Siirry pääsisältöön

Sähkökirja vie voiton, jälleen kerran

Sähkökirja, e-kirja - millä nimellä tuota nyt kutsuisi - ei ole ollut minulle mikään houkutteleva vaihtoehto. Kun pitää saada tuntea se paperin tuntu sormissa, pläräillä, tuoksutella, tunnustella... Mutta niin tässä nyt taas luetaan sähkökirjaa. Miten ihmeessä niin pääsi käymään?!

Se ensimmäinen kertahan oli joululomalla, kun piti saada nopeasti luettavaksi skandaalinkäryinen romaani josta kaikki puhuivat ja perinteinen kirjaston varausjono eteni tuskastuttavan hitaasti. Mikä tunne kun sai kirjan tabletille parissa minuutissa. Ja lukihan sitä ilman sen suurempia tuskia.

Tällä kertaa kynnys olikin sitten jo huomattavasti matalampi. Pakkailin matkalaukkua talvilomamatkalle ja yhtäkkiä laukussa olikin jo kolme kirjaa, tosin mikään niistä ei minulle itselleni. Tytär tarvitsi ehdottomasti kaikki kirjat mukaan - suomenkielinen iltasatukirja, ruotsinkielinen iltasatukirja sekä matkaopas. Enkä saanut sitä kolmatta matkaopaskirjaa millään pois matkasta vaikka selitin, että Berliinin matkaopas ei ole kovinkaan käyttökelpoinen Krakovassa. Mutta kun 6-vuotias rakastaa juuri tätä Berliinin matkaopasta ja hyvä se kyllä onkin, nimenomaan lapsille suunnattu.

Ja silloin sen keksin: lataan kirjastosta tabletille kirjan itselleni mukaan matkalukemiseksi. Ja jälleen yksi piste lisää sähkökirjalle, varsinkin jos matkaseuralaisena on kirjoja rakastava 6-vuotias joka nappaa kaikki kirjan mentävät aukot matkalaukussa itselleen...


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mikael Persbrandt, Carl-Johan Vallgren: Så som jag minns det (2017)

Olipa rankka joulu tänä vuonna! Ainakin jos vietti sen Mikael Persbrandtin seurassa. Sain kirjastolta joululahjan kun kauan jonottamani kirja saapui juuri ennen joulunpyhiä ja kun kerran avasin kirjan niin se pitikin sitten lukea samaan syssyyn loppuun asti.

Mikael Persbrandt on esiintynyt iltalehtien lööpeissä viime vuosina sen verran usein, että minäkin tiesin miehen alkoholi- ja huumeongelmista. Mutta en tiedä mitä oikeastaan odotin kirjan lukemista aloittaessani. En edes välttämättä pidä hänestä näyttelijänä ja skandaalinkäryisistä paljastuksistakaan en välittäisi lukea. Mutta Persbrandtin tarina piti otteessaan ja liikutti, kaikessa karmeudessaan.

Tarina alkaa Jakobsbergin lähiöstä Tukholman kupeesta, jossa Mikael syntyy nuoren isän ja vielä nuoremman äidin ainokaiseksi. Isä häipyy kuvioista varhaisessa vaiheessa, vaikka satunnainen yhteys säilyykin. Äiti ryhtyy opiskelemaan taidetta, miesystävät vaihtuvat ja nuori Mikael itsenäistyy varhain.

Koulu ei suju kovinkaan hyvin mutta …

Samuel Bjørk: Minä matkustan yksin (2013)

Kävin viime jouluisen Suomen loman aikana aleostoksilla kirjakaupassa ja saavuttuani kassalle kirjapinoni kanssa, myyjä tempaisi vieressään olevasta kasasta kirjan ja kehoitti ottamaan senkin - "tästä hyvä dekkari edullisesti". Ja toden totta, hyvän dekkarin tulin ostaneeksi!

Samuel Bjørkin nimen taakse kätkeytyy norjalaiskirjailija Frode Sander Øien, joka tällä kirjalla avaa suunnitellun - omien sanojensa mukaan 10-15 dekkarin - sarjan. Päähenkilöt ovat hieman Oiva Lohtanderin tyyppinen Holger Munch ja - tämä yhteys on toki mainittu monessa muussakin arviossa - hyvinkin Lisbeth Salanderin oloinen Mia Krüger. Holger ja Mia ovat olleet työpari jo aiemmin, ja hyvin menestynyt sellainen, kunnes traagiset tapahtumat pakottivat parin jäähylle. Kirjassa tapahtuva murhasarja saattaa kuitenkin työparin jälleen yhteen sillä nyt tarvitaan maan parhaat poliisit tutkimaan työn alla olevaa murhatapausta.

Mia ymmärtää nopeasti, että murhaajan kohteena ovat kuusivuotiaat, pian koulunsa al…

Yösyöttö

Tukholmassa ei usein pääse katsomaan uusia suomalaisia filmejä mutta joskus onnistaa. Tavalliseen ohjelmistoon suomalaiselokuvat eksyvät tuskin koskaan ja tämä Yösyöttö-filmikin kuuluu elokuvateatteri Zitan ja Suomi-Instituutin yhteiseen Ny finsk film -satsaukseen. Lisähaasteen tuo myös se, että ruotsalaismedia ei noteeraa suomalaiskulttuuria millään tavoin joten täytyy olla tarkkana jos aikoo saada lipun. En vieläkään ole toipunut siitä järkytyksestä kun sain tietää Katri-Helenan konsertista Berwaldhallenissa vasta kun konsertti oli loppuunmyyty vihoviimeistä paikkaa myöten...

Olen lukenut Eve Hietamiehen koko Pasas-sarjan, viimeksi uusimman Hammaskeijun. Hietamies kirjoittaa hauskaa tilannekomiikkaa, vaikkakin hän mielestäni turhaan peittää vakavamman aineksen huumorin alle. Kirjoissa Pasasten perhearki on melkoista kohellusta ja välillä kirjailijan rima on harmittavan matalalla. Olikin jännä nähdä miten Hietamiehen rönsyilevä tyyli pusertuu elokuvan 90 minuuttiin.

Yösyöttö-elokuva…