tiistai 15. joulukuuta 2015

Leena Lehtolainen: Harmin paikka (1994)

Viimeksi kirjastossa käydessäni sain shokin: onko olemassa Lehtolainen jota en ole vielä lukenut?! Tätä kirjaa en ainakaan muista lukeneneeni, toisaalta kirja on sarjan alkupäästä kultaiselta 90-luvulta.

Kirja oli kerrassaan hellyttävä, joka lause hehkuu aloittavan kirjoittajan intoa. Turha hokea "kill my darlings", Lehtolainen esittelee tässä kirjassa laajasti kaikki Maria Kallion turhaumat, fiksaatiot, traumat ja dilemmat. Näin Lehtolaiset lukeneena tekisi mieli halata Mariaa ja lohduttaa, että kaikki menee lopulta hyvin!

Itse juonesta en nyt sen enempää kirjoita, se on juuri niin kankea kuin aloittelevalta dekkarikirjailijalta voi odottaakin. Mutta kirjalla on paljon muita ansioita, erityisesti 90-luvun ajankuvana siitä löytyy nostalgisia kohtauksia. Kukapa pääkaupunkiseutulainen ei muistaisi Lepakon pysäkkiä. Ja entäpä se aika ennen kännyköitä! Autopuhelimia toki oli jo silloin mutta vain harvoilla.


Toimistolle päästyäni jouduin ensi töikseni ryntäämään puhelimeen.
---
Kurjassa teollisuushallissa ei ollut edes puhelinta.
---
Nappasin puhelimen, joka onneksi oli paikaltaan kannettavaa mallia, ja pyöräytin hälytysnumeron.

Minulle arvokkainta Maria Kallio -kirjoissa on kuitenkin kuvaukset entisestä kotikunnastani. Espoon Niittykumpu oli kotini 90-luvulla ennen kuin muutin Tukholmaan. Maria Kallion kanssa ollaan yhdessä päivitelty niin Kehä kakkosen rakentamista kuin Espoon keskuksen arkkitehtuurista rumuutta sekä käyty Tapiolassa ostoksilla. Kotiseutukirjallisuutta parhaimmillaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!