perjantai 18. joulukuuta 2015

Tove Jansson: Sommarboken (1972)

Yksi elämäni valopilkkuja on lukupiiri. Olin jo kauan haaveillut pääseväni mukaan johonkin piiriin mutta kaikki tuntuivat olevan enemmän tai vähemmän salaseuroja. Kokeilinkin yhtä mutta kemiat eivät synkanneet ja ehdin luopua toivosta kunnes hyvä ystäväni/naapurini ehdotti, että perustetaan oma piiri. Näin yksinkertainen vaihtoehto ei ollut juolahtanut mieleenikään!


Valitsimme mukaan joukon suomalaisia ystäviämme ja tapaamisia on nyt ollut noin kerran kuukaudessa. Valitettavasti ystäväni on jo joukosta poissa, hän ehti olla mukana vain kaksi kertaa ennen kuin sairastui vakavasti. Mutta perinnöksi hän jätti meille hauskan ja eläväisen lukupiirin, jossa keskustellaan aina kaikista elämän aihepiireistä ja osittain myös kirjoista.


Koska ryhmämme on suhteellisen anarkistinen hengeltään olimme valinneet joulukuun kirjaksi Tove Janssonin Kesäkirjan. Ja sehän sopi hyvin näin talven pimeydessä. Itse luin sitä työmatkoillani (40 minuuttia tunnelbanalla kaksi kertaa päivässä) mihin kirja sopi hyvin novellimaisella rakenteellaan. En tosin aina jaksanut innostua kaikista luontokuvauksista mutta isoäidin ja lapsenlapsen filosofointi oli hauskaa luettavaa.


Lukupiirimme innostui erityisesti isoäidin toteamuksesta, että lapset pitää opettaa seurustelemaan myös sellaisten ihmisten kanssa joista he eivät pidä. Toden totta, kuinka monelta työpaikkariidalta vältyttäisiinkään jos kaikki oppisivat tämän taidon!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!