Siirry pääsisältöön

Haastevastaus: Unpopular bookish opinions





Se on sitten elokuu ja työtkin alkoivat taas loman jälkeen. Lisäksi olen aloittanut autokoulun joten haasteita on ihan riittämiin.


Yksi lisähaaste tähän blogistin elämääni tuli Kirjakko ruispellossa-blogin Marilta. Kiitos!! Hauskoja mutta ei mitään helppoja kysymyksiä, piti muutama päivä todellakin sulatella näitä.

1. Kirja tai kirjasarja, josta kaikki muut pitävät, mutta sinä et.
Haruki Murakamin Kafka rannalla jäi kesken noin sadan sivun jälkeen enkä ole sen jälkeen Murakamiin palannut. Aloitinkohan väärästä kirjasta...?

 2. Kirja tai kirjasarja, josta kukaan muu ei pidä, mutta sinä pidät.
En ole vielä tavannut toista joka olisi näin intohimoisen rakastunut kaikkeen mitä virolainen Jaan Kross on kynästään päästänyt. Olen lukenut lähestulkoon kaikki häneltä ilmestyneet romaanit, novellit ja päiväkirjat.

 3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut.
Anna-Leena Härkösen aviopari Matti ja Heli (Ei kiitos ) on melkoisen epäsuhta pariskunta ja olin kirjan lopussa erittäin pettynyt, että Matti halusi jatkaa liittoa Helin kanssa kaikesta sählingistä huolimatta.

 4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, mutta et pysty.
Tämä oli helppo: scifi. Se genre ei vain yksinkertaisesti anna minulle minkäänlaisia väristyksiä. En ole myöskään nähnyt yhtäkään Star Wars-elokuvaa...

 5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä.
Hercule Poirot. Muistuttaa liikaa entistä esimiestäni.

 6. Kirjailija josta monet pitävät, mutta sinä et. 
Arto Paasilinna. Kun ei naurata niin ei naurata...


7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa.
Päätalon Iijoki-sarjaa en ole aikonut lukea vaikka yksi osa ehkä pitäisi että tietäisi mistä puhutaan.


8. Kirja, joka on mielestäsi huonompi kuin siitä tehty elokuva.
Michael Cunninghamin Tunnit on loistava kirja mutta Stephen Daldryn siitä ohjaama elokuva on yksinkertaisesti täydellinen.


Haastan edelleen seuraavat kolme muuta kaltaistani ulkosuomalaista kirjablogistia: Pinon päällimmäinen, Les! Lue! ja Kartanon kruunaamaton lukija. Toivottavasti teitä ei ole vielä ehditty haastaa!
Haasteen säännöt:
1. Linkkaa haasteen antaja blogipostaukseesi. Lisää haasteen säännöt postaukseen.
2. Vastaa haasteen kysymyksiin.
3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkkaa heidän bloginsa postaukseesi.
4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta ja linkkaa heille postauksesi, jotta he tietävät mikä on homman nimi.

Kommentit

  1. Kiitos haasteeseen tarttumisesta. Murakami on minulle ongelmallinen. Katsoin Norwegian Wood -elokuvan ja sen jälkeen en ole kokenut minkäänlaista tarvetta tarttua Murakamin kirjoihin. Se on varmasti epäreilua kirjailijaa kohtaan.

    VastaaPoista
  2. Ajattelin jossain vaiheessa kokeilla vielä Murakamia, onhan häntä niin kovasti hehkutettu eli olenko minä sitten vain väärässä ;-)

    VastaaPoista
  3. Kiitos haasteesta! Täytyypä vastata tähän lähiaikoina. Btw, Paasilinnasta ja "Tunnit"-elokuvasta olen kanssasi samaa mieltä. :-)

    VastaaPoista
  4. Minä aloitin Norwegian Woodista ja pidin paljon. En tiedä muista Murakameista enkä oikeastaan ole niistä lukemieni arvioiden perusteella kovin kiinnostunut. Luulen, en tiedä, että Norwegian wood on jotain muuta. Elokuvasta en tiedä, mutta romaani on värikäs ja mielenkiintoinen, elämys.

    VastaaPoista
  5. Sitten annan Murakamille vielä yhden mahiksen ja luen tuon Norwegian Woodin!

    VastaaPoista
  6. Vastasin vihdoin! :-D

    https://les-lue.com/2016/09/16/haastevastaus-unpopular-bookish-opinions/

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tornionlaaksosta kajahtaa!

"Kronikka köyhästä suomalaisperheestä" (Expressen), "Nina Wähä kirjoittaa hauskasti helvetillisestä pimeydestä" (Dagens Nyheter), "Perheromaani joka muuttuu dekkariksi..." (Aftonbladet).

Koko vuoden olen lukenut näitä ylistäviä lausuntoja alkuvuodesta ilmestyneestä Nina Wähän romaanista "Testamente" mutta olen tuntenut vastahakoisuutta tarttua kirjaan. Taasko yksi kuvaus suomalaisesta kurjuudesta, alkoholismista, väkivallasta? Miksi ruotsalaiset rakastavat näitä kuvauksia köyhistä suomalaisperheistä? Susanna Alakosken Sikalat, Eija Hetekivi Olssonin Ingenbarnsland...

Mutta lokakuussa julkistettu August-palkintoehdokkuus mursi vastarintani. Pakkohan tämä on nyt lukea! Tosin kirja ei ole dekkari eikä edes kovin hauska, paitsi jos pitää pitää anttituurimaisesta huumorista.

