Siirry pääsisältöön

Tove Jansson: Sommarboken (1972)

Yksi elämäni valopilkkuja on lukupiiri. Olin jo kauan haaveillut pääseväni mukaan johonkin piiriin mutta kaikki tuntuivat olevan enemmän tai vähemmän salaseuroja. Kokeilinkin yhtä mutta kemiat eivät synkanneet ja ehdin luopua toivosta kunnes hyvä ystäväni/naapurini ehdotti, että perustetaan oma piiri. Näin yksinkertainen vaihtoehto ei ollut juolahtanut mieleenikään!


Valitsimme mukaan joukon suomalaisia ystäviämme ja tapaamisia on nyt ollut noin kerran kuukaudessa. Valitettavasti ystäväni on jo joukosta poissa, hän ehti olla mukana vain kaksi kertaa ennen kuin sairastui vakavasti. Mutta perinnöksi hän jätti meille hauskan ja eläväisen lukupiirin, jossa keskustellaan aina kaikista elämän aihepiireistä ja osittain myös kirjoista.


Koska ryhmämme on suhteellisen anarkistinen hengeltään olimme valinneet joulukuun kirjaksi Tove Janssonin Kesäkirjan. Ja sehän sopi hyvin näin talven pimeydessä. Itse luin sitä työmatkoillani (40 minuuttia tunnelbanalla kaksi kertaa päivässä) mihin kirja sopi hyvin novellimaisella rakenteellaan. En tosin aina jaksanut innostua kaikista luontokuvauksista mutta isoäidin ja lapsenlapsen filosofointi oli hauskaa luettavaa.


Lukupiirimme innostui erityisesti isoäidin toteamuksesta, että lapset pitää opettaa seurustelemaan myös sellaisten ihmisten kanssa joista he eivät pidä. Toden totta, kuinka monelta työpaikkariidalta vältyttäisiinkään jos kaikki oppisivat tämän taidon!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mikael Persbrandt, Carl-Johan Vallgren: Så som jag minns det (2017)

Olipa rankka joulu tänä vuonna! Ainakin jos vietti sen Mikael Persbrandtin seurassa. Sain kirjastolta joululahjan kun kauan jonottamani kirja saapui juuri ennen joulunpyhiä ja kun kerran avasin kirjan niin se pitikin sitten lukea samaan syssyyn loppuun asti.

Mikael Persbrandt on esiintynyt iltalehtien lööpeissä viime vuosina sen verran usein, että minäkin tiesin miehen alkoholi- ja huumeongelmista. Mutta en tiedä mitä oikeastaan odotin kirjan lukemista aloittaessani. En edes välttämättä pidä hänestä näyttelijänä ja skandaalinkäryisistä paljastuksistakaan en välittäisi lukea. Mutta Persbrandtin tarina piti otteessaan ja liikutti, kaikessa karmeudessaan.

Tarina alkaa Jakobsbergin lähiöstä Tukholman kupeesta, jossa Mikael syntyy nuoren isän ja vielä nuoremman äidin ainokaiseksi. Isä häipyy kuvioista varhaisessa vaiheessa, vaikka satunnainen yhteys säilyykin. Äiti ryhtyy opiskelemaan taidetta, miesystävät vaihtuvat ja nuori Mikael itsenäistyy varhain.

Koulu ei suju kovinkaan hyvin mutta …

Samuel Bjørk: Minä matkustan yksin (2013)

Kävin viime jouluisen Suomen loman aikana aleostoksilla kirjakaupassa ja saavuttuani kassalle kirjapinoni kanssa, myyjä tempaisi vieressään olevasta kasasta kirjan ja kehoitti ottamaan senkin - "tästä hyvä dekkari edullisesti". Ja toden totta, hyvän dekkarin tulin ostaneeksi!

Samuel Bjørkin nimen taakse kätkeytyy norjalaiskirjailija Frode Sander Øien, joka tällä kirjalla avaa suunnitellun - omien sanojensa mukaan 10-15 dekkarin - sarjan. Päähenkilöt ovat hieman Oiva Lohtanderin tyyppinen Holger Munch ja - tämä yhteys on toki mainittu monessa muussakin arviossa - hyvinkin Lisbeth Salanderin oloinen Mia Krüger. Holger ja Mia ovat olleet työpari jo aiemmin, ja hyvin menestynyt sellainen, kunnes traagiset tapahtumat pakottivat parin jäähylle. Kirjassa tapahtuva murhasarja saattaa kuitenkin työparin jälleen yhteen sillä nyt tarvitaan maan parhaat poliisit tutkimaan työn alla olevaa murhatapausta.

Mia ymmärtää nopeasti, että murhaajan kohteena ovat kuusivuotiaat, pian koulunsa al…

Yösyöttö

Tukholmassa ei usein pääse katsomaan uusia suomalaisia filmejä mutta joskus onnistaa. Tavalliseen ohjelmistoon suomalaiselokuvat eksyvät tuskin koskaan ja tämä Yösyöttö-filmikin kuuluu elokuvateatteri Zitan ja Suomi-Instituutin yhteiseen Ny finsk film -satsaukseen. Lisähaasteen tuo myös se, että ruotsalaismedia ei noteeraa suomalaiskulttuuria millään tavoin joten täytyy olla tarkkana jos aikoo saada lipun. En vieläkään ole toipunut siitä järkytyksestä kun sain tietää Katri-Helenan konsertista Berwaldhallenissa vasta kun konsertti oli loppuunmyyty vihoviimeistä paikkaa myöten...

Olen lukenut Eve Hietamiehen koko Pasas-sarjan, viimeksi uusimman Hammaskeijun. Hietamies kirjoittaa hauskaa tilannekomiikkaa, vaikkakin hän mielestäni turhaan peittää vakavamman aineksen huumorin alle. Kirjoissa Pasasten perhearki on melkoista kohellusta ja välillä kirjailijan rima on harmittavan matalalla. Olikin jännä nähdä miten Hietamiehen rönsyilevä tyyli pusertuu elokuvan 90 minuuttiin.

Yösyöttö-elokuva…