahjaksi jo kolme vuotta sitten. Mutta silloin kuusivuotias lapseni keskeytti lukemisen - liia…

Felicia Feldt: Dödsbädden (2018)

Felicia Feldt kohautti muutama vuosi sitten tekemällä oikean äidinmurhan ja julkaisemalla kirjan, jossa paljasti äitinsä, lastenkasvatusgurun Anna Wahlgrenin omassa perheessään käyttämät kasvatusmetodit. Äidin ja tyttären välit eivät siitä parantuneet... Sittemmin Feldt on opiskellut uuteen ammattiin ja työskennellyt sairaanhoitajana mm. saattohoitokodissa. Tämän työn hedelmänä on syntynyt kirja Dödsbädden (Kuolinvuode).

Kirjan kertoja on omaperäisesti saattohoitokodin sänky, joka todistaa huoneessa viipyvien potilaiden viimeisiä hetkiä. Kirjan tapahtumat on sidottu yhteen ja samaan huoneeseen - kun yksi lähtee niin toinen saapuu. Potilaiden välillä sänky ja huone vain desinfioidaan.

Kirjan rakenne on novellimainen, jokainen huoneeseen saapuva esitellään etunimellä ja tarina etenee päivämäärien ja kellonaikojen tahdittamana. Huoneessa on välillä väkeä enemmänkin, varsinkin kun yksi kuolevista on mandealaista uskontoa harjoittava. Silloin saattohoitokodin käytävät ja ruokalan tilat tä…

Tukholman tunnelbana suosittelee

Hyvää Kirjaston päivää! Päivän kunniaksi sosiaalisessa mediassa vinkataan kirjoja hashtagilla #tuntematonlukee Helmet-lukuhaasteen kohtaan 26 eli kirja, jota näet sinulle tuntemattoman ihmisen lukevan. Tuohan ei nyt ole ongelma eikä mikään, ajattelin vielä haasteen nähtyäni. Katson vain tunnelbanassa mitä muut lukevat. Paitsi, että...

Kun muutin Tukholmaan vuonna 2000 tunnelbanassa luettiin todella paljon. Ja juuri silloin kaikki - siis todellakin KAIKKI - lukivat Mikael Niemen Populäärimusiikkia Vittulasta -kirjaa. Hieman myöhemmin tuli Stieg Larsson- ja Millennium-kausi.

Sitten tuli Metro-lehti ja kirjat saivat jäädä, kaikki lukivat uutta ilmaisjakelulehteä. Suurin murros koettiin kuitenkin kun älypuhelimet yleistyivät. Yhtäkkiä ei kukaan enää lukenut yhtään mitään vaan näpräilivät vain kännyköitänsä.

Mutta vuoden 2018 aikana huomasin, että jotain alkoi tapahtua. Kirjat alkoivat pikkuhiljaa ilmestyä taas tunnelbanaan!

Heti työvuoden aluettua aloinkin kirjaamaan näkemiäni kirjoja. E…

Carolina Setterwall: Toivotaan parasta (Låt oss hoppas på det bästa) (2018)

Jotkut kirjat on vain pakko lukea! Kun näin ensimmäisen jutun Carolina Setterwallin esikoiskirjasta Låt oss hoppas på det bästa (Toivotaan parasta) laitoin samantien varauksen kirjastoon. Kirja perustuu Setterwallin omaan elämään ja kokemukseen ja alkuasetelma on sydäntä raastava: eräänä aamuna kirjailija huomaa avopuolisonsa ja pienen vauvansa isän kuolleen äkillisesti yön aikana. Alkaa henkilökohtainen inferno, jota kirjailija purkaa kirjassaan lähes minuutin tarkkuudella, tuskallisen realistisesti.

Kirja on hyvin lähellä Tom Malmquistin pari vuotta sitten ilmestynyttä kirjaa Joka hetki olemme yhä elossa. Puolison äkillinen kuolema ja pieni lapsi on yhdistelmä, joka jo ajatuksena järkyttää. Mutta kaikesta selviää, siitä nämä molemmat kirjat ovat tärkeitä todistuskappaleita. Malmquist ja Setterwall kuljettavat lukijansa läpi kiirastulen kohti katharsista ja molemmissa tapauksissa suljin kirjan takakannen rauhallisin mielin.

Setterwallin tarinassa yksi pääteemoista on syyllisyys. Puo…

Helmikuun hiihtelyjä

Helmikuu mennä mätkähti niin nopeasti, että luettujen kirjojen listaan ei tullut kovinkaan monta merkintää. Kuukausi meni työn ja loppusuoralla olevan autokoulun parissa, lisäksi vielä hiihdettiin ystäväperheen kanssa. Lomareissulle mukaan ottamani kirjat pysyivät kassissa koko loman ajan...

Helmikuun ehdoton lukuhelmi oli J.K. Rowlingin Harry Potter -sarjan ensimmäinen osa, Viisasten kivi. Lapsi oli saanut kirjan joululahjaksi jo muutama vuosi sitten mutta aina kun yritimme aloittaa kirjan lukemisen, lapsi sanoi sen olevan liian pelottava. Mutta nyt 9-vuotiaana aika oli kypsä ja luimme kirjan ripeässä tahdissa. Omat iltalukemiseni jäivätkin sitten vähiin koska lapsi anoi aina muutamaa sivua lisää joten luimme suunnilleen siihen asti, että lukija nukahti.

Mutta nyt olemme siis vihdoinkin vihkiytyneitä Harry Potterin ja Tylypahkan maailmaan! Lapsi on jo tilannut seuraavan osan ja ensimmäisen elokuvankin olemme katsoneet. Elokuva olisi ollut hiukan liian jännä mutta koska olimme jo luk…