Mutta hurja tarina, sitä tämä on! Jo alkusivuilla huomaan olevani keskellä tornionlaaksolaista ihmissuhdehässäkkää. Kirjailija on ystävällisesti listannut tarinan henkilöt, kaik…

Kiitos ajatuksistasi, Claes Andersson!

Luin pari vuotta sitten Claes Andersson ensimmäiset kaksi Otto-kirjaa ja tämä sarjan kolmas osa pääsi listalleni heti kun kuulin kirjan ilmestymisestä. Kirja sai kuitenkin surunauhan kirjamerkikseen, sillä Andersson kuoli heinäkuun lopulla, vain pari viikkoa ennen kirjan ilmestymistä.

Andersson oli kirjaa kirjoittaessaan jo yli 80-vuotias ja omaelämäkerrallinen teksti suuntaa katseen vahvasti menneisyyteen. Mutta kun kirjaa lukee nyt, tietoisena siitä että tämä jäi Anderssonin viimeiseksi teokseksi, kirjaan leimautuu selvä testamentin sävy. Suorastaan imen kaikki Anderssonin ajatukset ja peilaan niitä omiini. Ja Andersson toimii edelleenkin moraalisena kompassinani, kuten niin monta kertaa aikaisemminkin.

Vaikka Anderssonin alter egon Oton fyysinen liikkumapiiri on supistunut Helsingin Jätkäsaaren ja Kampin välisiin ratikka-ajeluihin, henkisesti hän on aktiivinen ja seuraa uutisia ja maailmantilaa. Ilmastonmuutoskriisi huolestuttaa Ottoa kuten myös maailmanpoliittinen tilanne.

Ansikte…

300 (melkein) hukkaanluettua sivua

Haluan uskoa, että jokaisella kirjalla on paikkansa ja aikansa. Erilaisia kirjoja tarvitaan täyttämään erilaisia lukuhetkiä. Kuten nyt esimerkiksi kun olet lentämässä paikasta A paikkaan B paikan C kautta. Jonottamista, odottamista, kävelyä, seisomista, lähtöporttien vilkuilua... Silloin on juuri paikallaan tällainen kirja, jonka sivut ovat höttöä täynnänsä.

Ranskalais-englantilainen Tatiana de Rosnay on jo vakiintunut kirjailijanimi ja hänen teoksiaan on käännetty myös suomeksi, kuten tämä "Mokka". Minulle tämä oli ensimmäinen (ja ehkä myös viimeinen). Mutta en kadu kirjan lukemista, sillä siinä oli tähtihetkensä. Palaan tähän hetkeen myöhemmin.

Tästä alkava teksti sisältää JUONIPALJASTUKSIA!

Justine on kääntäjä, joka asuu Pariisissa englantilaisen miehensä Andrew'n ja lapsiensa kanssa. Eräänä tuikitavallisena päivänä Justine saa puhelinsoiton, jota kaikki vanhemmat sisimmässään pelkäävät: Malcolm-poika on jäänyt auton alle ja makaa sairaalassa koomassa. Auto on paennu…

Musiikkia marraskuuhun

Kirjojen lukemisen ohella toinen intohimoni on musiikki, joka on myös keskeinen osa työtäni. Soitan pianoa ja aina välillä innostun klinkuttelemaan sähköyamahaani. Repertuaariini kuuuvat niin Bach, Chopin kuin 30- ja 40-luvun jazzstandarditkin.

Aktiivinen musiikinkuuntelu on kuitenkin jäänyt viime vuosina vähemmälle mutta nyt siihen tulee muutos! Tästä lähtien julkaisen nimittäin täällä blogissani myös kuukauden soittolistan, josta voi kuulla minkälaisella musikaalisella tuulella kulloinkin olen.

Tämä ensimmäinen listani on, huomaan nyt, hyvin naisvoittoinen. Niin tuppaa olemaan muuten tuo kirjalistanikin... en halua nyt tätä väittämääni yleistää kirjallisuuteen mutta kun musiikista puhutaan niin mielestäni naisäänet pystyvät ilmaisemaan aidommin ja raaemminkin eri tunteita. Ehkä olen väärässä, lupaankin nyt lähteä jahtaamaan ilmeikkäitä miesääniä!

Suosikkiääneni taitavat olla muuten enemmän alttoja, kuten itsekin olen. Pidän lämpöisistä äänistä mutta liian siloista ei saa missään ni…

Hampuri menopaluu (Matkapäivä 1/6)

Nyt tästä kirjablogista tulee hetkeksi matkablogi! Lukemisen ohella toinen intohimoni on matkat eikä sen tarvitse olla kummoinenkaan matka. Innostun nimittäin kaikista retkistä, oli se sitten pari tuntia tai monta päivää.

Tämän kertainen reissu sai alkunsa ajatuksesta, että olen aina halunnut nähdä saksalaiset joulumarkkinat. Ja kun kävi ilmi, että minulla on säästössä muutama lomapäivä, jotka täytyy pitää pois ennen vuodenvaihdetta, niin johan alkoi pää sauhuamaan. Lopputulemana oli sitten se, että lähdimme tänään lapsen kanssa klo16.24 Tukholman päärautatieasemalta kohti Hampuria!

Olemme aikaisemmin testanneet Tukholman ja Kööpenhaminan välisen junayhteyden, mutta nyt siis testataan seuraava etappi. Ja jos tämä osoittautuu toimivaksi niin seuraavaksi meillä on avoinna koko Eurooppa! Olen seurannut koko syksyn Facebook-ryhmää "Tågsemester", jossa junalla matkustavat ruotsalaiset antavat vinkkejä ja olen ymmärtänyt, että Tukholma-Hampuri-väli on jo ihan peruskauraa. Emme si…